Puheet

Pientalopäivät, Oulu

Hyvät pientalopäivien osanottajat,

Tämän päivän pientalounelma on osa asumisen lähihistoriaa. Asuntokannastamme lähes puolet on pientaloja sen seurauksena, että etenkin pienemmissä kaupungeissa ja taajamissa, maaseudusta puhumattakaan, omakotitaloasuminen on aina ollut yleinen asumismuoto. Ja valtaosa suomalaisista haluaa tänäkin päivänä asua pientalossa.

Sen sijaan kaupunkiympäristön asumisihanteet ovat muuttuneet ja monipuolistuneet. Samaan aikaan, kun toiset haluavat asua ja elää keskellä kaupungin sykettä, osa kaupunkilaisista pitää asumisen ihanteenaan kookasta omakotitaloa. Pientalosta haetaan tilaa ja vapautta sekä lapsille suotuisaa kasvuympäristöä. Taloudellisten mahdollisuuksien lisääntyessä yhä useammat myös toteuttavat näitä asumisen toiveitaan.

Asumiseen liittyy paljon unelmia, jotka myös muuttuvat ajan saatossa. Pitkävaikutteisimpiin ja todennäköisimmin toteutuviin sekä asumiseen ja sitä kautta myös siihen liittyviin unelmiin vaikuttaviin megatrendeihin kuuluvat ainakin

* yleisen vaurauden ja asumisväljyyden kasvu,
* kesä- ja kakkosasuntojen lisääntyminen ja niiden tason nousu,
* ikääntyminen,
* asuntokunnan keskikoon pieneneminen
* kasvava maahanmuutto,
* yleinen kaupungistuminen, sekä
* ilmastonmuutokseen liittyvien moninaisten tekijöiden voimistuminen.

Hyvät kuulijat,

käsittelen esityksessäni lähinnä kolmea ajankohtaista teemaa; asuntojen turvallisuus, pientaloasumisen ja ilmastonmuutoksen hillinnän yhteensovittamisen haasteet, sekä siihen läheisesti liittyen, uudistuvien energiavaatimusten ja energiatodistuksen vaikutus pientalorakentamiseen. Lopuksi palaan vielä pientaloteollisuuden kannalta tärkeään asiaan; rakentamismääräysten kehittäminen ja niihin liittyvien tulkintojen vähentäminen.
Asummepa miten tahansa kodin turvallisuus on tärkeä asia.
Turvallisuus lähtee meistä itsestämme, tavoistamme ja toiminnastamme, mutta myös itse asunnolla ja asuinympäristöllä on tärkeä rooli. Hyvin suunniteltu ja ylläpidetty asunto voi auttaa välttämään tapaturmaan joutumista, ja toisaalta se voi auttaa ihmistä hädässä, jos tapaturma sattuu.

Asumisen paloturvallisuuteen ja sen parantamiseen on pureuduttu monin tavoin kuluneiden vuosien aikana. Valtioneuvoston näkökulmasta asiaa on linjattu muun muassa hallitusohjelmassa ja valtioneuvoston periaatepäätöksissä sisäisen turvallisuuden ohjelmiksi.

Ensimmäisen periaatepäätöksen toimeenpanoon liittyen voin todeta, että ympäristöministeriön valmisteluvastuulla ollut asia, sähköverkkoon kytkettyjen palovaroittimien edellyttäminen uudisasunnoissa, on toteutunut. Asiaa koskeva asetusmuutos tuli voimaan tämän vuoden helmikuun alussa. Säädöksen tarkoituksena on pitkällä tähtäimellä parantaa palovaroittimien luotettavuutta ja tätä kautta asumisen turvallisuutta.

Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen toisesta sisäisen turvallisuuden ohjelmasta keväällä 2008. Asumisen turvallisuuden parantaminen ja kokonaisvaltainen kehittäminen asetettiin ohjelmassa yhdeksi tärkeäksi tavoitteeksi. Tämä edellyttää yhteistyössä toteutettuja toimenpiteitä, joista osa vaikuttaa nopeasti ja osa pidemmällä aikavälillä. Erityisen tärkeänä pidän lisätä asukkaiden omia tietoja ja valmiuksia toimia ennalta ehkäisevästi niin, ettei tulipaloja syty.

Asumisen turvallisuus on kuitenkin laajempi asia kuin tulipalojen ehkäisy. Suomessa menehtyy vuosittain noin 2 700 ihmistä koti- ja vapaa-ajan tapaturmissa. Rakennuspaloissa vastaavasti noin yhdeksänkymmentä. Kotitapaturmissa menehtyneistä kaksi kolmasosaa, eli noin 900 ihmistä, kuolee kaatumisen seurauksena. Näiden kotona tapahtuvien kaatumisten määrän vähentäminen on monella tavalla merkittävä ja myös pientalorakentamisessa huomioonotettava tavoite. Tämä edistää ikääntyvän väestön mahdollisuuksia asua kotona turvallisesti vielä siinäkin vaiheessa, kun heidän toimintakykynsä alkaa heikentyä.

Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen on eräs valtioneuvoston keväällä 2008 antaman asuntopoliittisen toimenpideohjelman tavoitteita. Rakentamisen, erityisesti pientalorakentamisen, tiivistyminen on luonnollisesti haaste myös paloturvallisuuden kannalta, mutta en näe uhkaa tässä suhteessa. Alueet ja rakennukset on suunniteltavissa ja toteutettavissa toimiviksi ja turvallisiksi. Päinvastoin näen, että rakennuskannan ja asumisen tiivistyminen tulevaisuudessa parantaa turvallisuutta. Naapurin silmäpari on lähempänä, samoin pelastajat tarvittaessa.

Hyvä seminaariväki,

Ilmastonmuutos haastaa koko elämäntapamme.
Asumisen ja arjen näkökulmasta ilmastonmuutoksen hillintä kulminoituu pääosin kysymykseen siitä, kuinka paljon rakennuskanta ja liikenne kuluttavat fossiilista energiaa ja sen myötä aiheuttavat kasvihuonekaasupäästöjä.

Pientaloasumisen näkökulmasta yhdyskuntarakenteeseen liittyvät haasteet ovat erilaisia niin kaupunkiseuduilla kuin pienissä taajamissa, maaseudusta puhumattakaan. Yhteistä niille on usein se, että hajanaisuuden seurauksena ihmisten liikkuminen on paljolti henkilöauton varassa. Myös kunnallistekniikan ja laadukkaiden palvelujen järjestäminen hajanaisen asutuksen oloissa on kunnille kova haaste.

Olennaista ilmastonmuutoksen hillinnässä ei ole asumismuoto sinänsä. Asuminen pientalossa tai kerrostalossa voi olla ympäristön kuormituksen kannalta yhtä haitatonta tai haitallista. Lopputulokseen vaikuttavat ratkaisevasti rakennuksen teknisistä ominaisuuksista ja asukkaiden elämäntavoista aiheutuvien päästöjen ohella sen sijainti suhteessa yhdyskunnan muihin toimintoihin, ennen kaikkea työpaikkoihin, palveluihin ja vapaa-ajan alueisiin.

Ilmastonmuutoksen ohessa on syytä muistaa, että kaupungistuminen jatkuu ja voimistuu, väestö ikääntyy, perhekoko pienenee ja yksinasuminen eri elämänvaiheissa yleistyy entisestään. Pientaloasumisen – ja asumisen yleensä – toiveet ja tarpeet monipuolistuvat ja yksilöllistyvät. Ratkaisujenkin on oltava erilaisia kaupungeissa, pienemmissä taajamissa ja maaseudulla.

Kaupungeissakin tarvitaan pientaloasumista, mutta sen tulee olla nykyistä kaupunkimaisempaa ja siinä tulee olla erilaisia vaihtoehtoja. Useimmiten ja useimmille riittää pieni suojaisa piha antamaan riittävästi lisätilaa, yksityisyyttä ja toimintamahdollisuuksia. Tehokas rakentaminen ja luonnonläheisyys kyllä pystytään yhdistämään kaupunkipientaloalueilla. Oulustakin löytyy hyviä esimerkkejä.

Kaupunkiseutujen reuna-alueiden omakotiasutus taas vaatii erilaisia ratkaisuja. Kun monet ovat halukkaita muuttamaan etäälle keskuksista, asumisen väljyys, omatoimisuus ja luonnonläheisyys painavat tällöin vaakakupissa enemmän kuin työmatkojen pituus tai etäisyys palveluista.

Maaseudun varsinainen haja-asutus on koko asuntokannasta erittäin vähäistä, jolloin sen vaikutuksetkin jäävät vähäisemmiksi. Kokonaisuuden kannalta varsinaisten haja-asutusalueiden ratkaisut ovat siksi varsin ongelmattomia.

Kaikille tulevaisuuden asumisratkaisuille on yhteistä se, että ne edellyttävät kokonaisvaltaista suunnittelua. Rakennuslupa tai poikkeuslupa kerrallaan muotoutunut asutus on vaikeasti hallittavissa tai korjattavissa.

Haluan korostaa, että kunnalliset päättäjät ja virkamiehet ovat avainasemassa kunnan maapolitiikan linjavalinnoissa. Yhtä tärkeä on rakennusvalvonnan rooli. Muutamassa kunnassa, joiden joukossa Oulun kaupunki on malliesimerkki, on kehitetty pientalorakentajille suunnattua opastusta ja ohjausta.
Mutta mitä uudistuvat energiavaatimukset vaikuttavat pientalorakentamiseen?

Suomi on osana Euroopan Unionia sitoutunut vuoteen 2020 mennessä kasvihuonepäästöjen vähentämiseen 20 prosentilla sekä myös energiatehokkuuden parantamiseen 20 prosentilla. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ympäristöministeriö valmisteli hallitusohjelman mukaisesti uudisrakennusten energiatehokkuutta koskevien rakentamismääräyksien tiukentamista matalaenergiarakentamisen suuntaan. Koska rakennuskannan osuus koko maan energiankulutuksesta on jopa 40 prosenttia ja kasvihuonekaasupäästöistäkin noin 30 prosenttia, on kansallisten ja kansainvälisten sitoumusten täyttäminen mahdotonta ilman olennaista parannusta rakennuskannassa.

Ympäristöministeriö antoi 22.12.2008 uusien rakennusten energiatehokkuutta parantavat määräykset, jotka tulevat voimaan 1.1.2010. Alan toimijoilla oli siten noin vuosi aikaa valmistautua uusiin määräyksiin. Uusien määräysten tiukentava vaikutus on noin 30 prosenttia nykyisestä määräystasosta.

Mahdollisten kosteusriskien suuren yhteiskunnallisen merkityksen takia ympäristöministeriö teetti määräysten taustaksi Tampereen teknillisellä yliopistolla (TTY) selvityksen matalaenergiatason rakenteiden toimivuudesta. Raportissaan yliopisto esitti rakenteiden lämmönläpäisykertoimille lievempiä kiristyksiä suhteessa ministeriön lausuntokierroksella olleeseen määräysluonnokseen. Ministeriön VTT:llä teettämän jatkoarvioinnin mukaan rakenteiden kosteustekninen toimivuus ei kuitenkaan aseta rajoituksia lämmöneristystason parantamiselle jopa 40 prosentilla.

Ympäristöministeriön 22.12.2008 antamissa määräyksissä on otettu huomioon TTY:n selvityksen rakennekohtaiset suositukset. Hyväksytyissä määräyksissä rakennuksen ulkoseinää, alapohjaa ja ovia koskevia rakennusosien lämmönläpäisykertoimien vaatimuksia eli U-arvovaatimuksia lievennettiin alkuperäisestä lausunnolla olleesta ympäristöministeriön säädösehdotuksesta TTY:n suositusten mukaisesti. Määräyksissä on lisäksi erikseen esitetty vaatimus, että lämmönerityksen suunnittelussa on kiinnitettävä huomiota rakennusosien oikeaan lämpö- ja kosteustekniseen toimintaan.

Mahdolliset suunnittelun tai toteutuksen virheiden aiheuttamat kosteusriskit ovat matalaenergiatason rakenteissa samat kuin nykyisten määräysten mukaan tehdyissä. Energiatehokas rakentaminen edellyttää ylipäänsä aiempaa huolellisempaa suunnittelua ja toteutusta eli aiempaa parempaa rakentamisen laatua. Parempi rakentamisen laatu vähentää lähtökohtaisesti kosteusongelmia.

Siirtyminen matalaenergiarakentamiseen vaatii rakennusalalta kehitystyötä. Ympäristöministeriö edistää tätä kehitystyötä ja parempaa rakentamisen laatua käynnistämällä uudisrakentamisen energiatehokkuushankkeita, joissa lähtökohtana on kosteusturvallisen rakentamisen varmistaminen. Ympäristöministeriö tulee myös panostamaan kosteudenhallinnan ja rakenteiden lämpö- ja kosteusfysikaalisen oikean toiminnan tutkimukseen yhteistyössä alan muiden toimijoiden kanssa.
Valtioneuvosto päätti helmikuussa 2009 politiikkariihessään käynnistää ”Valtakunnalliset kosteus- ja hometalkoot”. Tämän toimenpideohjelman (2009-2013) tavoitteena on kosteus- ja homeongelmien aiheuttamien terveyshaittojen ja kansantaloudellisten menetysten systemaattinen vähentäminen sekä uusien kosteusvaurioiden syntymisen torjuminen uudis- ja korjausrakentamisessa.

Rakennusten energiatehokkuutta on tarkoitus edelleen kehittää. Rakentamismääräysten rakenteen muutos ja uusi tasonkiristys on odotettavissa jo lähivuosina ottaen huomioon Euroopan unionissa valmistelussa oleva rakennusten energiatehokkuusdirektiivin uusiminen. Direktiivin uusimistyö on kiivaassa valmisteluvaiheessa ja sen oletetaan valmistuvan tämän vuoden joulukuussa.

Rakennusten energiatehokkuus etenee myös yksittäisille tuoteryhmille asetettavilla vähimmäisvaatimuksilla, jotka perustuvat EU:n tuotteiden ekologista suunnittelua koskevaan direktiiviin. Direktiiviä usein kutsutaan EUP- tai myös Ecodesign- direktiiviksi. Direktiivin nojalla annettavilla tuoteryhmäkohtaisilla säädöksillä on tarkoituksena poistaa energiatehottomat laitteet pois markkinoilta ja täten vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.

Aivan äskettäin (24.9.2009) EU:n ministerineuvosto hyväksyi tätä tuotteiden ekosuunnittelua koskevan direktiivin laajentamisen. Vähimmäisvaatimuksia voidaan asettaa varsinaisten energiaa käyttävien laitteiden lisäksi myös energian käyttöön liittyviin tuotteisiin kuten esimerkiksi ikkunoihin. Vähimmäisvaatimuksia on tähän mennessä asetettu yhdeksälle eri tuoteryhmälle ja valmistelussa on lisäksi vähimmäisvaatimukset 25 uudelle tuoteryhmälle. Tunnetuin tämän direktiivin mukainen säädös lienee hehkulamppuja koskeva säädös, joka asteittain kiristyen vie valotehokkuudeltaan huonoimmat lamput pois markkinoilta.

Valaistuksen osuus kotitalouksien sähkönkulutuksesta on reilu viidennes, joten ei ole samantekevää miten valaistus hoidetaan. Motivan arvion mukaan lamppuja koskevalla säädöksellä säästyy pelkästään Suomen kotitalouksissa energiamäärä, joka vastaa 45 000 sähkölämmitteisen pientalon vuosittaista energiankulutusta.

Talotekniikka-alaa koskien kiertovesipumppujen vähimmäisvaatimuksia koskeva säädös annettiin jo viime kesänä. Tuotteiden ekologista suunnittelua koskevan direktiivin mukaisia vähimmäisvaatimuksia ollaan valmistelemassa myös monille muille talotekniikka-alan tuotteille kuten lämmityskattiloille, keskuslämmityslaitteille, lämpimän käyttöveden varaajille, huoneilmastointilaitteille ja ilmanvaihtopuhaltimille. Hehkulamppujen kieltoon verrattavia vaikutuksia voi näidenkin osalta olla tulossa. Direktiivin soveltamisalan laajentuminen tulee tuomaan entisestään lisää tuoteryhmiä mahdollisten vähimmäisvaatimusten piiriin.

Rakennuksen energiantarpeen pienentäminen ja siten varsinaisen energiatehokkuuden parantaminen on keskeistä ja luo kestävän perustan tulevaisuuteen, vaikka energian tuotantotapa ajan saatossa vaihtuisikin. Energiamuodolla on kuitenkin mitä suurin merkitys energiankulutuksesta syntyviin päästöihin. Tämä tarkoittaa sitä, että energiamuodon valintaan tulee kiinnittää huomiota. Tähän meitä velvoittavat myös sitoumuksemme uusiutuvien energialähteiden osuuden selkeään kasvattamiseen. Lähivuosina tehtävässä rakentamismääräysten uudistuksessa onkin tarkoitus määräyksiin lisätä vaatimus uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäistasosta.

Jokaisella lämmitystaparatkaisulla lienee omat heikkoutensa. Mitään yleispätevää vastausta jonkin energiamuodon absoluuttisesta paremmuudesta ei tämän takia voida antaa. Lisäksi energian huoltovarmuuden kannalta on arvokasta, että kokonaisjärjestelmämme on varsin monipuolinen ja nojautuu useisiin energiamuotoihin. Selvää kuitenkin on, että kaikilla vähäpäästöisillä ja uusiutuvilla energiamuodoilla on omat kiistattomat etunsa, ja että niitä tulee tämän takia suosia.

Hyvät seminaarin osanottajat,

Vuoden 2008 alusta lähtien on uudisrakennuksilta edellytetty energiatodistusta rakennuslupaa haettaessa. Uuden lainsäädännön aiheuttaman alkukangertelun jälkeen ovat energiatodistukset tulleet tutuiksi pientalojen valmistajille ja rakentajille. Pientalorakentajat osaavat nyt kiinnittää entistä enemmän huomiota energiatehokkuuteen ja vaatia energiatehokkaampia taloja. Muutos on käynnissä. Vuosi sitten Vaasan asuntomessuilla suurin osa taloista oli C-luokkaa, A-luokan taloja oli vain kaksi kappaletta. Tänä vuonna Valkeakosken asuntomessuilla valtaosa taloista oli energiatehokkuudeltaan A-luokan taloja.

Energiatodistus on havainnollinen ja helposti ymmärrettävä väline energiatehokkuuden edistämiseksi. Tähän johtopäätökseen päädyttiin juuri valmistuneessa energiatodistus-kyselyssä, johon yli 860 rakennus- ja kiinteistöalan ammattilaista osallistui. Havainnollisuus ja ymmärrettävyys ovat sinänsä hienoja asioita, mutta erityisesti pientalorakentamisessa energiatodistusta tulee jatkossa hyödyntää kunnianhimoisemmin. Rakentaja saa parhaan hyödyn energiatodistuksesta, kun sen avulla asetetaan tavoitteet rakennuksen energiatehokkuudelle heti suunnittelun alkuvaiheessa. Vain näin voidaan aidosti vaikuttaa ratkaisuihin, joiden pohjalta energiatehokkuus määräytyy. Energiatodistuksen hyödyntämispotentiaali jää käyttämättä, jos todistus tehdään vain rakennusvalvontaa varten ja jos todistus lähinnä toteaa energialuokan johon satuttiin päätymään. Tällaista toimintatapaa esiintyy valitettavan usein, näin kommentoivat energiatodistuskyselyn osallistujat.

Energiatodistus todettiin siis havainnolliseksi ja helposti ymmärrettäväksi. Siksi ihmettelenkin, miksi pientaloteollisuuden edustajat eivät käytä energiatodistuksia markkinointivälineenä nykyistä enemmän. Pikaisen nettisivujen selauksen perusteella näyttää siltä että vain muutama valmistaja markkinoi energiatehokkaita pientaloja energiatodistuksen avulla. Kun pientalojen rakentajat ovat entistä kiinnostuneempia energiatehokkuudesta, kannattaisiko talomallien esitteissä olla maininta energialuokasta? Alan toimijat voisivat yhteisesti sopia yksityiskohdista, joita energiatodistus-esimerkkien laskemisessa tarvitaan. Asiakasta tällainen vertailumahdollisuus eri talomallien ja eri pientalovalmistajien kesken varmasti kiinnostaisi.

Hyvät kuulijat,

Pitämissäni normitalkoissa nousi ongelmana esiin viranomaisten väliset tulkintaerot eri puolella Suomea.
Samoin nousivat esiin myös tulkintaerot samalla paikkakunnalla toimivien rakennusvalvonta- ja paloviranomaisten kesken. Erityisesti kaupunkiseutujen kuntien viranomaisten on lisättävä yhteistyötä tulkintojen yhtenäistämiseksi. Ja näin onkin tapahtumassa. Tärkeimpien ratkaisujen osalta kehitetään pääkaupunkiseudulla rakennusvalvontojen yhteistyönä kortistoa, jossa esitetyt yhteisesti hyväksytyt ratkaisut voidaan tiedottaa laajemmallekin.

Rakentamisen monimutkaistuessa yhä harvempi omakoti toteutuu hartiapankilla. Valmistalot, erilaiset talopaketit ja tuottajamuotoiset toteutukset ovat enemmän tämän päivän ratkaisuja. Monin paikoin on osoittautunut ongelmaksi se, että kunnissa rakennuslupaehdot vaihtelevat suuresti. Myös viranomaismääräysten tulkinnoissa on yhteensovittamisen paikka. Talotehtaille on kallista ennakoida vaikkapa eri kuntien tulkintoja parvekkeiden tai kylpyhuoneiden ovileveyksistä. Eri syistä lienee mahdotonta päästä siihen, että esimerkiksi valmistalopaketeille voitaisiin antaa valtakunnallista eri kuntien rakennusvalvontoja sitovaa tyyppihyväksyntää, mutta askelia tähän suuntaan tulisi jatkossa pystyä ottamaan.

Metsäteollisuuden rakennemuutos asettaa uusia haasteita sekä metsien tehokkaan käytön että mekaanisen metsäteollisuuden tuotteiden hyödyntämisen osalta. Metsästrategiaohjelma käynnistettiin viime huhtikuussa. Kärkihankkeena on puutuotealan ja puurakentamisen merkittävään kansainväliseen liiketoiminnan kasvuun tähtäävä kehittämisohjelma. Kehittämisohjelman tavoitteena on luoda uutta kansainvälistä liiketoimintaa nykyisen puutuotealan ja puurakentamisen osaamisen perustalle uusilla liiketoimintaratkaisuilla ja vientiä edistämällä. Puun käytön ja puurakentamisen edistäminen rakentamismääräyksillä ja standardeilla on työssä oma tarkastelualueensa.

Metsäteollisuus on ilmaissut halukkuutensa jatkaa yhteistyötä kansallisten rakentamismääräysten kehittämiseksi. Määräysten kehittämistarpeita on pohdittu jo kolmen edellisen hallituksen aikana, mutta tästä huolimatta tarvetta ilmeisesti vielä lienee. Erityisesti tämä koskee rakenteellisen paloturvallisuuden määräyksiä sekä erityisesti näihin liittyviä tulkintoja.

Normitalkoissa ei noussut esiin rakentamismääräyksiin liittyviä merkittäviä asioita, jotka aiheuttaisivat esimerkiksi paloturvallisuuden kannalta rakentamiselle turhia kustannuksia. Katson kuitenkin, että rakentamismääräykset tulee perata vielä kerran yhteistyössä alan toimijoiden kanssa sillä silmällä, ettei niiden kautta aiheuteta ainakaan aiheetonta haittaa puun käytölle rakentamisessa.

Selvitystyön lähtökohtana on suomalaisen puurakentamisen kansainvälisen liiketoiminnan kehittäminen yhdessä alan kanssa. Selvitystyö liittyy metsästrategiaohjelmaan, jossa kansallisia rakentamismääräyksiä on myös pidetty tässä suhteessa tärkeinä.

Selvitys jatkaa osaltaan ympäristöministeriön toimia koskien valtioneuvoston periaatepäätöstä puun käytön ja puurakentamisen edistämisestä. Ympäristöministeriö asettaa selvitystä tekemään työryhmän tämän vuoden aikana.

Hyvät rakennusalan ammattilaiset,

Asuntokanta uusiutuu varsin hitaasti, vain runsaalla prosentilla vuodessa. Asumisen ratkaisut ovat siksi poikkeuksellisen pitkävaikutteisia. Emme rakenna asuntoja tämän päivän vaan huomisen tarpeisiin, vuosikymmeniksi eteenpäin. Tehkäämme siis arkkitehtonisesti ja teknisesti laadukkaita, energiatehokkaita ja turvallisia pientaloja! Oikeaan paikkaan.

Hyvää iltapäivän jatkoa Pientalopäivillä 2009!