Blogi Yleistä

Pääkaupunkiseudun kuntaliitoksesta saa onneksi keskustella

Espoon tuleva kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä lausui tänään Kauppalehdessä selkeästi kantansa pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistämisen turmiollisuudesta. Haastattelu antaisi kimmokkeen useammallekin huomiolle. Ohessa näistä vain muutama.

Mäkelän mukaan yhdistyminen lisäisi byrokratiaa. Höpö höpö. Eiköhän neljän hallinnon korvaaminen yhdellä hallinnolla ennemminkin vähentäisi byrokratiaa.

Mäkelän mukaan myös palveluiden kustannustehokkuus ja laatu heikentyisivät, kun vertailtavuus poistuisi. Höpö höpö. Ensinnäkään kustannustehokkuuden ja laadun sekä toisaalta vertailtavuuden välillä tuskin suuren suurta korrelaatiota on. Ja vaikka olisikin, ei vertailtavuus mihinkään poistuisi. Edelleen Suomesta löytyisi kymmeniä kaupunkeja, mihin järjestelmää voisi verrata, pääkaupunkiseudun kannalta relevantimmista kansainvälisistä verrokeista puhumattakaan.

Kokonaan toinen asia on, että tämänkokoiseen kuntafuusioon luonnollisesti liittyisi monenlaisia riskejä ja vaikeasti ennakoitavia seurauksia, jotka tulisi huolellisesti analysoida. Pääkaupunkiseudun yhdistymisen eduista ja haitoista jänkkäämisen sijasta asiaa kannattaisikin selvittää. Ja selvittää vielä oikein kunnolla.

Tässä on kuitenkin koko asian ydin. Tai ainakin surullisin ulottuvuus. Juuri Espoo, jonka peräsimeen Mäkelä on tarttumassa, on kategorisesti vastustanut jo yhdistämishankkeen eri vaikutuksien selvittämistä.

Mitä pahaa asian selvittämisessä olisi? Miksi se ei käy? Pelkääkö Espoo, että selvitys osoittaisi kaupungin retoriikan vääräksi? Eikö modernissa, 2010-luvun Suomessa kannattaisi vihdoin selvittää se, mistä jo vuosia on puhuttu? Mitä avoimuutta, läpinäkyvyyttä tai älyllisyyttä se edustaa, että vastustetaan jo yhteiskunnallisesti tärkeiden asioiden selvittämistä. Pitääkö näin isot asiat oikeasti päättää tunnepohjalta eikä selvityksiin nojautuen?

Ainakin minusta pääkaupunkiseudun miljoonalla asukkaalla on oikeus tietää mitä vaikutuksia kuntaliitoksella olisi. Kuntalaisillamme on myös oikeus olettaa, että näin isoista asioista puhuttaessa se perustuisi mahdollisimman pitkälti tutkittuun tietoon. Ja me poliitikothan olemme lopulta kuntalaisten palveluksessa.

Hallinto, jota kuntarajatkin kuvastavat, on aina – tai pitäisi aina olla järkevän toiminnan apuväline, ei itseisarvo sinänsä. Nyt tilanne ei ole näin. Se on kamalan surullista.

Selvittämisen ohella myös koko asiasta keskusteleminen on monesti leimattu, ellei nyt kielletyksi, niin ainakin äärimmäisen epäsuotavaksi. Tämä näyttää nyt onneksi muuttuneen. Kiitos siis keskustelunavauksesta tuleva kaupunginjohtaja. Otan itse mielelläni osaa tähän keskusteluun jatkossakin.