Puheet Yleistä

LVI-urakoitsijapäivät, Hämeenlinna

Rakentamisen tulevat energialinjaukset

EU:n asettamat raamit pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategialle

– Uusiutuvien energialähteiden osuuden nostaminen 20 %:iin energian loppukulutuksesta sekä ohjeellisena energiatehokkuuden parantaminen 20%:lla

– EU-järjestelmä perustuu jakoon ns. päästökauppasektoriin (pks) ja päästökaupan ulkopuolelle jääviin sektoreihin (epks). Päästökauppasektorilla ei järjestelmän luonteen vuoksi voida asettaa kansallisia tavoitteita. Päästökaupan ulkopuolelle jäävien sektoreiden osalta Euroopan Unionin keskeisiä sitoumuksia on vuoteen 2020 mennessä kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 20%:lla (tai 30%:lla, mikäli syntyy kansainvälinen sopimus, jossa kaikki keskeiset maat ovat mukana), uusiutuvien energialähteiden osalta sen sijaan on asetettu kansalliset tavoitteet. Suomelle päästövähennystavoite on -16% (vertailuvuosi 2005) ja uusiutuvien energioiden tavoite 38% energian loppukulutuksesta. Keskeiset päästökaupan ulkopuolella olevat sektorit ovat liikenne, rakennusten talokohtainen lämmitys ja maatalous (eli rakennusten kannalta kaukolämpö ja sähkö kuuluvat päästökauppasektorille).

Keskeiset kotimaiset linjaukset

– Valtioneuvosto hyväksyi 2008 ilmasto- ja energiastrategian, joka painottaa vuoteen 2020 ulottuvia tavoitteita ja toimenpiteitä sekä erillisen tulevaisuuselonteon, joka painottaa toimenpiteitä siitä eteenpäin.

– Tulevaisuusselonteko ei ole ohjelma tai ennuste, vaan ennakoi eri tulevaisuusvaihtoehtoja. Tavoitteena leikata päästöjä vähintään 80 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä.

Rakennuskannan merkitys

– Koska rakennuskannan osuus Suomen koko energiankulutuksesta on noin 40 % ja kasvihuonekaasuista noin 30 %, on kansallisten ja kansainvälisten sitoumusten täyttäminen käytännössä mahdotonta ilman olennaisia parannuksia rakennuskannassa.

Uudisrakentaminen vs. korjausrakentaminen

– Keskustelu siitä kummalla on suurempi merkitys ilmastotalkoissa, uudistuotannolla vai korjausrakentamisella on pitkälti akateemista, koska molemmilla on tärkeä rooli. Kyse on myös siitä, millä aikavälillä asiaa tarkastelee.

– Puolet kaikista rakennuksista, joita meillä on vuonna 2050, on jo rakennettu, ja puolet rakennetaan tämän päivän jälkeen. Yksinkertaistaen voisikin sanoa, että vuoden 2050 näkökulmasta uudisrakentamisella ja korjausrakentamisella on yhtä suuri merkitys.

– Lyhyellä aikavälillä korjausrakentamisella on toki suurempi merkitys rakennuskannan hitaan uusiutumisen takia. Toisaalta huomio kannattaa keskittää korostetusti siihen, mihin pystytään tehokkaimmin vaikuttamaan.

Uudisrakentaminen

– Talot rakennetaan vuosikymmenien, jopa vuosisatojen käyttöä varten. Useimpia talojen keskeisiä ominaisuuksia, energiatehokkuus mukaan lukien, ei voi käytön aikana kuin rajallisesti muuttaa, ainakaan kustannustehokkaasti. Tämä asettaa uudisrakentamisen ratkaisuille, energiatehokkuus mukaan lukien, erittäin suuren merkityksen.

– Periaatteessa energiatehokkaampi rakentaminen voi edetä kolmella eri tavalla: kysyntävetoisesti eli siten että ihmiset ryhtyvät vaatimaan ilmastoystävällisempiä taloja, tarjontavetoisesti eli siten että alan yritykset ryhtyvät niitä oma aloitteisesti tarjoamaan, tai normivetoisesti eli siten, että yhteiskunta määräyksin velvoittaa energiatehokkaampaan rakentamiseen. Käytännössä tarvitsemme näitä kaikkia eli yleisen tietoisuuden lisäämistä, alan innovaatiotoiminnan kehittämistä ja asteittain tiukkenevia säädöksiä.

– Koska sen paremmin kysyntä- kuin tarjontavetoinenkaan tarkastelutapa ei tunnu tuottavan kovin hyviä eikä ainakaan kovin nopeita tuloksia, päähuomio uudisrakentamisessa on väistämättä normiohjauksella.

– Suomessa energiatehokkuutta koskevat määräykset kiristyvät noin 30 prosentilla vuoden 2010 alusta. Valmistelut seuraavan määräysten kiristämiskierroksen toteuttamiseksi vuonna 2012 on jo käynnistetty ympäristöministeriössä. Silloin tavoitteena on tehdä kaksi merkittävää uudistusta. Ensinnäkin siirtyä kokonaisenergiatarkasteluun ja toiseksi ottaa huomioon lämmitysmuodon vaikutus päästöihin. Samalla tavoitteena on energiatehokkuuden parantaminen edelleen 20 prosentilla. EU:n valmisteilla oleva energiatehokkuusdirektiivin uudistaminen tulee myös omalta osaltaan asettamaan meille uusia vaatimuksia.

– Pidemmän aikavälin tavoitteet energiankulutuksen vähentämisessä ovat niin suuret, että vaatimustaso tulee jatkossakin selvästi kiristymään.

– Määräysten asteittain kiristyessä uudisrakentamisessa entistä keskeisemmäksi muodostuu lämpimän käyttöveden tuottamisen tapa ja huoneisto- ja kiinteistösähkön määrä sekä rakennuksissa toimivien käyttäjien toiminta. Tässä suhteessa on olennaista mm. kehittää kuluttajille keinoja arvioida ja vähentää omaa hiilijalanjälkeään. Tämä tarkoittaa mm. erilaisten mittausmenetelmien edistämistä. Vireillä oleva hanke huoneistokohtaisten vesimittareiden määräämisestä pakolliseksi liittyy tähän.

Korjausrakentaminen sekä kiinteistöjen käyttö ja ylläpito

– Olemassa olevassa rakennuskannassa merkittävien energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden toteuttaminen on selvästi uudisrakentamisen normiohjausta vaikeampaa. Varsinkin normiohjauksella on tällä puolen huomattavasti vähemmän pelitilaa kuin uudisrakentamisessa.

– Olemassa olevassa rakennuskannassa tuleekin käyttää tehokkaasti kaikkia erilaisia ohjauskeinoja; jossain laajuudessa normiohjausta, informaatio-ohjausta ja tarkkaan kohdennetusti taloudellista ohjausta. Myös kiinteistöjen käytöllä ja ylläpidolla sekä ihmisten käyttäytymisellä on tärkeä merkitys energiankulutukseen. Eli laajasti ymmärrettynä elinkaariasioiden merkitys korostuu.

– Julkisen vallan taloudellisilla tuilla asiaa ei jo sen mittaluokan takia voida hoitaa. Suomessa on noin 2,7 miljoonaa asuntoa. Jos lähtökohdaksi asetetaan se, että energiaremontin arvo asuntoa kohden olisi vaikka 10.000 euroa, tämä tarkoittaisi koko asuntokannan osalta 27 miljardin euron tarvetta.

– Ajankohtaiseen taloustilanteeseen sopivat kuitenkin myös tietyt kohdennetut avustukset: hallitus päättikin budjettiriihessä jatkaa nykymuotoista ns.10 prosentin korjausavustusta kolmella kuukaudella ensi vuoden maaliskuuhun asti. Tämän jälkeen eli ensi vuoden huhtikuun alusta vuoden 2010 loppuun asti avustuksia on tarkoitus edelleen jatkaa kuitenkin siten, että ne kohdennetaan vain sellaisiin toimenpiteisiin, joilla parannetaan rakennusten energiatehokkuutta, vähennetään haitallisia päästöjä tai otetaan käyttöön uusiutuvia energialähteitä. Avustettavista toimenpiteistä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Jo aiemminhan päätettiin kotitalousvähennyksen olennaisesta parantamisesta.

– Merkittävä muutos energiatehokkuusdirektiivin uudistamisessa tulee olemaan energiatehokkuusvaatimusten aiempaa laajempi ulottaminen myös korjausrakentamiseen. Kun rakennukselle tehdään tulevaisuudessa laajamittainen korjaus, rakennuksen tulee täyttää energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset. Energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset voivat koskea joko koko korjattua rakennusta tai korjattuja järjestelmiä tai niiden osia. Tavoitteena on, että EU:n lainsäädäntötyö valmistuisi vielä tämän vuoden aikana. Uudistus koskee sekä toimitila- että asuntorakentamista.

Energiatehokkuusvaatimuksia yksittäisille tuoteryhmille

– Rakennusten energiatehokkuus etenee myös yksittäisille tuoteryhmille asetettavilla vähimmäisvaatimuksilla, jotka perustuvat EU:n tuotteiden ekologista suunnittelua koskevaan direktiiviin. Direktiiviä kutsutaan EUP- tai myös Ecodesign-direktiiviksi. Direktiivin nojalla annettavilla tuoteryhmäkohtaisilla säädöksillä on tarkoitus poistaa energiatehottomat laitteet markkinoilta ja täten vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.

– Äskettäin (24.9.2009) EU:n ministerineuvosto hyväksyi tätä tuotteiden ekosuunnittelua koskevan laajentamisen. Vähimmäisvaatimuksia voidaan asettaa varsinaisten energiaa käyttävien laitteiden lisäksi myös energian käyttöön liittyviin tuotteisiin kuten esimerkiksi ikkunoihin. Vähimmäisvaatimuksia on tähän mennessä asetettu yhdeksälle eri tuoteryhmälle ja valmistelussa on lisäksi vähimmäisvaatimukset 25 uudelle tuoteryhmälle. Tunnetuin tämän direktiivin mukainen säädös lienee hehkulamppuja koskeva säädös, joka asteittain kiristyen vie valotehokkuudeltaan huonoimmat lamput pois markkinoilta.

– Valaistuksen osuus kotitalouksien sähkönkulutuksesta on reilu viidennes, joten ei ole samantekevää miten valaistus hoidetaan. Motivan arvion mukaan lamppuja koskevalla säädöksellä säästyy pelkästään Suomen kotitalouksissa energiamäärä, joka vastaa 45 000 sähkölämmitteisen pientalon vuosittaista energiankulutusta.

– Talotekniikka-alaa koskien kiertovesipumppujen vähimmäisvaatimuksia koskeva säädös on jo annettu. Tuotteiden ekologista suunnittelua koskevan direktiivin mukaisia vähimmäisvaatimuksia ollaan valmistelemassa myös monille muille talotekniikka-alan tuotteille kuten lämmityskattiloille, keskuslämmityslaitteille, lämpimän käyttöveden varaajille, huoneilmastointilaitteille ja ilmanvaihtopuhaltimille. Hehkulamppujen kieltoon verrattavia vaikutuksia voi näidenkin osalta olla tulossa. Direktiivin soveltamisalan laajentuminen tulee tuomaan entisestään lisää tuoteryhmiä mahdollisten vähimmäisvaatimusten piiriin.

Yksittäisiä toimenpiteitä

– Ympäristöministeriön asettaman huoneistokohtaisten vesimittareiden käyttöä selvittäneen työryhmän mukaan asuinrakennusten vedenkulutus vähenee 10–30 prosenttia, kun vedenkäytöstä laskutetaan huoneistokohtaisesti ja kun huoneistokohtainen laskutus yhdistetään muihin vettä säästäviin toimenpiteisiin. Vesimaksuissa toteutuisi myös yhdenvertaisuus, jos laskutus perustuisi mitattuun huoneistokohtaiseen kulutukseen. Rakennuksen lämmitysenergian kulutukseen toimet vaikuttaisivat laskennallisen arvion mukaan 3-9 prosenttia. Työryhmä esitti, että vuonna 2012 voimaan tulevia energiamääräyksiä valmisteltaessa asetetaan uudisrakentamisessa pakolliseksi huoneistokohtaiset vesimittarit tai vedenmittaamisen säästövaikutus vedenkulutuksessa huomioidaan rakennuksen kokonaisenergiatarkastelussa.

– Ympäristöministeriön asettama rakennusten kiinteistöveron porrastamista niiden energiatehokkuuden ja lämmitystavan perusteella luovutti työnsä vajaa kuukausi sitten. Työryhmän tavoitteena oli selvittää, miten rakennusten kiinteistöveroa porrastamalla voitaisiin lisätä uudisrakennusten ja olemassa olevien rakennusten energiatehokkuutta sekä edistää ympäristöystävällisten lämmitystapojen käyttöä ilmasto- ja energiastrategian toteuttamiseksi. Porrastuksen ajatuksellisena lähtökohtana on, että enemmän päästöjä aiheuttavista rakennuksista maksetaan myös suhteessa enemmän kiinteistöveroa. Porrastus voidaan liittää sekä uudistuotantoon että korjausrakentamiseen. Yksinään sillä ei varmasti ole vallankumouksellista merkitystä. Mutta sen symboliarvo on merkittävä. Verotuksella on käyttäytymistä ohjaava vaikutus ja olisi outoa, ellei sitä käytettäisi myös tässä suhteessa. Käytännössä veron porrastus tarkoittaisi todennäköisesti verohelpotusten antamista osalle rakennuksista.

Energiatehokkuus, energian säästö, uusiutuvat energialähteet

– Energiatehokkuuden parantaminen on järkevää joka tapauksessa ja olisi sitä, vaikka ilmastonmuutosta ei olisikaan. Mitä kalliimmaksi energia tulevaisuudessa muodostuu – ja tämähän lienee todennäköinen suunta – sitä kannattavampia energiaremontit ovat.

– Rakennuksen energiantarpeen pienentäminen ja siten varsinaisen energiatehokkuuden parantaminen on siten keskeistä ja luo kestävän perustan tulevaisuuteen, vaikka energian tuotantotapa ajan saatossa vaihtuisikin. Energiamuodolla on kuitenkin mitä suurin merkitys energiakulutuksesta syntyviin päästöihin. Tämä tarkoittaa sitä, että energiamuodon valintaan tulee kiinnittää aivan erityistä huomiota. Tähän meitä velvoittavat myös sitoumuksemme uusiutuvien energialähteiden osuuden selkeään kasvattamiseen.

– Tiivistetysti voidaan todeta, että tulevaisuuden lämmitystapavalintoja tulisi ohjata seuraavat tekijät: Joustavuus muutoksille, uusiutuvien energianlähteiden hyödyntäminen, elinkaarikustannusten optimointi sekä sähkön käytön ja huipputehontarpeen vähentäminen.

Kaikkia keinoja on pohdittava ja samalla ideoitava uusia

– Haaste rakennuskannan energiankulutuksen ja siitä aiheutuvien päästöjen osalta on erittäin mittava. Yksittäisiä taikakeinoja ei ole. Edetä pitää siksi laajalla rintamalla. Rakennuskantaakin pitää tarkastella mm. seudullisesta näkökulmasta, tätä pienemmästä yhdyskuntatasosta, rakennuskohtaisesti ja vielä rakennusosakohtaisesti unohtamatta sitä, että viime kädessä rakennusten käyttäjät ja heidän toimintansa ovat avainasemassa. Aihetta tulee tarkastella niin energiatehokkuuden kuin energiamuodonkin tulokulmasta. On käytettävä keppiä ja porkkanaa. On määrättävä, ohjattava, tuettava, kannustettava ja valistettava. Mikään järkeväkään keino ei ratkaise kysymystä yksinään, mutta toisaalta yhtään järkevää keinoa ei ole syytä tai varaa jättää käyttämättä.

– On myös oltava luova. Esimerkiksi rakennusoikeuden lisäyksen käyttöä energiaremonttien rahoittamisessa on hyvä pohtia olkoonkin, että yleisen porkkanajärjestelmän luominen ei ole realistista jo sen takia, että tilanteet ovat niin erilaisia, että asiaa pitää lähtökohtaisesti tarkastella tapauskohtaisesti. Monissa yksittäistapauksissa tällaisen korjauksien rahoitustapa on käyttökelpoinen ja paljon käytettykin. Esimerkiksi ullakkotilojen asuinkäyttöön ottamisella rahoitetaan usein taloyhtiön muuta remonttia. MRL:n muutos, joka mahdollistaa alueellisen poikkeusluvan, tukee osaltaan tällaista toimintaa. Esimerkiksi Helsingin kaupunki on käyttänyt menettelyä joissakin lähiöhankkeissa.

Lopuksi

– Energiatehokkuuden parantamisessa talotekniikan toimilla on huomattava, monessa asiassa aivan keskeinen merkitys.

– Rakennus- ja kiinteistöalan eri toimijoiden saumattoman yhteistyön merkitys korostuu nopeasti muuttuvassa tilanteessa.

– Rakennuskannan ilmastonmuutostalkoissa on valtava liiketoimintapotentiaali, joka kaiken järjen mukaan jatkossa vain kasvamistaan kasvaa. Erilaisille edelläkävijöille on tällä alalla suuri ja pysyvä kysyntä.

– Nyt on oikea aika hakea uusia ratkaisuja ja toimintamalleja, jotta voidaan vastata ilmastomuutoksen haasteisiin.