Blogi

Luottamuksen ylläpitäminen Suomen talouspolitiikkaan avainasemassa

Kesän minihallitusneuvottelujen ylivoimaisesti tärkein tavoite on vahvistaa luottamusta Suomen hallituksen haluun ja kykyyn noudattaa vastuullista ja johdonmukaista talouspolitiikkaa. Vaatimus luottamuksen ylläpitämisestä maamme kykyyn hoitaa asioitaan ei kuitenkaan rajoitu minihallitusohjelmaan, vaan nousee selkeästi kesällä aloittavan hallituksen keskeisimmäksi tehtäväksi. Ja toki saman perusvirityksen on pakko jatkua vielä seuraavallakin vaalikaudella.

Suomi on opittu tuntemaan maailmalla maana, johon voi luottaa. Lähes legendaarinen maineemme juontaa ajalta, jolloin ainoana maksoimme maailmansodan aikaiset sotavelkamme. Maamme tämän jälkeen vaurastuttua tasaisesti useamman vuosikymmenen ajan maineemme asiansa hyvin ja säntillisesti hoitavansa maana on vahvistunut entisestään.

Olemme jo vuosia paistatelleet erilaisten kilpailukykyvertailujen kärkikastissa ja ongelmitta ylläpitäneet asemaamme luottoluokittajien silmissä kolmen A:n eräänlaisena mallimaana. Imagomme ja brändimme on myös tällä saralla vahva, maineemme kova ja track recordimme vakuuttava.

Hyvään taloudenpitoomme vedoten olemme ryhtyneet myös poikkeamaan vaatimattomasta ja nöyrästä tyylistämme. Vaatiessamme pari vuotta sitten ainoana euromaana erityisiä vakuuksia Espanjan kaltaiselta suurmaalta asetimme samalla riman omalle taloudenpidollemme entistä korkeammalle.

Vahvakin asema voidaan menettää, ellei menestyksellistä kehitystä pystytä jatkamaan. Uskottavuus kansainvälisesti horjuu varmasti, jos perustavaa laatua olevat talousindikaattorit alkavat pettää ja aivan erityisesti ellei itse annetuista lupauksista pidetä kiinni.

Kansainvälisen finanssikriisin jälkeiset ajat ovat olleet Suomelle hyvin vaikeita. Meitä on kohdannut monta haastetta. Kansainväliset suhdanteet ovat olleet pienelle viennistä riippuvaiselle maalle epäsuotuisat. Talouden rakennemuutos on kohdellut rujosti perinteisiä taloutemme kivijalkoja. Kustannuskilpailukykymme on heikentynyt ja ikääntyminen kohtaa meidät ensimmäisten maiden joukossa.

Heikentynyt asemamme ei vielä ole olennaisesti heikentänyt kohtaamme tunnettua luottamusta. Useimmat ongelmistamme ovat harjoittamastamme politiikasta riippumattomia ja ajat ovat yleisestikin vaikeat. Mikään ei kuitenkaan ole ikuista, ellei käännettä pian saada aikaiseksi.

Vaalikauden alussa asetettuja tavoitteita mm. velkaantumiskehityksen taittamisesta ei tulla saavuttamaan. Tämä ei kuitenkaan sinällään vaikuta asemaamme. Jos sen sijaan alamme lipsua valtiontalouden sopeuttamista tai rakenneuudistuksia koskevista omista päätöksistämme, tilanne muuttuu, kenties nopeastikin.

Kesällä aloittavalla pätkähallituksella ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin toteuttaa kevään kehysriihen sopeutustoimet jämäkästi. Eikä sillä ole mitään muuta vaihtoehtoa kun viedä määrätietoisesti eteenpäin rakennepoliittisen ohjelman uudistuksia kaikilta niiltä osin, kun ne ovat hallituksen käsissä. Kyse on taloutemme kestävyyden varmistamisesta. Ja kyse on luottamuksesta. Luottamuksesta Suomeen!

Vanha sanonta kertoo, että luottamuksen rakentamiseen voi mennä vuosikausia, mutta sen voi menettää hetkessä. Nyt ei ole kyläpolitikoinnin eikä pikkunäppäryyden aika. Vaihdokset molempien päähallituspuolueiden johdossa eivät oikeuta haparointia, vaan vain korostavat otteen tiukentamisen tärkeyttä.

Maan seuraavan pääministerin ylivoimaisesti tärkein tehtävä on johtaa ja vastata siitä prosessista, jossa olemme lunastamassa itse antamiamme lupauksia – prosessia, jossa saatetaan maaliin keväällä tehdyt säästöpäätökset ja konkretisoidaan vireille saatetut rakenneuudistukset. Tätä työtä tehdään korostetusti Suomessa maan hallitusta johtaen.

Olen usein todennut, että valtiontalouden sopeuttaminen on välttämätöntä, mutta vielä välttämättömämpää on saada aikaiseksi uutta kasvua. Siksi suhtaudun aina – myös tulevissa minihallitusohjelmaneuvotteluissa – uteliaan ennakkoluulottomasti pyrkimyksiin vauhdittaa kasvua ja työllisyyttä. Tämä ei kuitenkaan saa tapahtua itselle hyväksymiämme kehys- tai muita sääntöjä rikkoen eikä muutoinkaan vaarantaen luottamusta vastuulliseen taloudenhoitoomme.

Valtion kasvupanostusten vaikuttavuutta tulee toisaalta aina arvioida kriittisesti. Usein kasvun edellytyksiä luodaan parhaiten vanhoja rakenteita uudistamalla ja turhia normeja purkamalla, ei rahaa valtion saavista kaataen.

Sellaisten valtiovallan toimien, joilla yksityinen raha saadaan liikkeelle uusia investointeja ja työtä edistämään, tulisi olla valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Uskon vahvasti siihen, että esimerkiksi pienempien osinkotulojen verovapaus loisi talouteen lisää dynamiikkaa.

Ratkaistavaksi tulevat kysymykset ja päätettäväksi nousevat asiat vaihtelevat, eikä niitä aina voi etukäteen ennustaa. Ne arvot, joiden varaan ratkaisut ankkuroidaan, eivät kuitenkaan muutu samalla tavalla.

Luottamus on näistä arvoista tärkeimpiä. Luottamus siihen, että hoitaa asiansa ja osuutensa. Luottamus siihen, että sanaan voi luottaa ja että lupauksista pidetään kiinni.