Hyvät juhlavieraat,
Saanen aloittaa onnittelemalla valtiovallan puolesta sata vuotta täyttävää Onninen-yhtiötä. Vuosisadan merkkipaalussa on aina jotakin suurta ja sykähdyttävää. Sadan vuoden ikä on korkea ikä yksityiselle ihmiselle. Mutta on se saavutus myös yksityiselle yritykselle. Ensiksi mainittujen keski-ikä on meillä Suomessakin nousussa – yhä useampi saavuttaa tuon kunnioitusta herättävän ikämerkkipaalun. Yritysten osalta kehitys sen sijaan näyttäisi menevän toiseen suuntaan.
Satavuotias osaa suhteuttaa elämää ja tapahtumia toisella tavalla kuin nuorempansa. Sadassa vuodessa on moneen otteeseen ehtinyt näkemään, miten maailma ja toimintaympäristö muuttuvat. Selviäminen ja menestyminen kerta toisensa jälkeen on edellyttänyt kykyä sopeutua ja muuntautua olosuhteiden mukaisesti, toisinaan hieman etunojaakin ottaen. Kuten jo aiemmin totesin, harva onnistuu. Ja juuri siksi ne, jotka onnistuvat, ovat erityisen kunnioituksen arvoisia.
Toimenkuvaani kuuluu päivittäin pohtia työllisyyteen ja talouskasvuun liittyviä kysymyksiä. Molempien osalta yrittäjyys on avainasemassa. Mikään kansakunta ei koskaan ole menestynyt – eikä menesty – muuta kuin työtä tekemällä ja yrittämällä.
Talouden globaali murros on viime vuosina koetellut Suomea rankalla kädellä. Muutoksen vauhti kuitenkin vain tiukentuu. Samalla se avaa koko ajan uusia mahdollisuuksia. Varsinkin Suomen kaltaisilla suhteellisen pienillä kotimarkkinoilla rajojen yli suuntautuminen on tärkeää. Maailma muuten on niin iso paikka, ettei sillä koskaan voi mennä niin huonosti, etteikö se avaisi Suomen kaltaiselle pienelle maalle aina lähes rajattomia mahdollisuuksia.
Valtion tehtävänä on luoda mahdollisimman suotuisa liiketoimintaympäristö yritysten ottaessa varsinaisen vastuun ja riskin uuden luomisessa. Valtio ei voi päättää ketkä onnistuvat ja mille aloille uutta kasvua syntyy. Mitä suuremmista globaaleista megatrendeistä on kyse, sitä suuremmalla todennäköisyydellä sen vaikutusalueelta syntyy uutta työtä, toimeentuloa ja yrittämisen evästä myös jatkossa.
Yksi maailman suurista trendeistä on kaupungistuminen, halusimme tai emme. Talouden kannalta se tarkoittaa erinomaisia kehitysmahdollisuuksia juuri Onnisen kaltaiselle kokonaisvaltaiselle sekä asiakas- ja ratkaisukeskeiselle yhtiölle. Toki pelkkä tuotetarjonta ei riitä – tarvitaan kilpailukykyä niin hinnan kuin palveluidenkin tasolla. Se on sitä jatkuvaa ajassa elämistä.
Kun liikemies Alfred Onninen vuonna 1913 perusti putkiasennusliikkeen Turkuun, hän loi samalla pohjan koko yhtiön myöhemmälle kehitykselle.
Vuosikymmen kerrallaan Onninen on kivunnut kohden kasvua ja kansainvälistymistä. Osaamisen pohjaa on rakennettu kotimaassa laajentaen toimintaa asteittain uusille toimialoille ja uusille paikkakunnille. Vuonna 1960 toiminta kattoi jo koko maan. Varsinaisesti kansainvälistyminen alkoi 1990-luvulla. Kasvua on tapahtunut myös yritysostojen kautta. Kun yhtiö nyt toimii yhdeksässä maassa, Suomen osuus henkilöstöstä on jo vähäisempi kuin kansainvälisten toimipaikkojen.
Elinkeinopolitiikan näkökulmasta mainittu kehitys on haastava. Monet suomalaisyritykset menestyvät maailmalla hyvin, monesti kotimaataan paremmin. Oy Suomi Ab:n kannalta olennaista on varmistaa, että mahdollisimman iso osa tästä tuotoksesta kanavoituu kotimaahan.
Tutkijat ja nyt myös politiikantekijät ovat havahtumassa ilmiöön, jota kutsutaan globaalien arvoverkkojen pilkkoutumiseksi. Arvon luomisen ohella puhutaan arvon nappaamisesta. Näyttäisi siltä, että Onninen on hyvin tässä trendissä kiinni. Suomenkin pitäisi – entistä suuremassa määrin.
Onnisen toiminta osoittaa, että yritys voi menestyä globaalisti myös ilman, että toiminta nojaa omaan teolliseen valmistukseen. Liiketoiminta rakentuu pääosin tukkukauppaan ja asiakastarpeiden ymmärtämiseen sekä asiakkaille toimitettavien ratkaisujen laatimiseen. Onninen on palveluyritys parhaimmillaan. Teollista perustaa ja teollista toimintaa mitenkään väheksymättä on hyvä huomata että globaaleista kärkiyrityksistä mm. Applella, Amazonilla ja Ikealla ei ole tuotannollista toimintaa lainkaan.
Tästä liiketoiminta-asetelmasta myös meidän tulee jatkossa kyetä hyötymään laajemminkin. Huomiota tulee jatkossa kääntää entistä enemmän asiakastarpeiden tunnistamiseen ja asiakashyödyn lisäämiseen ja tästä näkymästä avautuvaan arvonluontiin. Suomalaisille palvelu ei ehkä aina ollut se kaikkein luontaisin tulokulma.
Usein kuulee esitettävän huolen siitä, että teollisten työpaikkojen määrä laskee. Globaalisti tarkastellen automatisaatio näyttäisi vähentävän teollisten työpaikkojen määrää samalla kun teollisen tuotannon arvo jatkossa nousee. Teollisuus on monella tavalla tärkeää. Samalla kuitenkin kilpailu teollisista työpaikoista kiristyy. Toisaalta valmistuskustannusten osuus näyttelee ainakin eräillä toimialoilla yhä pienempää osuutta kokonaisuudesta. Kun monella alalla teollinen ylikapasiteetti on ongelma, on kyettävä etsimään uusia liiketoimintakonsepteja. Suomessakin kannattaa suunnata katsetta niihin tehtäviin, joista voidaan luoda korkeaa lisäarvoa ja samalla kanavoida arvoa kansantalouteen.
Turun kauppakorkeakoulun pk-instituutti on pitkään tutkinut perheyrittäjyyttä. Havaintojen pohjalta tutkijat toteavat perheyrityksen olevan suomalaisen talouden uudistava ja resursseja uudelleen suuntaava selkäranka. Yrittäjyyden tasapainoinen kehittyminen edellyttää perheyrityksille ominaista ”tarkkaavaista omistajuutta”, johon liittyvät omistamisen ja ympäristön tarkkailun ohella vahva uudistushalu.
Perheyritykset pitävät itse vahvuuksinaan nopeutta ja vahvaa sitoutumista yritykseen. Analyysien mukaan perheyrityksen hyvän taloudellisen tilanteen taustalta löytyy tavallisesti ”harmoninen perhe”, jossa työnjako ja roolit ovat selkeät ja yritystoimintaan suhtaudutaan realistisesti. Menestyvässä perheyrityksessä toimitaan pitkäjänteisesti. Pitkän aikavälin tavoitteet ovat lyhyen aikavälin tavoitteita tärkeämpiä.
Perheyritysten rooli vakaana ja turvallisena työllistäjänä ovat yhteiskunnan näkökulmasta keskeisiä tekijöitä yrittäjyyttä ja laajemmin koko yhteiskunnan hyvinvointia edistettäessä. Monilla muilla, itse asiassa meillä kaikilla on tuosta perheyrittäjyydelle tyypillisestä hitaasta kiiruhtamisesta ja luovasta uudistumisesta paljon opittavaa.
Kaikkein olennaisinta on aina oikea asenne. Yrityksen tai kansantalouden menestys ei rakennu hetkessä, vaan se on vuosien tai jopa vuosikymmenten mittainen pitkäjänteinen ja määrätietoinen kehitystyö.
Olemme tänään juhlistamassa ikinuorta vanhusta. Tuohon ikään ei tuossa kunnossa olisi voinut päästä ilman lujaa asennetta. Tuurilla ei siinä ainakaan pitkässä juoksussa juuri sijaa ole, vaikka juuri Onnisen osalta voin toivoa, että yrityksen nimi on enne vastaisuudessakin.
Näillä sanoilla toivotan Onniselle onnea ja menestystä sen seuraavalle satavuotistaipaleelle.
