Blogi Yleistä

On parempi rajoittaa liikkumisen tarvetta kun liikennettä

(10 teesiä yhdyskuntarakenteista, osa 4/10)

Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta on olennaista panostaa sekä yhteiskunnan eri järjestelmien energiatehokkuuteen että käytettävien energialähteiden päästöttömyyteen ja ympäristöystävällisyyteen. Pitkällä aikavälillä ehkä tätäkin tärkeämpää on vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen siten, että he jokapäiväisessä elämässään toimivat ympäristön kannalta vastuullisesti. Tämän on oltava myös yhdyskuntasuunnittelun ohjenuorana: yhdyskuntarakenteet tulisi muokata siten, että ihmiset luonnostaan käyttäisivät energiaa mahdollisimman säästeliäästi.

Käytännössä kyse on liikkumisen tarpeen minimoinnista ja ennen kaikkea henkilöautoriippuvuuden vähentämisestä. Monien perustellessa perheen auton tai jopa kahden tai kolmen auton välttämättömyyttä erilaisilla käytännön tarpeilla, yhdyskuntia tulisi eheyttää siten, että tällainen ”pakko” vähenee.

Auto- ja moottoriteknologian kehitys tulee varmasti jossakin määrin vähentämään, mutta ei suinkaan poistamaan autoilun päästövaikutuksia. Autoriippuvuuden vähentämisessä on lisäksi kyse myös autoilun aiheuttaman ruuhkautumisen vähentämisestä, autoiluun liittyvien henkilö- ja omaisuusvahinkojen pienentämisestä, kaupunkitilan viihtyisyyden lisäämisestä sekä autoiluun sidottujen pääoma-ja käyttömenojen kohdentamisesta kansantaloudellisesti ja yksityistaloudellisesti kannattavammalla tavalla.

Auto- ja varsinkin henkilöautoliikenteen erilaisten kielteisten vaikutusten takia puheet tietulleista, ruuhkamaksuista, korotetuista veroista ja muista liikenteen rajoituskeinoista voimistuvat voimistumistaan. Tämä on kuitenkin seurausta ennen kaikkea epäonnistuneesta kaavoituksesta ja yhdyskuntasuunnittelusta. Liikenteen rajoittamista huomattavasti viisaampaa olisikin vähentää liikkumisen tarvetta, mikä jo itsestään vähentäisi liikennettä ilman minkäänlaisia rajoitus- tai pakkokeinoja. Erityisen hankalaa liikenteen rajoittaminen sitä paitsi on sen jälkeen, kun rakenteet on päästetty siten hajautumaan, ettei henkilöautoliikenteelle käytännössä ole realistisia vaihtoehtoja.