Puheet

Kuvan kevät – puhe taideyliopiston Kuvataideakatemian maisterinäyttelyn avajaisissa

Hyvät tulevat maisterit,
Hyvät taiteen ystävät,

Helsinki on hieno taidekaupunki.  Meillä on huomattava määrä museoita, gallerioita ja taiteen tiloja, jotka kaikki ovat tärkeitä Helsingin vetovoimaisuuden elementtejä. Keskustelu taiteen ympärillä on aktiivista. Taidetarjonta on kansainvälistä ja ajankohtaista. Yhä suurempi joukko ihmisiä vierailee museoissa ja gallerioissa, ja tänä vuonna saamme Helsingin keskustaan jopa kokonaan uuden, merkittävän museotilan, Amos Rexin. Lisäksi olemme valmistelemassa Biennaalia, joka yhdistää nykytaiteen ja Helsingin merellisen luonteen ennennäkemättömällä tavalla. Kaikki nämä ovat todistusaineistoa siitä, että taide kiinnostaa sekä Helsingissä että maailmalla.

Helsinkiläisillä on myös kokonaan oma taidekokoelma. Helsingin taidemuseolla HAMilla on 9 000 teosta, jotka kuuluvat kaikille. Jokainen helsinkiläinen voi nauttia tästä kokoelmasta paitsi näyttelytiloissa myös kaupungin julkisten taideteosten muodossa. Helsingillä on kaupunkitilassa yli 500 veistosta ja ympäristötaiteen teosta. Uskon, että julkinen taide on tärkeä osa Helsingin kiinnostavuutta. Taide todella kuuluu kaikille.

Helsinki haluaa olla hyvä koti taiteelle myös tulevaisuudessa. Se ei aina ole helppoa. Helsingissä kuten muissakin suurkaupungeissa vuokrien korotukset työntävät pienempiä toimijoita yhä kauemmas keskustasta ja taiteilijoilla on vaikeuksia löytää työskentelytiloja kaupungin sisältä. Sama ilmiö toistuu maailman suurkaupungeissa ja selkeää ratkaisua ei ole löytynyt. Riskinä on, että me menetämme sen yhteisöllisyyden, jota taide on kaupunkiin rakentanut ja ajamme nuoret tekijät ulos kaupungin keskustasta. Metropoleille on tunnusomaista monimuotoisuus – jopa rosoisuus – jota luova toiminta tuo tullessaan. Sen menettäminen geneeriselle ja liian suunnitellulle kaupunkiympäristölle olisi suuri menetys.

Vaikka Helsinki haluaa olla ”maailman toimivin kaupunki” haluamme myös olla kaupunki, jossa elämän eri kerrostumat ja ilmentymät ovat näkyvissä. Hauskaa kaupunkielämää ja houkuttelevaa metropolia ei synny vain järjestäytyneen ja hyvin toimivan kaupunkiympäristön kautta – vaan ehkä nimenomaan ilmaisun vapauden, transitiossa olevien paikkojen ja haltuun otettavien rakennusten kautta. Tästä syntyvät ne luovat mahdollisuudet, jotka tekevät Berliinistä ja Amsterdamista niin kiinnostavia ja houkuttelevia paikkoja. Luova muutos on mahdollinen ja kaupungin organisaatiolla on siinä selkeä rooli. Jos haluamme jatkossakin houkutella lisää lahjakkaita tekijöitä ulkomailta, myös he tarvitsevat tilaa – fyysistä, henkistä ja rakenteellista tilaa.

Fyysisen ympäristön lisäksi ehkä tärkeämpää on henkinen ilmasto. Kansainvälisyys on sisäänrakennettua taideyhteisössä. Kaupunki voi tukea, mahdollistaa ja innostaa, mutta tärkeämmässä asemassa henkisen ilmaston luonnissa ovat kuitenkin ne ihmiset ja organisaatiot, jotka elävät ja hengittävät taidetta joka päivä. Se suvaitsevaisuus, uteliaisuus, tulkinnanvara ja ajankohtaisuus, joka taideyhteisössä on usein itsestään selvää on rakennusmateriaalia jota erityisesti näinä aikoina tarvitaan koko yhteiskunnan tasolla.

Kun maailmanpoliittiset tapahtumat, ympäristökatastrofit ja vastakkainasettelu nostavat maailmalla päätään on entistä tärkeämpää, että taideyhteisö ei ole vaiti. Harvoilla aloilla kansainvälinen vuoropuhelu on niin luontevaa kuin taiteessa – se on mahdollisuus, joka myös päättäjien tulisi tunnistaa. Kaupungin tasolla tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun Helsingin päättäjät edustavat kaupunkia maailmalla kulttuuri- ja taide-esimerkit ovat usein esillä todistusaineistona kaupungin elonvoimasta, vahvasta demokratiasta ja ihmisten osallisuudesta. Haluaisin nähdä kansainvälisen, ajankohtaisen ja monipuolisen taidekentän kasvavan, jossa yksittäiset taiteilijat, ryhmät, instituutiot ja kaupunki yhdessä rakentavat Helsingistä vielä kiinnostavamman taidekaupungin. Isot hankkeet, kuten tuleva kansainvälisen nykytaiteen Helsinki Biennaali Vallisaaressa, kohtaavat saumattomasti ruohonjuuritason toiminnan. Metropolikaupungissa pitää olla tilaa jokaiselle. Haluan, että Helsinki on hyvä koti teille kaikille.

Myös Kuvataideakatemia on saamassa uuden kodin Helsingistä, kun se muuttaa uudisrakennukseen Teatterikorkeakoulun kupeeseen Sörnäisiin. Olemme kaupunkina ylpeitä siitä, että Kuvataideakatemian koti säilyy kaupungin keskustassa. Näin myös vuoropuhelu kaupungin muiden ryhmien ja toimintojen kanssa säilyy. Uskallan toivoa, että näin säilyy myös osa siitä rosoisuudesta, joka tekee Helsingistä Helsingin.

Hyvät tulevat maisterit,

Teillä on tänään ilta, jonka muistatte lopun elämäänne. Tie vapaana taiteilijana ei ole helppo.  Tuskin kenelläkään enää näinä päivinä on romanttista käsitystä siitä, mitä oikea elämä taiteilijana on. Toivon, että pidätte valmistuttuanne kiinni siitä yhteisöstä, jonka olette opintojen aikana rakentaneet. Odotusten ja unelmien ristipaineessa toivon, että te ette hylkää toisianne. Vaan yhteistyöllä tuette ja kasvatatte toisistanne niitä taiteilijoita, joita ihmiset 10 tai 50 vuoden päästä tulevat katsomaan Ateneumiin, New Museumiin tai toistensa koteihin.  

Nykytaide on merkityksellistä osittain siksi, että se tulkitsee aikaa, jota juuri nyt elämme. Vaikka monien taiteilijoiden kohdalla käy niin, että arvostus tai ymmärrys heidän työtään kohtaan syntyy vasta paljon myöhemmin, on juuri tällä hetkellä tehtävä taide kuitenkin juuri sitä, joka jättää jäljen meidän ajastamme. Nykytaiteen tukeminen on erityisen tärkeää, koska se tuottaa tulkintaa jälkipolville. Harvoin ihmiset oikeastaan edes ymmärtävät sitä, kuinka paljon aikansa nykytaiteilijat ovat vaikuttaneet siihen, miten heidän aikaansa myöhemmin arvioidaan. Tämä on valtava vahvuus, mutta myös mahdollisuus kaikille teille, jotka tänään valmistutte taiteilijan ammattiin.

Älkää lakatko uskomasta unelmiin ja itseenne. Älkää antako periksi vastoinkäymisten edessä. Muistakaa juhlia onnistumisia. Helsinki tarvitsee teitä. Maailma tarvitsee teitä.

A friend of mine once said ”artists see life and live life to give meaning to others. I can go on in my everyday existence and experience all the shades of the palette in a museum. In a way – artists do the extremes so I don’t have to”.

My advice to you is “do the extreme”.

Congratulations to all the future graduates!