Blogi Yleistä

Liikkumattomuus nousemassa liikuntapolitiikan keskiöön

Julkaistu Etelätuuli-verkkolehdessä 7.2.2012

Liikuntapolitiikka jaetaan perinteisesti lasten ja nuorten liikuntaan, aikuisten terveysliikuntaan, huippu-urheiluun ja erityisryhmien liikuntaan. Kaikkien näiden piirissä tehdään hyvää työtä. Siksikin on olennaista, että niitä ei aseteta vastakkain. Kaikilla näillä on oma keskeinen merkityksensä. Ne myös tukevat toisiaan. Esimerkiksi huippu-urheilu tuottaa niitä esikuvia, jotka osaltaan innoittavat lapsia liikunnan riemujen piiriin.

Suomalainen liikuntaväki tekee hyvää työtä. Se tekee oikeinkin hyvää työtä niiden kanssa, jotka se tavoittaa. Ongelma kuitenkin on, että se tavoittaa vain osan kansasta. Samalla ihmiset liikkuvat luonnostaan vähemmän. Erilainen arki- ja hyötyliikunta vähenee. Ja siksi tarve ihmisten liikuttamiselle sen kuin kasvaa.

Liikunta on valtakunnallisen tason rahanjaossa pärjännyt viime vuosina hyvin, kiitos lisääntyneiden veikkausvoittovarojen. Tämä on monin tavoin iloinen asia.

Kun rahaa on enemmän, myös tulosten pitäisi olla parempia. Ovatko ne sitä? Onko lasten ja nuorten liikuntamme, aikuisten terveysliikuntamme, erityisryhmien liikuntamme tai huippu-urheilumme aiempaa laadukkaampaa ja vaikuttavampaa?

Kansallisen liikuntapolitiikan kannalta yhä olennaisemmaksi muodostuu jatkossa – kun lisävaroja ei ole odotettavissa entiseen malliin – se, mitä rahoilla saadaan aikaiseksi – se, mikä on määrärahojen vaikuttavuus.

Huippu-urheilun puolella on jo herätty laaja-alaisesti pohdiskelemaan sitä, missä oikein mennään. Huippu-urheilun muutostyö on mitä tervetulleinta ja joka tapauksessa hyvä osoitus liikuntaväen terveestä itsekriittisyydestä.

Samanlaista itsekriittisyyttä tarvittaisiin nyt myös lasten ja nuorten sekä erityisesti aikuisten terveysliikunnan osalta. Miksi niin moni lapsi liikkuu niin vähän? Miksi niin moni aikuinen liikkuu niin vähän? Ja erityisesti: mitä asialle voisi tehdä?

Yhteiskunnan tulokulmasta on erinomaista, että seurakenttämme tuottaa laadukkaita liikuntapalveluja niin liikunnallisille lapsille kuin liikunnallisille aikuisillekin. Huomattavasti isompi kysymys on kuitenkin se, miten yhä useampi saataisiin mukaan. Yhteiskunnan huomio tulee pikku hiljaa väistämättä kääntymään tähän suuntaan.

Vastaa