Liikunnan monet myönteiset vaikutukset ovat nykyään täysin kiistattomia. Liikunta on parasta ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa. Sen vaikutukset ulottuvat vahvasti myös mielenterveyden puolelle, liikunnan sosiaalistavasta ja yhteisöllistävästä merkityksestä puhumattakaan.
Sportti on myös mainio maahanmuuttajien kotouttamisen väline. Liikunnan kautta tulijat integroituvat uuteen yhteiskuntaan tehokkaasti, tuleepa osasta näistä jopa kansallisia sankareita. Zlatan Ibrahimoviz lienee lähialueilla tunnetuin esimerkki. Suomessa koripallo ja jalkapallo ovat toimineet tässä hyvinä esimerkkeinä monien muiden lajien ohella.
Helsinki on aina ollut merkittävä sporttikaupunki. Kun toimin 1990-luvulla kaupungin liikuntalautakunnan puheenjohtajana Helsinki tuki liikuntaa yhtä vahvasti kuin valtio. Veikkauksen voittovarojen kasvettua merkittävästi tilanne muuttui, minkä silloin valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajana konkreettisesti havaitsin. Helsinki on silti edelleen ylivoimainen kakkonen liikunnan tukijana valtion/Veikkauksen jälkeen. Yhteensä kuntasektori on Veikkausta merkittävämpi toimija, mikä usein unohtuu.
Sote-uudistuksen myötä kuntien panos tulee vain kasvamaan. Näin erityisesti Helsingissä.
Kun sote-sektori siirtyy maakunnille, jäljelle jäävien tehtävien merkitys kuntien arjessa korostuu automaattisesti. Selkeimmin tämä näkyy opetussektorilla, mutta myös liikunta ja kulttuuri nousevat ihan eri tavalla arvossaan. Erityisesti tämä näkyy isoissa kaupungeissa, ja aivan erityisesti Helsingissä. Isoilla kaupungeilla on iso rooli kansallisessa liikuntapolitiikassa.
Vaikka sote siirtyy maakunnille, yleinen terveyden edistäminen jää kuntien tehtäväksi. Liikunta puolestaan on, kuten todettua, parasta mahdollista ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa. Sportin merkitys kasvaa jälleen ja eritoten isoissa kaupungeissa.
Löytyy vielä kolmaskin syy uskoa, että liikuntasektori saa jatkossa enemmän huomiota. Tähän saakka vahvat kunnat, kuten Helsinki, ovat voineet siirtää hyvän elinkeinopolitiikan hedelmiä oman palvelutasonsa parantamiseen. Näin ne toki voivat tehdä jatkossakin. Kun sote siirtyy maakunnille, sille sektorille kaupunki ei enää samalla tavalla voi osoittaa lisäpanostuksia. Kaupungin vahva talous ja elinvoimaa tuottava elinkeinopolitiikka – siellä missä sitä ilmenee – suosii jatkossa juuri koulutusta, kulttuuria ja liikuntaa.
Seuratoiminnan tukeminen tulee jatkossakin olla keskeisessä roolissa kaupungin liikuntasektorilla. Silti pitää muistaa, että liikkumattomuus on suurimpia yhteiskunnallisimpia ongelmiamme, ja että nykyinen liikuntapolitiikka toimii hyvin vain niiden piirissä, jotka se tavoittaa.
Helsinki on tehnyt aivan uraauurtavaa työtä tällä saralla – muutoin liikkumattomien lasten sekä erilaisten erityisryhmien liikuntaharrastuksen edistämisessä. EasySport ja FunAction ovat tässä hyviä esimerkkejä uusista toimivista konsepteista. Kansallisella tasolla Liikkuva koulu –ohjelma on tuottanut niinikään hyviä tuloksia.
Minulle modernimpi, kansainvälisempi ja elävämpi Helsinki on iso missio. Mutta niin on myös liikkuvampi Helsinki.
