Puheet Yleistä

Nuorten asumista selvittäneen tutkimushankkeen julkistamistilaisuus

Arvoisat tiedotusvälineiden edustajat, hyvät naiset ja herrat!

Väestön ikääntymisestä ja uhkaavasta eläkepommista käydään nykyään jatkuvaa keskustelua julkisuudessa. Eläköitymisestä ja siihen liittyvistä asuntorakentamisen tarpeista puhuttaessa jää helposti varjoon ihmisiän toinen pää, nuoruus.

Wikipedian mukaan nuoruus on elämänvaihe, jota on vaikea määritellä. Tarkat määrittelyt sivuuttaen, nuoruus on elämänvaihe lapsuuden ja aikuisuuden välissä. Nuoruudessa kasvamme riippumattomiksi vanhemmistamme ja valmistaudumme usein parisuhteeseen ja kenties avo- tai avioliittoon. Nuoruuteen liittyy useilla opiskelu sekä ensimmäiset uravalinnat ja ammattiin valmistuminen.

Vanhempien luota omaan kotiin muuttaminen on keskeinen osa nuoren itsenäistymisprosessia ja aikuistumista. Siihen liittyy vastuun ottaminen omasta itsestä ja omasta taloudesta.

Nuoret, kuten vanhemmatkaan, eivät noudata elämässään tai asumisessaan kategorisia keskiarvoja vaan ovat varsin heterogeeninen joukko. Joku arvostaa asuntoa maaseudulla, toinen taas kaupungin keskustassa. Joku haluaa omaa tilaa, toinen taas ympärilleen kämppäkavereita. Joku hankkii oman asunnon jo varhain, toinen taas asuu vuokralla tai muuttaa myöhään pois lapsuuden kodista.

Nuorten toiveet asumiselle sekä asumista määrittävät reunaehdot poikkeavat keskimäärin muusta väestöstä. Ymmärtämällä ja tutkimalla nuorten asumista ja elämää keskiarvojen ja kehitystrendien valossa saamme tietoa siitä, miten huomioida nuorten asuminen myös poliittisessa päätöksenteossa. Meidän tulee toki kohdella nuoria asukkaita yksilöinä ja tarjota mahdollisuudet yksilöllisiin ratkaisuihin myös nuorilla, mutta onnistuneen asuntopolitiikan lähtökohta on keskimääräisen käytöksen ja tässä tapahtuvien muutosten ymmärtäminen.

Hyvät naiset ja herrat,

Oma koti, oli se sitten vuokra- tai omistusasunto, on katsottu Suomessa niin arvokkaaksi asiaksi, että se on turvattu perustuslain tasolla. Perustuslain 19 §:n mukaan ”julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä”.

Jotta voimme huolehtia nuorten asumisen järjestämisestä ja kehittämisestä, tarvitsemme ajantasaista tietoa siitä, miten nuoret tällä hetkellä asuvat, millaisia ongelmia asumiseen liittyy, ja millaisia tavoitteita, suunnitelmia ja toiveita nuorilla on asumisensa suhteen. Siksi on ilo ottaa vastaan tämä nyt julkistettava tutkimus nuorten asumisesta, joka on otsikoitu ”Omaa kotia etsimässä – Nuorten asuminen 2010”.

Tässä tutkimuksessa on selvitetty 18–29-vuotiaiden nuorten asumisoloja ja erilaisia asumiseen liittyviä tavoitteita ja odotuksia. Tutkimus on osa pidempää jatkumoa, sillä vastaavanlaisia selvityksiä on tehty myös vuosina 1991, 1995 ja 2005. Aikaisemmat selvitykset mahdollistavat arvioinnin siitä, millä tavalla nuorten asuinolot ja niitä koskevat toiveet ja suunnitelmat ovat ajan myötä muuttuneet. Lisäksi tässä uudessa tutkimuksessa on selvitetty nuorten asumiseen liittyviä ympäristöasenteita, taloudellisia ongelmia sekä erilaisia nuorten asumisen tukitoimia.

Tutkimus paljastaa mielenkiintoisia uusia kehitystrendejä nuorten asumisessa. Suurin osa nuorista vuokraa ensimmäisen oman asunnon, mutta esimerkkinä selvästä muutoksesta käy omistusasumisen suosion kasvu viime vuosina. Yli 25-vuotiaista jo yli puolet asuu omistusasunnossa ja nykyinen alhainen korkotaso varmasti vahvistaa tätä trendiä.

Myös tämä tutkimus osoittaa, että nuoret muodostavat varsin heterogeenisen joukon, jonka asenteet ja arvot voivat olla hyvinkin toisistaan poikkeavia. Esimerkiksi ympäristöasenteita tutkittaessa voidaan nuorten keskuudesta tunnistaa selkeästi molempia ääripäitä suhtautumisessa oman elämän ekotekoihin. Tervetullut havainto on kuitenkin se, että nuoret näyttävät reagoivan kannustimiin ympäristökysymyksissä. Kulutuksen perusteella vesilaskunsa maksavat näyttävät kiinnittävän veden kulutukseen muita nuoria enemmän huomiota.

Tutkimus hahmottaa osaltaan myös nuorten asumisen ratkaisuihin vaikuttavia taloudellisia realiteetteja. Kuluttaminen on nuorille keskeistä, ja tilastojen mukaan nuorten kulutusmenot ovat keskimäärin jopa suuremmat kuin käytettävissä olevat tulot: nuoret siis elävät maksukyvyn rajoilla. Suurin osa nuorista pystyy kuitenkin pitämään taloutensa hallinnassa.

Nuorten näkökulmasta on hyvä uutinen, että kahden viime vuoden aikana toteutettu asuntorakentamisen elvytys johtaa nyt useampien uusien vuokra-asuntojen tuloon markkinoille kuin pitkään aikaan. Myös uusia erityisesti nuorille suunnattuja asuntoja, kuten opiskelija- sekä nuorisoasuntoja, on rakennettu elvytyksen johdosta normaalia enemmän. On kuitenkin selvää, että julkisen vallan tulee myös tulevaisuudessa kantaa erityisvastuuta nuorten asumisesta ja tarjota kustannustehokkaan asumisen edellytyksiä.

Hyvät kuulijat,

Omaa kotia etsimässä – Nuorten asuminen 2010 – tutkimushanke on tehty yhteistyössä Ympäristöministeriön, valtion nuorisoasian neuvottelukunnan eli Nuoran ja Nuorisoasuntoliiton kanssa. Nuorisoasuntoliitto on myös vastannut tutkimushankkeen käytännön toteutuksesta.

Haluan kiittää lämpimästi Nuoraa ja Nuorisoasuntoliittoa hyvästä yhteistyöstä ja sen hedelmänä syntyneestä julkaisusta.