Blogi Yleistä

Ministerivierailulla Sipoossa

Tuskin kukaan – minä mukaan luettuna – olisi uskonut, että suoritan ensimmäisen
kuntavierailuni ministerinä Sipooseen. Näin kuitenkin eilen tein. Mukanani oli
myös hallinto- ja kuntaministeri Kiviniemi, joka ei taida hänkään olla Sipoossa
valtavan kovassa huudossa (tuskin kuitenkaan aivan kaltaiseni punainen
vaatekaan).

Vierailu oli hyvähenkinen. Alustukset olivat hyviä, ohjelma hyvin kasattu,
lounas maittava ja anti kaikkinensa ihan valaiseva, vaikka siinä ei valtavan
paljoa uutta ollutkaan. Varsinkin kiertoajelu oli kuitenkin elämys, enkä nyt
tarkoita niitä ihka eläviä lehmiä, joita myös saimme nähdä. Kun keli oli
suorastaan loistava, en länsi-Sipoolaista maalaismaisemaa ihaillessani
kuitenkaan voinut välttyä vaikutelmalta, jonka mukaan olisin palannut ajassa ja
vieläpä ihan omakohtaisesti suoraan Tauno Palon ja Ansa Ikosen Suomi-filmeihin.
On aina eri asia sinänsä tietää, että urbaani asutus loppuu kuin seinään
siirryttäessä sipoon puolelle kuin nähdä ja kokea se ihan omin silmin.

Sipoon valtuuston puheenjohtaja Kristiina Lyytikäinen toivotti meidät
tervetulleeksi sanomalla, että Sipoossa on toteutettu todellinen suunnanmuutos,
joka on luonteeltaan ”mullistava”. Hyvä niin. Tätä todellakin on kaivattu! Ja
tätä tarvitaan riippumatta siitä, toteutuuko Helsingin hamuama osakuntaliitos.

Sipoon uusimmat suunnitelmat lähtevät siitä, että se voisi vuoteen 2025
mennessä asuttaa 40.000 uutta asukasta. Tämä tarkoittaisi 6 %:n vuotuista
kasvua, mikä olisi vähintäänkin huimaa. Saimme mm. kuulla, että Sipoolla on
omistuksessaan 250 hehtaaria asuntotuotantoon sopivaa maata (koko kunnan
maa-ala on 36.000 hehtaaria). Helsinki muuten omistaa muistaakseni maita
Sipoossa noin 3.700 hehtaaria. Tästä iso osa ei sovellu asuntotuotantoon, mutta
kyllä aika iso osa myös soveltuu.

Sekä minulta että Kiviniemeltä tivattiin – tosin vain median toimesta – kantaa
läntisen Sipoon liitoshankkeeseen. Isäntämme ja emäntämme olivat tässä mielessä
fiksumpia, koska he eivät ottaneet koko asiaa esille tietoisina siitä, että
olemme molemmat tässä asiassa jäävejä. Kun en kuitenkaan enää jäävimmäksi voi
tulla, on hyvä todeta, ettei kantani ole – tämänkään vierailun jälkeen – muuksi
muuttunut.

Päällimmäisenä mieleeni vierailusta jäi sipoolaisten vahvat vakuuttelut siitä,
että he nyt – vihdoin – mieltävät roolinsa osana kehittyvää pääkaupunkiseutua.
Tämä on hyvä asia ja suorastaan välttämätöntä – riippumatta siitä, miten
kuntaliitoshankkeen käy.

Seudun asumisen, maankäytön ja liikenteen haasteet edellyttävät välttämättä
seudullista näkökulmaa. Tässä suhteessa kaikki kuntarajat (ei siis pelkästään
Sipoon rajat) ovat jo lähtökohtaisesti hankalia. Hankalaa on myös se, että
useimmat keskustelut ja suunnitelmat seudulla liikkuvat vielä kovasti
visiotasolla, vaikka tarvitsisimme ennen kaikkea lisää konkretiaa. Tämä ei
koske pelkästään Sipoota olkoonkin, että siellä taidetaan vielä olla kauimpana
varsinaisista teoista.

Isäntämme ja emäntämme totesivat moneen otteeseen, että Sipoo (ja varsinkin sen
läntiset osat) sijaitsevat maantieteellisesti loistavasti. Aivan!