Blogi Yleistä

”Menestysvastaisuus on nykyilmiöistä vastenmielisimpiä”

”Suomalaiset päättäjät vihaavat vaurastumista”. Näin otsikoi Kauppalehti Technopoliksen hallituksen puheenjohtaja Pertti Huuskosen haastattelun tänään.

Juttu on hyvä. Huuskosen mukaan ”Vaurastumista vihaava asenneilmapiiri on vahvistunut huolestuttavasti”, ”Suomea ei viedä eteenpäin jankuttamalla vaurastumisen haitallisuudesta”, ”Kateus ja näköalattomuus eivät rakenna oikeaa tulevaisuutta” ja ”Tarvitsemme asenneilmaston muutosta. Menestysvastaisuus on nykyilmiöistä vastenmielisimpiä”.

Olen pitkälti samaa mieltä. Tosin minusta menestysvastaisuus on ennemminkin kansallisesti haitallista kuin vastenmielistä.

Huuskosen mukaan ”tuloerot ovat köyhän paras ystävä” ja ”kovat palkat eivät ole keneltäkään pois”. Ihan näin yksinkertaista se ei tietenkään ole, mutta on selvää, että mitä enemmän panostamme tuloerojen pienentämiseen sitä vähemmän meillä todennäköisesti on jaettavana. Siitä ei yleensä köyhä hyödy.

Mikään maa ei ole koskaan vaurastunut muuta kuin työtä tekemällä ja yrittämällä. Tähän pitää kuitenkin olla syy, aito halua parantaa omaa tai läheisten elämänlaatua. Tähän on perustunut Suomen menestys aikanaan ja vaikkapa monien Aasian maiden nousu näinä aikoina.

Järjestelmä ei voi työskennellä eikä yrittää ihmisten puolesta, mutta se voi luoda sille edellytykset, kannustaa ja rohkaista – tai vaihtoehtoisesti lannistaa ja latistaa. Mitä parempi keskimääräinen hyvinvointi on, sitä helpompi on lannistaa yrittämästä. Mitä vähemmän onnistumisesta hyötyy, sitä harvempi viitsii oikeasti tehdä kaikkensa. ja mitä vähemmän keskimäärin väkerretään, sitä vähemmän syntyy tulosta ja jaettavaa, jaetaan se sitten millä metodilla tahansa.

Valtajulkisuus keskittyy Huuskosen mukaan tuloerouutisissaan lietsomaan kateutta ja kaunaa. Ikävä kyllä hän ei ole täysin väärässä. Ja ainakin se on selvää, että kateus ja kauna eivät maata vie mihinkään – ainakaan mihinkään hyvään.

Oman osuutensa haastattelussa saavat luonnollisesti myös johdon palkat, kannustinjärjestelmät ja optiot, joita Huuskonen vahvasti puolustaa. Minäkin puolustan. Näitä koskee kuitenkin sama lainalaisuus kuin monia muita asioita, ilmiöitä ja vaikkapa ammattikuntia: muutama yksittäinen ylilyönti pilaa paljon.

Kun vaikkapa yksittäinen kansanedustaja hölmöilee oikein urakalla tai muuten vain osoittaa oman kykenemättömyytensä, tästä tehdään helposti yleistyksiä koko poliitikkokatraan täydellisestä kelvottomuudesta. Tähän syyllistyvät toisinaan myös yritysjohtajat. Tämä on luonnollisesti hyvin epä-älyllistä ja typerää.

Sama koskee yritysjohdon etuuksia. Vaikka niidenkin osalta muutama yksittäinen moka monien (usein asianosaisten) mielestä menee mittatappion puolelle – kuten asia tavallaan onkin – ne vain yksinkertaisesti pilaavat paljon – oikein tai väärin.

Suomessa pitäisi suosia menestymistä. Niistä, jotka menestyvät pitäisi olla ylpeitä, ja tämän pitäisi koskea muitakin kuin urheilusankareita. Omalla työllään ja onnistumisellaan useimmat näistä luovat huomattavia määriä lisäarvoa koko yhteiskunnalle. On koko maan etu, että meistä lahjakkaimmat uurastavat ja pinnistelevät.

Tämä ei kuitenkaan saa oikeuttaa ihan mitä tahansa. Jopa yritysjohtajien oma etu on karsia joukostaan ja keskuudestaan ne tapaukset, joita heidän omakaan oikeudentuntonsa ei taivu puolustamaan. Näitäkin tapauksia on, ei välttämättä monia, mutta kuitenkin.

Yksi vaurastumisen vastustamisen ilmentymä on muuten sekin kuinka suurella innolla maassa on ryhdytty vaatimaan ”pankkeja ja sijoittajia vastuuseen”. Menemättä syvällisemmin sinänsä hyvin monimutkaiseen kokonaisuuteen, voi tässäkin yhteydessä viitata päivän Kauppalehden uutisointiin, jonka mukaan 45 prosenttia Portugalin velasta on ”muilla sijoittajilla” kuten eläkerahastoilla.

Voi olla, että ääni kellossa muuttuisi, jos eläkerahastoja oikeasti ryhdyttäisiin laittamaan vastuuseen, mitä se sitten tarkoittaakaan.