Kirjoitukset

Pääkaupunkiseutu vai valtiovalta yhteistyön jarruna?, Helsingin Uutiset

Viime eduskuntavaalit käytiin pääkaupunkiseudulla valtiovallan aluetta kurjistaneiden päätösten ollessa vahvasti pinnalla. Kutakuinkin kaikki kynnelle kykenevät vaativat ja lupasivat muutosta. Ehkä kuuluisimmiksi tulivat silloisen keskustajohtaja Anneli Jäätteenmäen lausunnot, joiden mukaan ”kuntien yhteisövero-osuuden lisäämisestä neuvotellaan hallitusneuvotteluissa. Ja se tietää Helsingille hyvää” (IL 17.3.2003) sekä ”Haluan panostaa puolueen puheenjohtajana Helsingin ja Etelä-Suomen asioihin voimakkaammin kuin puolue on tähän asti tehnyt. Helsingin pitää saada suurempi osa yhteisöveron tuotosta, jotta se pystyy tuottamaan parempia palveluja.” (HS 12.3.2003).

Uutta ”hyvää” ei ole saatu. Lisää rahaa ei ole näkynyt. Valoisampi vaihtoehto ei ole toteutunut. Sen sijaan monet valtiovallan edustajat käynnistivät heti vaalien jälkeen laajan propagandakampanjan, jossa annettiin ymmärtää, etteivät pääkaupunkiseudun kaupungit pysty keskinäiseen yhteistyöhön, ja että alueen ongelmat johtuisivat tästä.

Kyse oli puhtaasta silmänkääntötempusta. Kun vaalilupauksia ei ollut tarkoituskaan lunastaa, syypääksi oli keksittävä joku muu. Yhteisöveron ja valtionosuusjärjestelmän sijasta ryhdyttiin puhumaan pk-seudun huonosta yhteistyöstä. Hankkeeseen asetettiin jopa oma selvitysmies. Erillisellä pakkolaillakin on uhkailtu jo vuosia.

Pääkaupunkiseudun ongelmat eivät ole seurausta yhteistyön puutteesta. Silti on selvää, että siinäkin on rutkasti kehittämisen varaa. Huutoon on myös vastattu. Viime vuonna perustettiin pääkaupunkiseudun neuvottelukunta, jolle määriteltiin kunnianhimoinen työohjelma. Alkukesästä yhteistyö laajeni, kun alueen 14 kuntaa solmivat erillisen Helsingin seudun kuntien yhteistyösopimuksen. Uudet organisaatiot on saatu pikaisesti pystyyn. Poliittinen sitoutuneisuus yhteistyön kehittämiseen on vahvaa.

Pääkaupunkiseudun kunnilla on toki näyttöä yhteistyöstä jo aiemmilta ajoilta. Alueen kaupungit ja YTV hyväksyivät esim. vuonna 2002 pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelman (PLJ 2002). Seuraavana vuonna Liikenne- ja viestintäministeriö ja pk-seudun kaupungit (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen) sekä YTV allekirjoittivat jopa erillisen aiesopimuksen seudun tärkeimmistä liikennehankkeista.

Nyt valtiovarainministeri Kalliomäen budjettiesitys pyyhkii tylysti pöytää koko sopimuksella. Ministerin esityksen mukaan ensi vuonna ei käynnisty yhtään uutta liikenneinvestointia pääkaupunkiseudulla. Maakuntien vähemmän liikennöidyt tienpätkät sen sijaan ehostuvat ja uudistuvat. Samaan aikaan valtiovarainministeri uhkailee pk-seutua pakkokaavoituksella, jos se ei kaavoita ja rakenna lisää – siis alueelle, jolle valtiovalta ei halua luoda edellytyksiä järkevään liikkumiseen. Esimerkiksi Kehä I:n ruuhkia kiroaville suosittelen muuten ajelua vaikka Kuopion ja Siilinjärven välisellä moottoritiellä. Ruuhkia ei ole, mutta tie on hieno!

Helsingin seudun yhteistyösopimuksen mukaan ”tavoitteena on kehittää seutua yhteistyössä valtion kanssa”. Tämä on luontevaa monesta syystä, ei vähiten sen takia, että juuri valtiovalta on ollut patistamassa alueen kuntia mainittuun yhteistyöhön. Valtiovallan oma sitoutuminen yhteistyöhön sen sijaan ontuu pahasti. Valtiovarainministeri Kalliomäen tuore budjettiesitys on tässä suhteessa tyylipuhdas esimerkki siitä, että vaatimukset paremmasta yhteistyöstä eivät tunnu koskevan valtiota itseään.

Yhteistyö ja sen kehittäminen on tärkeää. Pääkaupunkiseudun kunnillakin on tässä suhteessa vielä paljon tehtävää. Yhteistyöhön tarvitaan kuitenkin myös valtiota. Pakkolaeilla ja pakkokaavoituksilla uhkailu ei voi olla tämän päivän toimintatapa, eikä varmastikaan edistä yhteistyötä. Vielä vähemmän yhteistyötä edistää yksipuolinen irtautuminen aiemmista sopimuksista puhumattakaan pk-seudun ja sen oikeutettujen intressien totaalisesta sivuuttamisesta.

Jan Vapaavuori
Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja
pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan puheenjohtaja
kansanedustaja (kok)
jan.vapaavuori@eduskunta.fi