Kirjoitukset

Lilius on optionsa ansainnut, Lauttasaarilehti

Fortumin toimitusjohtaja Mikael Liliuksen arvioidaan tienaavan optioillaan 12 miljoonaa euroa. Tämä on iso kasa rahaa. Toisaalta esim. Kimi Räikkönen tienaa tänä vuonna 20 miljoonaa. Aatos Erkko puolestaan tienasi 18 miljoonaa jo vuonna 2003. Lilius maksaa tuloistaan veroina yhteiskunnalle 60 prosenttia. Erkko maksoi 29 prosenttia ja Räikkönen ei killinkiäkään.

Kimi Räikkönen ajaa autoa. Aatos Erkko omistaa osakkeita. Lilius ei ole urheilusankari eikä omistaja-kapitalisti, vaan palkkajohtaja, joka on johtanut valtioenemmistöisen pörssiyhtiön häikäisevään menestykseen.

Keskustelu Fortumin optioista alkoi Helsingin Sanomien asiaa koskeneella uutisoinnilla. Tätä seurasi eräiden julkisuushakuisten poliitikkojen taivastelu, mikä yltyi ruokkien itse itseään. Samalla poliittisia pikavoittoja tavoitelleet päättäjät antoivat toinen toistaan hölmömpiä lausuntoja. Media iloitsi. Ja kansa hämmästeli.

Fortumin markkina-arvo on noussut noin 15 miljardia euroa. Tämän lisäksi on jaettu miljarditolkulla osinkoja. Valtion hyöty on laskentatavasta riippuen 7,5-11 miljardia euroa. Koko Suomen taloushistoriassa ei löydy montaa esimerkkiä, jossa yksittäinen yhtiö olisi yhtä lyhyessä ajassa ja ylipäänsä yhtä merkittävästi kasvattanut valtion omaisuuden arvoa. Mainitulla rahamäärällä voisi esimerkiksi kattaa varsinaisen ulkoasianhallinnon menot noin 50 vuodeksi eteenpäin tai maksaa kaikki kehitysyhteistyökulut 15 vuoden ajan. Tai pyörittää koko Helsingin kaupunkia 2-3 vuotta.

Vaikka kurssinousun taustalla on varmasti monia tekijöitä, ja vaikka osa näistä on varmasti yhtiön johdosta riippumattomia, on selvä, että Liliuksen ja Fortumin muun johdon panos yhtiön eteen on ollut poikkeuksellisen vahva.

Suomen oikeusjärjestelmän yksi peruspilari on se, että sopimukset ovat sitovia. Toisinaan riittävän kohtuuttomiin sopimuksiin voidaan jälkeenpäin puuttua, lähtökohtaisesti kuitenkin heikomman osapuolen hyväksi. Onkin lähes pöyristyttävää, että täysijärkisiksi mielletyt keskeiset päättäjät edes kehtaavat vaatia taannehtivaa jälkikäteistä puuttumista Fortumin optioihin.

Suomen menestys globaalissa kilpailussa on perustunut korkeaan osaamiseen. Osaamisen nimiin vannomme edelleen. Osaajat ovat kuitenkin herkästi liikkuva luonnonvara. Jos yhä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa haluaa pärjätä, osaamisesta on myös palkittava kutakuinkin samojen pelisääntöjen mukaan kuin kilpailijamaissa. Valtiovallan tehtävänä tässä työssä on suotuisan ja kilpailukykyisen liiketoimintaympäristön luonti, ei kateuden ja katkeruuden ilmapiirin lietsominen.

Julkisessa keskustelussa on luotu vaikutelma, että viimeisimmät optiojärjestelyt ministerinä siunannut Sinikka Mönkäre olisi konna ja optiojärjestelyistä ministeriksi tullessaan luopunut Mauri Pekkarinen sankari. Minusta roolit ovat pikemminkin päinvastoin: Mönkärettä pitäisi kiittää siitä, että Fortumiin saatiin hyvä johto, ja että tämä johto saatiin sitoutettua yhtiöön ja tekemään kaikkensa sen menestymisen eteen. Pekkarista puolestaan tulisi moittia siitä, että valtionyhtiöiden kilpailukyky huippujohtajien rekrytoijana ja työnantajana on heikentynyt. Tämä ei voi olla valtionyhtiöiden, eikä siis valtion, eikä täten veronmaksajien etu.

Jan Vapaavuori
kansanedustaja (kok)
Helsinki