Puheet

Leinelän asuntoalueen peruskivenmuuraustilaisuus, Vantaa

Hyvä juhlayleisö,

Kaupunkiseutujen koveneva keskinäinen kilpailu ja yhdyskuntarakenteen eheyttämistarpeet vaativat suunnittelulta entistä enemmän – ja hyvä niin. Asuinympäristöiltä edellytetään vetovoimaisuutta, tunnistettavaa identiteettiä ja sitä, että ne vastaavat myös tulevaisuuden tarpeisiin.

Hyviä asuinympäristöjä saadaan aikaan laadukkaalla kaupunkisuunnittelulla. Hyvä asuinalue on sellainen, joka palvelee asukkaidensa tarpeita. Hyvä asuinalue sijaitsee kätevien liikenneyhteyksien varrella, palveluiden, työpaikkojen ja virkistysalueiden läheisyydessä. Hyvä asuinalue on edullinen, energiatehokas ja monipuolinen. Hyvältä asuinalueelta ei ole kiire muuttaa pois

Vantaan Leinelä tulevan kehäradan kupeessa on suunniteltu esimerkillisesti. Alueen asuntokanta ja palvelut tulevat olemaan monipuolisia, luonto lähellä ja liikenneyhteydet erinomaiset. Alueen sijainti keskellä Vantaata liittää sen luontevasti olemassa oleviin kaupunginosiin ja käytännössä myös ympäröivien alueiden palvelutarjonta paranee. Kun kerros-, rivi- ja paritaloihin tulee sekä omistus- että vuokra-asuntoja, on odotettavissa myös asukaskannaltaan monipuolinen kaupunginosa. Viihtyisyyttä lisäävät varmasti sekä suunniteltu esteettömyys että ympäristötaide.

Erityisen maininnan ja tunnustuksen arvoisena pidän sitä yhteistyöprosessia, jolla Vantaan kaupunki ja mukana olevat yritykset ovat uutta asuinaluetta synnyttäneet. Myös asukkaiden uudenlaisten tarpeiden ja toiveiden selvitys ja niiden mukaisten ratkaisujen kehittäminen on ollut koko prosessin ajan kiitettävän vahvasti esillä. Tällaista hedelmällistä ja tuloksekasta yhteistyötä suosittelen jokaisen uuden kohteen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Vain siten voimme saada asuinalueidemme rakentamisen 2010-luvun edellyttämälle tasolle.

Täällä Leinelässä ei ole toimittu perinteisen tavan mukaan eli siten, että suunnittelun ja toteutuksen osa-alueet olisivat toisistaan irrallisia vaiheita. Tässä tarkoitan esimerkiksi kaavoitusta, tontinmuodostusta, rakennusten, palvelujen ja kunnallistekniikan suunnittelua, kuin myös asuntojen, pihojen, puistojen, katujen sekä palvelujen ja aseman alueen toteutusta. Jos nämä suunnittelun ja toteutuksen eri osat ja vaiheet ovat vain löyhästi kytkettyjä toisiinsa, muodostuu väistämättä tietokatkoksia ja viivytyksiä. Vaarana on tällöin, että hyvät tavoitteet eivät siirrykään toteutukseen.

Leinelässä on toimittu toisin. Täällä julkinen ja yksityinen sektori ovat tehneet yhteistyötä alusta lähtien. Erilaiset intressit ja näkemykset on otettu huomioon ja sovitettu toisiinsa ja ymmärtääkseni muodostettu yhteinen tahto. Yksityisen sektorin markkina- ja kysyntätuntemus sekä yritysten kehittämisosaaminen, innovaatiot ja tuotannon tuntemus on yhteistyöprosessissa hyödynnetty täysimääräisesti jo maankäytön suunnittelusta lähtien. Nähdäkseni tämä toimintamalli yhdistettynä kunnan resursseihin on mahdollistanut uudenlaisia maankäyttö- ja rakennusratkaisuja, joita kumpikaan osapuoli yksin ei voisi olla suunnittelemassa ja toteuttamassa.

Menettely on myös varmistanut kaavojen toteutuskelpoisuutta ja helpottanut kokonaisuuden hallintaa. On entistä tärkeämpää, että kaavoitus tai tonttituotanto ei ole irrallista toimintaa. Riittävän asuntotuotannon edellytyksenä on, että tontit ovat toteutuskelpoisia ja että suunniteltu asuntotuotanto vastaa kysyntää. Avainasemassa tässä on varmastikin kaupungin usean hallintokunnan kiinteä yhteistyö ja toteuttajien sitoutuminen yhteisiin päämääriin

Olen pitkään peräänkuuluttanut rakennusalalta vastuuta paremmasta rakentamisen laadusta. Onkin mielenkiintoista seurata, saadaanko tällä Leinelän mallilla myös parempaa laatua aikaan. Ainakin kaikki edellytykset näyttävät olevan olemassa. Yhdessä laadittuja kaavamääräyksiä ja rakennustapaohjeita on helppo noudattaa ja joustavaa tulkita. Kumppanuushankkeissa ei tarvittane pitkiä ketjutuksia ja äärimmilleen vietyä hintakilpailutusta – joka niin usein huonon laadun syyksi mainitaan.

Asunto- ja kaavoituspolitiikan asialistalla on – monia muita tavoitteita unohtamatta tai vähättelemättä – kolme keskeistä missiota.

Ensinnäkin yhdyskuntarakenteiden hajautuminen on saatava pysäytetyksi ja kääntymään eheyttävään suuntaan eritoten suurimmilla kaupunkiseuduillamme. Toiseksi rakennuskannan energiatehokkuutta on pystyttävä olennaisesti parantamaan ja kannasta aiheutuvia päästöjä vähentämään. Ja kolmanneksi asuntomarkkinat tulisi pystyä vakauttamaan ennen kaikkea täällä Helsingin seudulla, jossa niin asuntojen hinta kuin saatavuus muodostavat merkittävän ongelman.

Leinelän alueen sijainti kehäradan ja muiden hyvien liikenneyhteyksien varrella luo hyvät lähtökohdat kokonaisenergiankulutuksen minimoinnille. Ajamiani eheytyvän yhdyskuntarakenteen tavoitteita Leinelä täyttääkin hyvin.

Monipuolisen asuntotuotannon ja etenkin kohtuuhintaisen uudistuotannon aikaan saaminen on välttämätöntä alueen kilpailukyvyn ylläpidon kannalta. Leinelä on hyvä esimerkki tavoitetilan mukaisesta asuinalueesta. Tuottaessaan seudun asuntomarkkinoille merkittävän määrän uusia asuntoja Leinelä osaltaan tasapainottaa asuntomarkkinoita.

Sen sijaan rakennusten energiatehokkuuden osalta myös Leinelän ratkaisuissa olisi vielä toivomisen varaa. Toteuttaessaan voimassa olevat ja viime aikoina selkeästi kiristyneet määräykset alue tulee luonnollisesti sinänsä olemaan tiukentuneiden vaatimusten mukainen. Kaiken kaikkiaan olisi kuitenkin harmittavaa, jos muuten niin esimerkillisesti toteutuvassa Leinelässä energiaratkaisut jäisivät vähimmäisvaatimusten tasolle. Toki on muistettava, että alueen suunnittelun käynnistyessä 2000-luvun alussa energiatehokkuus ei vielä ollut näkyvästi esillä, ja että tuolloin energiatehokkuusvaatimukset olivat myös nykyistä huomattavasti matalammalla tasolla.

Omasta ja valtiovallan puolesta toivotan menestystä Vantaan kaupungin ja yritysten yhteistyölle ja Leinelän rakentamiselle. Olisi kovin toivottavaa, että vastaavanlaiset julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön perustuvat uudet toimintamallit saataisiin yhä laajenevaan käyttöön maassamme.