Puheet

Marski by Scandic – Grand Opening, pormestarin avajaispuhe

Marski by Scandic – Grand Opening, pormestarin avajaispuhe

Voisin puhua teille tänään vaikka koko päivän siitä, miten tärkeää matkailun kehittyminen kaupungille on ja miten sitoutunut Helsinki on uusien matkailukohteiden syntyyn. Voisin puhua aasialaisista turisteista ja kongressitoiminnan kasvusta, ja siitä, miten paikallinen yhteisö hyötyy vastuullisesta matkailun kehittämisestä. Se olisi kaikki totta ja oikein. Sen sijaan haluan kuitenkin puhua teille dekadenssistä.

Kun hotelli Marski avasi ovensa ensimmäisen kerran vuonna 1962 talossa oli hotellin lisäksi mm. tavaratalo, Shellin konttori ja Kansallis-Osake-Pankin konttori. Vuosi oli maailmanhistoriassa monella tapaa käänteentekevä.

Marilyn Monroe kuoli. Presidentti Kekkonen aloitti toisen virkakautensa. Ensimmäinen The Beatles äänitys julkaistiin. Kuuban ohjuskriisi oli tuhota koko maapallon. Ensimmäinen James Bond elokuva sai ensi-iltansa. Helsingissä Pohjoismaat solmivat sopimuksen pohjoismaisesta yhteistyöstä ja Suomen ensimmäinen moottoritie avattiin Munkkiniemen ja Bembölen välille.

Marskista tuli Suomen poliittisen eliitin kohtaamispaikka, jota Kekkonenkin suosi. Myös Helsingin Kansainvälinen Lehdistöklubi piti täällä majaansa. On turvallista sanoa, että nämä seinät ovat kuulleet ja nähneet elämää varsin monipuolisesti. Marski on ollut helsinkiläisen kaupunkielämän keskiössä.

Hotellit ovat monella tapaa keskeisiä kaupungeissa. Vaikka vanhan maailman glamour on saanut väistyä tehokkuuden ja modernisaation tieltä ovat monet hotellit edelleen kotikaupunkinsa maamerkkejä ja keskeisiä kohtaamispaikkoja. Siksi on erityisen hienoa, että Hotelli Marski palaa loistoonsa nimenomaan osana nykyaikaista Helsinkiä, jota vastuullisuus, paikallisuus ja yhteisöllisyys leimaavat.

Marskin juuret ovat kuitenkin tukevasti maailmanhistorian käännekohdissa, railakkaissa juhlissa ja hämärien salien sikarinsavussa. Maailmassa, jossa aika sai joskus pysähtyä ja katuvilinä jäädä ikkunoiden taakse. Tätä ovat odottaneet nykyiset Marilyn Monroet, James Bondit – ja ehkä jopa Urho Kekkoset. Kiitos, kun annoitte meille kodin.