Blogi

Laskusuhdanne on pitkälti myös psykologiaa

Kansainvälinen talouskriisi ei vielä juurikaan ole vaikuttanut tavallisten suomalaisten henkilökohtaiseen talouteen. Itse asiassa kansalaisten ostovoima ja käytettävissä olevat tulot ovat suuremmat kuin koskaan. Tulevat veronalennukset ja palkankorotukset lähtökohtaisesti vain vahvistavat tätä hyvinvointia.

Sen sijaan kriisin psykologiset vaikutukset ovat jo olleet mittavat. Pelätessään huonompia aikoja ihmiset ovat ryhtyneet käyttäytymään pihimmin erityisesti isompien hankintojen suhteen. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, mutta ongelma on se, että ihmisten lamapelko ryhtyy luonnostaan toteuttamaan itseään. Mitä kitsaammin ihmiset käyttäytyvät, sitä vähemmän taloudellista toimeliaisuutta syntyy ja sitä huonommiksi ajat sitä kautta muuttuvat.

Ilmiö näkyy erityisen hyvin asuntomarkkinoilla. Viime vuosina nähty asuntojen hintojen nousu on ennen kaikkea ollut seurausta siitä, että ihmiset ovat olleet halukkaita ostamaan asuntoja enemmän kun niitä on ollut tarjolla. Vastaavasti asuntojen hinnat ovat viime aikoina laskeneet juuri sen takia, että ihmiset ovat valmiita ostamaan vähemmän asuntoja kun mitä niitä on tarjolla.

Asuntohintojen lasku on sinänsä tervettä, kunhan lasku pysyy maltillisena. Keskeisin ongelma onkin se, että asuntojen kysynnän lasku johtaa siihen, että niitä rakennetaan vähemmän. Tämä puolestaan johtaa lomautuksiin, irtisanomisiin ja konkursseihin. Tästä puolestaan seuraa valtion verotulojen pienenemistä ja sosiaalikulujen kasvua. Tämä taas johtaa kotimaisen kulutuskysynnän laskuun entisestään. Kyse on kierteestä, joka lähes vääjäämättä toteuttaa itseään.

Ainoa asia, jolla tämä kierre saadaan käännettyä, on ihmisten luottamuksen palauttaminen. Mitä nopeammin ihmiset ryhtyvät käyttäytymään normaalisti, sitä lyhyemmäksi ja maltillisemmiksi asuntomarkkinoiden häiriöt muodostuvat.

On myös hyvä huomata, että asuntokysynnän taustalla vaikuttavat megatekijät kuten kaupungistumisen jatkuminen, perhetilanteiden muutokset ja pyrkimys asumisväljyyden ja -mukavuuden parantamisen eivät ole kadonneet eivätkä katoa mihinkään.

Mitä pitempään asuntokaupan hiljaiselo jatkuu, sitä enemmän syntyy myös ns. patoutunutta kysyntää ja sitä suuremmaksi muodostuu vaje tarvittavista asunnoista.

Vapaarahoitteisen asuntotuotannon ohella talouden hiipuminen johtaa myös liike- ja toimitilarakentamisen vähenemiseen. Siksi on jo koko kansantalouden kannalta ensiarvoisen tärkeää, että muuta rakentamista eli eritoten vuokra-asuntorakentamista sekä peruskorjaamista saadaan olennaisesti vauhditettua.

Vaikka laskusuhdanne pienentää omistusasuntokysyntää, se ei pienennä vuokra-asuntokysyntää, vaan päinvastoin kasvattaa sitä. Siksi tarve vuokra-asuntojen rakentamisesta kasvaa paitsi kansantaloudellisista syistä myös asuntomarkkinoiden omista lähtökohdista. Sitä paitsi riski vuokra-asuntojen jäämisestä tyhjilleen on lähes olematon, kunhan niiden sijainti ja vuokrataso ovat edes jotensakin järkeviä. Taloudellisesti heikommat ajat eivät myöskään vähennä asuntokannassamme olevaa mittavaa peruskorjaustarvetta lainkaan.

Laskusuhdanteen ominaispiirteisiin kuuluu myös rakentamisen halpeneminen. Tonttihinnat laskevat samoin kun rakennusmateriaalienkin hinnat. Ylimääräisen kapasiteetin vapautuessa rakennusyhtiöiden kilpailu kovenee ja urakkahinnatkin tulevat viimeistään pienellä viiveellä alas. Siksi juuri laskusuhdanteessa on erinomaisen otolliset olosuhteet niin kohtuuhintaisen vuokratuotannon kuin joka tapauksessa välttämättömän peruskorjaamisen toteuttamiseen.

Hallitus on toteuttanut ja toteuttamassa lukuisia toimenpiteitä vuokratuotannon ja peruskorjaamisen edistämiseksi ja tukemiseksi, joilla lisätään näiden houkuttelevuutta entisestään. Valtion korkotukivaltuuksia sosiaaliseen asuntotuotantoon nostetaan olennaisesti. Helsingin seudulla maksetaan jatkossa valtion varoista 10.000 euron käynnistysavustus jokaiselle uudelle tuetulle vuokrakohteelle. Ara-tuotannon ja vapaarahoitteisen tuotannon väliin on kehitelty oma ns. välimalli, jota valtio tukee täytetakauksella. Vapaarahoitteisen vuokratuotannon puolella puolestaan mahdollistetaan verovapaiden kiinteistörahastojen perustaminen.

Korjausrakentamisen puolella kotitalousvähennykseen on tulossa roima korotus. Samoin kerros- ja rivitaloyhtiöiden energia-avustukset kaksinkertaistetaan. Kaikkien näiden tukien ja muiden toimenpiteiden suhteellinen vaikutus ja merkitys sitä paitsi vain kasvaa rakennuskustannusten laskiessa.

On selvää, että valtiovalta varautuu myös uusiin toimenpiteisiin, mikäli taloustilanne vielä olennaisesti heikkenee. Myös vuokra-asuntorakennuttajien rahoituksen turvaaminen saattaa edellyttää erityistoimia. Mahdolliset lisätoimet edellyttävät kuitenkin huolellista valmistelua ja niiden vaikuttavuuden arvioimista. Samoin on aihetta katsoa, josko rahoitusmarkkinoiden pahin turbulenssi olisi rauhoittumassa, jotta tiedämme millaisessa toimintaympäristössä ylipäänsä joudumme lähivuodet toimimaan.

Kaikilla valtiovallan toimilla voidaan – josta taloustilanne äityy kovin hankalaksi – parhaimmillaankin vain lieventää sen vaikutuksia. Todellinen käänne parempaan syntyy vasta kun pankkien luottamus toisiinsa ja kuluttajien asema omaan talouteensa palautuu. Asiaa ei yhtään helpota se massiivinen julkisuus joka päivä päivästä toitottaa huonompien aikojen tuloa, niin ymmärrettävää kun tämä onkin. Tosiasia kuitenkin on, että kaikkien ongelmissa olevien tai niihin joutuvien kannalta kaikkein parasta olisi, että ne jotka eivät ole ongelmissa käyttäytyisivät normaalisti. Mahdollisen taantuman syyt tulevat maamme rajojen ulkopuolelta, mutta se kuinka ihmiset siihen suhtautuvat vaikuttaa olennaisesti siihen kuinka syvä sukelluksesta tulee.