Puheet

OPUS-tutkimushankkeen tulokset ja oppiva kaupunkisuunnittelu -kirjan julkistamistilaisuus

Arvoisat kuulijat,

Yhdyskuntarakenteet uusiutuvat hitaasti. Toisaalta kunakin aikana tehtävät päätökset ovat vaikutuksiltaan poikkeuksellisen pitkäkestoisia. Muokatessamme yhteistä elinympäristöämme ratkaisujemme jäljet näkyvät edessämme vuosikymmeniä, ellei vielä pitempään. Tehtyjä virheitä on vaikea, joskus jopa mahdotonta korjata. Vastuu onnistuneista ratkaisuista on poikkeuksellisen suurta.

Yhdyskuntarakenteet ovat viimeisten vuosikymmenien aikana hajautuneet huolestuttavasti eritoten suurimmilla kaupunkiseuduilla. Kurssi voidaan vielä kääntää, vaikka olemmekin jo aikaansaaneet osin peruuttamatonta vahinkoa. Pääpaino on väkisinkin kaupungeissa ja kaupunkiseuduilla. Oppivan kaupunkisuunnittelun rooli on siksi ratkaiseva. Samoin tätä tukevan tutkimus- ja kehittämistyön.

Kaupunkisuunnittelun suurimmat haasteet aiheutuvat ilmastonmuutoksesta, kaupunkien kiihtyvästä seutuistumisesta, kaupan keskittymisestä, väestön ikääntymisestä, työperäisen maahanmuuton kasvusta sekä talouden globalisoitumisesta.

Näistä haasteista useimmat kytkeytyvät tavalla tai toisella yhdyskuntiemme rakenteeseen. Ilmastonmuutoksen, kaupunkiseutujen toimivuuden, kaupan palvelurakenteen ja väestön ikääntymisen kannalta aivan oleellinen kysymys on, millaisissa yhdyskunnissa asumme, teemme työtä ja vietämme vapaa-aikaamme. Yhdyskuntien rakenne määrittää ratkaisevalla tavalla niiden vaikutukset talouteen, ympäristöön ja toimivuuteen. Nyrkkisääntönä voi todeta, että rakenteeltaan eheä yhdyskunta säästää kustannuksia, vähentää päästöjä ja parantaa elinympäristön toimivuutta.

Yksi hyvä tapa eheyttää hajautuneeksi kehittynyttä rakennetta on sen täydennysrakentaminen. Suomalaiset yhdyskunnat – myös rakenteeltaan eheät – on rakennettu verrattain väljiksi, mikä antaa täydennysrakentamiselle erinomaiset lähtökohdat. Lyhyesti sanottuna meillä on tilaa ja tilausta täydennysrakentamiselle. Täydennysrakentaminen on kuitenkin monella tapaa haastavampaa kuin uusien asuinalueiden rakentaminen.

Kun jo olemassa olevaa kaupunkirakennetta muokataan ja kehitetään, vaikutukset ulottuvat laajalle. Samalla suunnittelun osallisten joukko kasvaa ja monipuolistuu. Kaupunkisuunnittelu, joka perustuu täydennysrakentamiseen, koskettaa laajoja piirejä, paikallisia asukkaita, kiinteistönomistajia, palvelujen tuottajia ja yrittäjiä. Mitä urbaanimpi alue, sitä moninaisempi on osapuolten joukko.

Entistä useammin erilaisten toimijoiden tavoitteet ja intressit ovat keskenään ristiriitaisia. Moniarvoistuvassa yhteiskunnassa näkemyseroilta ja törmäyksiltä on mahdotonta kokonaan välttyä. Ristiriitojen käsittely on luontevaa kytkeä kaupunkisuunnitteluun, joka lähtökohtaisesti on yhteen sovittavaa toimintaa. Kyky käsitellä ristiriitoja sekä ennakoida ja hallita konfliktitilanteita on entistä tärkeämpi.

Ristiriitojen käsittelytapa vaikuttaa ratkaisevasti koko kaupunkisuunnitteluprosessiin, sen sujuvuuteen ja kestoon sekä tietysti lopputulokseen. Avoin ja rakentava käsittely lisää päätösten hyväksyttävyyttä ja oikeudenmukaiseksi koettu prosessi vähentää tarvetta hakea muutosta päätöksiin.

Vaikka maankäyttö- ja rakennuslaki luo selkeät puitteet vuorovaikutteiselle kaupunkisuunnittelulle, monimutkaistuva kaupunkisuunnittelu edellyttää lain oheen uudenlaisia välineitä hallita sellaista suunnitteluprosessia, jossa on useita osapuolia.

Viime vuosina voimakkaasti lisääntynyt ja vahvistunut tutkimustoiminta on tuottanut kaupunkisuunnitteluun uusia työvälineitä. Ympäristöministeriön rahoittama konfliktitutkimus on selittänyt maankäytön ristiriitojen syntymekanismeja ja kehittänyt mm. analyysi- ja sovittelumenettelyjä, joilla konflikteja voidaan hallita ja ratkaista. DECOMB -tutkimushankkeessa on kehitetty neuvottelumenettely, jolla kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistökehitysprosessin konfliktit pyritään välttämään. Kun osapuolten intressit ja voimavarat tunnistetaan hankkeen alkuvaiheessa, luodaan edellytykset kaikkia osapuolia tyydyttävälle ratkaisulle.

Nyt julkistettava OPUS -hanke on kehittänyt ja tutkinut kaupunkisuunnitteluprosesseja ja eri osapuolten vuorovaikutusta. Hanke on tuottanut innovatiivisia Internet-pohjaisia kehittämisfoorumeja ja arviointityökaluja palvelemaan kaupunkisuunnittelua. OPUS -hankkeen kehittämät menetelmät ovat avain asukaslähtöiselle kaupunkisuunnittelulle ja kuluttajien näkemysten huomioonottamiseen asuinympäristöjen suunnittelussa.

Kantavana ajatuksena on ollut, että ihmisten arkielämää myönteisesti tukeva elinympäristö on kaupunkien tulevaisuuden keskeinen menestystekijä. Tämä on tärkeä mieltää. Kaupunkiseutujen rooli globalisoituvassa maailmassa kasvaa koko ajan. Kyse on siksi paitsi kaupunkisuunnittelusta sinänsä, mitä suurimmassa määrin myös kaupunkiseutujen ja tätä kautta koko kansantalouden vetovoimaisuudesta ja kilpailukyvystä.

OPUS -hankkeen prosessisimulointimenetelmät lisäksi parantavat kaupunkisuunnittelu- ja toteutusprosessin yhteensovittamista. Kaavoitusta ja rakennussuunnittelua on mahdollista lähentää, suunnittelun ja toteutuksen kokonaiskestoa nopeuttaa sekä samalla varmistaa tavoitellun laadun toteutumista.

Saavutukset kuulostavat erinomaisilta.

Ilahduttavaa tämän tutkimushankkeen osalta on se, että tutkimus kytkeytyy käytännön kaupunkisuunnitteluun ja rakennushankkeisiin. Tällöin itse tutkimuskin on hyvin käytännönläheistä, eikä sillä ole vaarana jäädä hyllyihin pölyttymään. On myös erinomainen asia, että niin tämä kuin muukin viimeaikainen merkittävä kaupunkitutkimus- ja kehittämistyö on tehty ja rahoitettu yhteistyössä tutkimustiedon soveltajien ja hyödyntäjien kanssa.

On hyvä, että käytännönläheinen tutkimus- ja kehittämistyö on juurtumassa luontevaksi osaksi kaupunkisuunnittelua. On myös tärkeää, että hyvät tutkimus- ja kehittämistulokset leviävät mahdollisimman laajaan tietoisuuteen ja käyttöön. Vastikään ilmestyneen selvityksen mukaan viime vuosina on julkaistu keskimäärin 200 tieteellistä kaupunkitutkimusta. Vaikka tutkimus on lisääntynyt merkittävästi, pääosa tutkimuksesta käsittelee pääkaupunkiseutua ja muutamaa suurinta kaupunkia. Vain harvalla kunnalla on mahdollisuus rahoittaa laajamittaista tutkimusta. Sen vuoksi tutkimustulosten levittämiseen ja hyödyntämiseen tulisi erikseen panostaa.

Käytännönläheistä soveltavaa tutkimusta tarvitaan yhä enemmän. Tutkimus nostaa parhaimmillaan esiin ilmiöitä, tekee näkyväksi muutoksia, ennakoi tai varoittaa. Se myös selittää ja tekee ymmärrettäväksi suunnittelun tai päätösten vaikutuksia. Tutkimus myös ratkaisee ongelmia samalla kun se tuottaa jäsentynyttä uutta tietoa. Esimerkiksi kaupan sijaintiin liittyy sellaisia monimutkaisia ja vaikeita kysymyksiä, joita yksittäisellä kaupunkisuunnitelmalla ei voida ratkaista. Tutkimus- ja kehittämistoiminta on avainasemassa. Tässä suhteessa kiinnostava tutkimus- ja kehittämishanke on juuri käynnistynyt ”Kauppakeskus kestävässä kulutuksessa ja yhdyskuntarakenteessa”.

Taloudellisessa taantumassa yritykset yleensä ensimmäisinä sopeuttamistoiminaan vähentävät tutkimus- ja kehittämispanostustaan. Toivon, että tämän taantuman aikana toimittaisiin toisin. Nyt olisi aikaa kehittää osaamista ja valmiuksia vastata paitsi tulevan taloudellisen nousun uusiin haasteisiin, myös kaupunkisuunnittelun tämänhetkisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin.

Ilmastonmuutoksen hillinnän ja yhdyskuntarakenteen väliset kytkennät ovat kaupunkisuunnittelun kentässä mitä ajankohtaisin esimerkki aihepiiristä, jossa ilmiselvästi puuttuu vielä suunnittelun perustaksi tarvittavaa tietoa. Puhumattakaan siitä, että yhdyskuntarakenteen eheyttämisen ratkaisut odottavat vielä kehittämistä ja täytäntöönpanoa käytännön kaavoituksessa ja rakentamisessa. Uskonkin, että tutkimuksella on vielä paljon annettavaa, kun pyrimme Suomessa kääntämään monilla kaupunkiseuduilla vakavan asutusrakenteen hajautumiskehityksen kohti rakenteeltaan eheitä, taloudeltaan kestäviä ja asukkailleen toimivia ja vetovoimaisia yhdyskuntia.