Blogi Yleistä

Maaseudun tappolinjalla?

Muutamissa maakuntalehdissä ja Keskustan eräissä piireissä on viime päivinä haukuttu allekirjoittanutta oikein olan takaa. Leimakirves on taas heilunut ja maaseudun ihmisiä surutta pelottelu ellei ihan maailmanlopulla, niin melkein. Maaseudun totaalinen alasajo on kuulemma, ellei käynnissä, niin ainakin suunnitteilla.

Väitteet ovat luonnollisesti täyttä humpuukia. Helsinkiläisministeriä on kuitenkin ilmeisen hauska hutkia. Vaikea on myös välttyä vaikutelmalta, että paniikki lähestyvien vaalien osalta on joissain piireissä todellinen.

Kimmokkeena tämänkertaiseen ulinaan on toiminut viime viikolla julkistettu ERA17-raportti – YM:n, Sitran ja Tekesin yhteisharjoitus, jossa luodataan tietä energiaviisaalle rakennetulle ympäristölle.

Raportissa esitetään useita kymmeniä ehdotuksia, joilla rakennetun ympäristön energiatehokkuutta voisi parantaa, päästöjä vähentää ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä lisätä.

Osa ehdotuksista kiistatta on varsin radikaaleja ja totutuista poikkeavia. Joku raja pitäisi silti olla sillä, kuinka reippaasti näitä voi väärinymmärtää.

Eniten huomiota näyttävät herättäneen yhdyskuntarakenteiden hajautumiseen liittyvät esitykset. Kritiikin keskeinen lähtökohta on, ettei tätä ilmiötä mielletä ongelmaksi.

Tätä mieltä toki saa olla. Minusta se on surullista ja auttamattoman kapeakatseista.

Johtopäätös, jonka mukaan pyrkimys yhdyskuntarakenteiden eheyttämiseen tarkoittaisi maaseudun kurjistamista tai pakkosiirtoa kaupunkeihin on kuitenkin niin kaukana todellisuudesta, ettei tiedä pitäisikö tässä yhteydessä itkeä vai nauraa.

Yhdyskuntarakenteiden hajautuminen on ongelma juuri kaupunkiseuduilla ja itse asiassa sitä isompi ongelma, mitä suuremmasta kaupunkiseudusta on kyse. Pahin ongelma on siksi Helsingin seudulla, ei kepulandian korvessa.

Perinteiset ja aidot haja-asutusalueet eivät tässä suhteessa ole ongelma lainkaan. Päinvastoin. Rajoja ollaan asettamassa sille, miten kaupungistuminen Suomessa voi ja saa jatkua ei sille, miten maalla asutaan ja ollaan. Ruuhka-Suomeen tässä suitsia ollaan laittamassa, siis sinne ”pahan etelän metian” kotikonnuille.

Itse asiassa tarkempien pelisääntöjen etsiminen sille, miten kaupunkiseudut voivat kehittyä pitäisi nähdä positiivisena asiana aitojen haja-asutusalueiden näkökulmasta, joille vastaavia rajoituksia ei olla pohtimassa.