Blogi

Laatua ei saa, ellei sitä osata vaatia ja arvostaa

Järjestin tänään kollegani, opetusministeri Henna Virkkusen kanssa laajan seminaarin rakentamisen laadusta ja osaamisesta.

Tarkoituksena oli saattaa rakennusala ja koulutuksenjärjestäjät yhteen, pohtia mitä osaamistarpeita rakennusalalla on ja miten koulutusjärjestelmämme siihen vastaa. Katse oli niin eilisessä, tässä päivässä kun huomisessa.

Tilaisuus oli hyvä. Se oli myös hyvä osoitus hallinnonalojen välisen yhteistyön tärkeydestä sekä siitä, että jos tahtoa on, sitä voi myös menestyksellä harjoittaa.

Sain seminaarista paljon. Yksi mielenkiintoisimmista opeista liittyi osaamisen, laadun ja ammattiylpeyden suhteeseen.

Olennaisin havainto on, että laatua ei saa, ellei sitä vaadi. Eikä sitä tule vaadittua, ellei sitä arvosta. Laatua tulee siksi arvostaa.

Teoriatasolla kaikki tietysti väittävät arvostavansa laatua. Käytännössä melkein kaikki pyörii kuitenkin hinnan ympärillä. Jos ja kun erilaiset tarjouskilpailut perustuvat hintakilpailuun, kilpailuun osallistujat myös kilpailevat hinnalla.

Rakennusalalla suurimmat rakennuttajat eli tilaajat edustavat julkista valtaa kaupungeista valtion toimijoihin. Varsinkin näillä on taipumus kilpailuttaa pelkästään hinnalla.

Monesti tästä syytetään hankintalainsäädäntöä. Vaikka siinä haasteensa onkin, kyse on ennemmin siitä, ettei lakia tunneta tai siihen viitsitä ja jakseta kunnolla perehtyä. Toki perinteinen kamreeriajattelu kaikessa surullisuudessaan ja kapeakatseisuudessaan selittää osansa.

On tavallaan paradoksaalista, että rahaa vahditaan sitä enemmän mitä isommasta hankkeesta on kyse. Toisaalta se on ymmärrettävää, onhan kyse isoista rahoista. Toisaalta mitä isommasta hankkeesta on kyse, sitä tärkeämmäksi laatu muodostuu.

Mitä muuten rahaan tulee, kaikki näyttäytyy hieman eri valossa, jos – kuten pitäisi – tarkastellaan rakennuksen koko elinkaaren aikaisia kustannuksia, ei pelkästään rakentamiskustannuksia. Huonosti rakennettu tulee pitkässä juoksussa aina kalliimmaksi kuin hyvin rakennettu.

Mitä vielä ammattiylpeyteen tulee, se syntynee lähinnä halusta tehdä työnsä hyvin. Kyse on silloin siitä, mitä hyvin tehdyllä työllä tarkoitetaan, annetun hintaraamin pitämistä vai laadukasta rakentamista. Vai mahdollisesti molempia.

Sitä saa, mitä tilaa.