Uutiset Yleistä

Pääministerin – ja osin presidentinkin – syytökset politikoinnista kriisinhallintalaissa vastuuttomia

Perustuslakivaliokunnan jäsen
kansanedustaja Jan Vapaavuori

KANNANOTTO, Tiedotusvälineille

Pääministeri Vanhasen mm. Helsingin Sanomissa 26.11 esittämät syytökset siitä, että perustuslakivaliokunta ei kriisinhallintalain yhteydessä ole tulkinnut perustuslakia, vaan ottanut poliittisen kannan, ovat hävyttömiä ja osoittavat pääministerin vajavaista ymmärrystä Suomen perustuslaista ja sen tulkintajärjestelmästä.

Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on suomalaisessa järjestelmässä arvioida hallituksen esitysten perustuslainmukaisuutta. Järjestelmässämme tämä tehtävä kuuluu perustuslakivaliokunnalle, ei hallitukselle, pääministerille eikä edes tasavallan presidentille. Perustuslakivaliokunta on ottaessaan kantaa kriisinhallintajoukkojen lähettämiseen perustanut kantansa Suomen perustuslakiin, sen esitöihin ja valiokunnan aiempaan tulkintakäytäntöön. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa useat perustuslakiasiantuntijat edustivat samaa kantaa, mihin valiokunta päätyi. Nämä ovat kiistattomia tosiseikkoja, jotka varsinkin juristin tutkinnon suorittaneen presidentin pitäisi hyvin ymmärtää.

Perustuslakivaliokunnalla on Suomessa sama rooli, joka eräissä muissa maissa on uskottu erilliselle perustuslaki- tai valtiosääntötuomioistuimelle taikka korkeimmalle oikeudelle. Tällaisen elimen syyttely politikoinnista osoittaa vain juridisten, asiallisten argumenttien loppumista. Tosiasia on, että perustuslakivaliokunta onnistui tässä asiassa pitämään päänsä kylmänä ja rajoittamaan arvionsa puhtaasti juridisiin kysymyksiin. Näin siitä huolimatta, että sen jäseniin kohdistettiin poikkeuksellista ulkopuolista painostusta. Hallituksen puolustaessa lakiesityksiään, sen aktiivisuus asiassa kuuluu normaaliin poliittiseen toimintaan. Kun kyse on lakien perustuslainmukaisuuden tulkinnasta, tällainen poliittinen painostus on kuitenkin täysin sopimatonta.

Sekä pääministerin että tasavallan presidentin kommentit sisältävät huolestuttavia aineksia YYA-Suomen ummehtuneen henkisen ilmapiirin paluusta. Ensin ylimmät valtioelimet yrittivät väkisin ajaa läpi perustuslainvastaisen tulkinnan perustuslakivaliokunnassa. Kun tässä ei onnistuttu, kartoitettiin mahdollisuuksia Kekkos-henkisen poikkeuslain säätämiseksi ja kun tämäkään ei onnistunut, laki vedettiin pois. Lopuksi ne, jotka asiassa eniten ja säädyttömimmin politikoivat, rupesivat syyttämään muita politikoinnista.

Mennen maailman ajattelutapaa asiassa kuvastaa sekin, että koko kiistan taustalla on kysymys vain tasavallan presidentin ja pääministerin arvovallasta. Arvovalta on kuitenkin ansaittava muin keinoin. Järjestelmä, jossa presidenteillä ja hallituksilla on itse oikeus tulkita tekojensa ja keskinäisten valtaoikeuksiensa perustuslainmukaisuus kuuluukin lähinnä banaanitasavaltoihin. Käynnissä olevassa kiistassa onkin piirteitä myös perustuslakia ja sen tulkintajärjestelmää koskevasta piittaamattomuudesta, joka on ymmärtämättömyyttäkin huolestuttavampi ilmiö.

Sinänsä pitää paikkaansa, että perustuslain ulko- ja turvallisuuspoliittista päätöksentekojärjestelmää koskevat kohdat ovat osin tulkinnanvaraisia. Tämä on kuitenkin väistämätön seuraus kaksinapaisesta järjestelmästä, jossa sekä tasavallan presidentillä että eduskunnan luottamusta nauttivalla hallituksella on oma vahva roolinsa. Tasavallan presidentillä ja hallituksella ei kuitenkaan ole hankalissakaan tapauksissa lopullista oikeutta keskenään sopia siitä, mitä perustuslaki määrää. Perustuslakia voidaan aina muuttaa, mutta niin kauan kun se on voimassa, sitä on noudatettava ja kunnioitettava. Tasavallan presidentin arvovallan tulee sopeutua perustuslain asettamiin rajoihin, ei päinvastoin!