Blogi Yleistä

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Iltalehti kirjoittaa tänään pääkirjoituksessaan otsikolla ”Vapaavuori oikeassa mutta myöhässä”. Juttu käsittelee suuria kauppakeskushankkeita ja minun niistä taas viime päivinä käyttämääni kritiikkiä.

On totta, että asiasta olisi voinut puhua ja siihen puuttua aiemminkin. Kyllä aihe olisi voitu ottaa esille vaikkapa jo edellisessä hallituksessa.

Mitään kamalan peruuttamatonta asiassa ei kuitenkaan vielä ole menetetty. Vaikka Suomeen on viimeisen parinkymmenen vuoden ajan syntynyt joukko kauppakeskuksia, ne sijaitsevat pääosin kestävällä tavalla. Maamme 20:stä suurimmasta kauppakeskuksesta 17 sijaitseekin kaupunki- tai aluekeskuksissa. Nyt tilanne uhkaa kuitenkin olennaisesti muuttua. Isoa osaa uusista keskuksista suunnitellaan keskustojen ulkopuolelle. Niiden koko on myös lähes kymmenkertainen verrattuna kymmenen vuoden takaiseen. Tässä suhteessa olemme nyt merkittävällä vedenjakajalla.

Aiemminkin asiaan olisi siis voinut puuttua, mutta nyt siihen vimeistään on tartuttava. Pelissä on paljon. Kyse on niin kaupunkikeskustojen elinvoimaisuudesta, lähipalvelujen turvaamisesta, liikennevirtoihin liittyvistä ilmastokysymyksistä kuin koko eurooppalaisesta elämänmuodostamme – jos meillä sellaista koskaan on ollutkaan.

Tämän päivän Kauppalehden mukaan ”Kaupat tyrmäävät Vapaavuoren kritiikin”. Kaupan edustajien mukaan ”hypermarketeille riittää asiakkaita”. Kauppalehden pääkirjoitus tohtii kuitenkin tätä – minun tavoin – epäillä.

Ympäristöministeriön, jota tältä osin johdan, osalta olennaisinta ei kuitenkaan ole kauppapalvelujen määrä, joka luonnostaan kuuluu markkinoiden päätettäväksi. Olennaisinta on se, miten isot kauppakeskittymät sijaitsevat. Siinä puolestaan on kyse paljosta muustakin kuin markkinataloudesta.

Ilokseni havaitsin, että Kauppalehti pääkirjoituksessaan tarttui avaamaani keskusteluun suomalaisesta elämänmuodosta. ”Halutaanko Suomeen amerikkalaistyylisiä, kaukana kaikesta sijaitsevia keinomaailmoja vai eurooppalaisia kaupunkikeskustoja, jotka kuhisevat monimuotoista elämää”. Viime kädessä juuri tästä on kysymys. Tämä taas kuuluu muiden kuin markkinavoimien päätettäväksi. Markkinat ovat hyvä renki ja luovat dynamiikkaa talouteen, mutta ei markkinoilla mitään kokonaisvastuuta mistään ole – ei ainakaan yhteiskunnan pitkäjänteisestä kehittämisestä.

Minua on viimeaikaisessa poliittisessa retoriikassa kutsuttu ”betonipuolueen” edusmieheksi. Monia pääkaupungissa ilmestyviä lehtiä puolestaan on kutsuttu ”etelän roskamediaksi”. Niinpä niin. Minä olen kuitenkin asiassa tosissani. Ja niin on varmasti Kauppalehtikin.