Blogi Yleistä

Ministereiden ohuista osakesalkuista

Talouselämä ihmettelee uusimmassa numerossaan ministereiden ”oudon ohuita osakesalkkuja”. Jutun mukaan ”on hämmästyttävää, että 19 ministeristä vain 6:lla on osakesijoituksia ja osalla ällistyttävän pieniä määriä”.

Minusta tämä ei ole kovinkaan hämmästyttävää.

Ensinnäkin ministerimme eivät ole kovinkaan varakkaita. Useimmat ponnistavat kansanedustajan tehtävistä, eikä edustajan palkkataso kuitenkaan ole niin korkea, että sillä rakennettaisiin kovinkaan merkittäviä omaisuuksia. Toiseksi varsinkin tässä hallituksessa monet ministerit ovat varsin nuoria. Asuntovelkaa on useimmilla, muutamalla jopa varsin reippaasti. Nuorehkojen lapsiperheiden piirissä toki sijoitetaan osakkeisiin ja rahastoihin, mutta silti varsin maltillisia summia, eikä suinkaan kaikissa perheissä.

Osakesijoittaminen ei ihan viime aikoina ole ollut kovinkaan tuottoisaa. Silti en jaksa uskoa, että juuri ministerit olisivat osanneet tämän ennakoida ja siirtää mahdolliset sijoituksensa muihin instrumentteihin. Ei sellaista vaihtoehtoa tosin pois laskuistakaan voi sulkea.

Yksi selittävä tekijä voi – nimimerkillä kokemusta on – löytyä ministereiden osakeomistuksiaan koskevasta tiedonantovelvollisuudesta. Se ei liene vielä kovinkaan suuri ongelma, että ministerit joutuvat tekemään eduskunnalle selkoa osakeomistuksistaan tultuaan nimitetyiksi hallitukseen. Koska kuitenkin myös sidonnaisuuksissa tapahtuneista muutoksista pitää säännönmukaisesti kirjelmöidä parlamentille, ministerin on käytännössä mahdotonta harjoittaa ainakaan kovin aktiivista osakekauppaa. Muodollisesti ottaen ministerin tulisi ilmeisesti raportoida julkisesti jokaisesta kaupastaan.

Vaikka tätä kaikkien transaktioidensa julkista raportointia eduskunnalle ei pitäisi kiusallisena, josta voi olla montaa mieltä, ainakin se olisi työlästä ja hankalaa. Tämä ei ainakaan kannusta osakemarkkinoilla toimimiseen.

Voi olla, että ministereiden osakeomistukset ovat asia, josta nykypäivänä pitää reaaliajassa raportoida koko kansalle. Siitä huolimatta, että sijoitukset olisivat ”ällistyttävän pieniä”. Ei tätä vastaan varmaan kapinoida kannata. Mutta ehkä se myös osaltaan selittää sen, että osakesijoitukset ministerikaudella on monen mielestä parempi jättää pois laskuista. En varmasti ole ainoa, joka juuri tästä syystä aikanaan ministeriksi nimitettyään päätti luopua kaikista osakeomistuksista. Ellei muuta, niin ainakin se tuntui ns. pienimmän riesan tieltä.