Blogi Yleistä

Kuopiosta ja hajakeskitetystä puutarhakaupunkimallista

Keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen totesi viikonlopun kampanja-avauspuheessaan, että ”hajakeskitetyssä mallissa keskukset ovat tyypillisesti 5 000 – 30 000 asukkaan keskuksia… mainitsen nimeltä joitain tällaisia keskuksia Järvenpää, Kuopio, Kokkola, Mikkeli, Salo, Kemi”.

Kuopiossa on yli 91 000 asukasta. Mikkelissäkin on yli 48 000 ja Kokkolassa ja Järvenpäässäkin lähes 40 000. Itse asiassa siis vain Salo ja Kemi menevät asukaslukunsa perusteella mainittuun 5 000 – 30 000 haarukkaan.

Esimerkit ovat muutoinkin vähän outoja. Järvenpää sijaitsee pääradan varrella edustaen puhtaimmillaan sitä radanvarsirakentamista, jota hajakeskitetyssä mallissa vieroksutaan. Kuopio puolestaan on malliesimerkki eheästä yhdyskuntarakenteesta siinä mielessä kun me ”betonipuoleen” edustajat haluamme yhdyskuntarakenteet nähdä. Järvenpäätä lukuunottamatta kaikki ovat alueensa keskuskaupunkeja eli juuri niitä, joiden kasvua ja joihin ”keskittämistä” vastaan hajakeskitetyssä mallissa on suuntauduttu.

Olen samaa mieltä pääministerin kanssa siitä, että hänen hajakeskitetty mallinsa on julkisuudessa haluttu osin yksinkertaistaa tarkoittamaan jotain sellaista, mitä sillä ei tavoitella. Toisaalta kovin lavea on pääministerinkin tulkinta siitä, mikä hänen malliinsa mahtuu. Kun listaan vielä lisättäisiin Turku ja Tampere, ja kun Espoo maan toiseksi suurimpana kaupunkina mahtuu jo puutarhaideologian piiriin, ilmeisesti ainoa todellinen rappion pesäke taitaa tässä ajattelutavassa majailla Helsingissä?

Puutarhakaupunki ja hajakeskitetty malli ovat hyviä iskulauseita ja saattavat kuulostaa hyvältä, mutta ainakin minä hajakeskitettyä mallia vastustaessani tarkoitan sitä, että Kuopion ja Mikkelin tapaisia keskuksia pitää nimenomaan vahvistaa.

Edustamieni eheiden yhdyskuntarakenteiden puolustajat ovat huolissaan yhdyskuntarakenteiden pirstoutumisesta. Kyse ei ole haja-asutusalueista, vaan kaupunkiseutujen reuna-alueista. Olemme huolissamme paitsi Helsingin seudusta, myös muista isoista keskuksista kuten Tampereen, Turun ja Oulun seudusta. Samaan aikaan haluamme kertoa, että esimerkiksi Kuopio ja Jyväskylä ovat hyviä esimerkkejä eheistä rakenteista siksi, että siellä ”Nurmijärvi-ilmiö” ei ole levittäytynyt hallitsemattomasti lähiseuduille, siellä lähiseuduille ei ole syntynyt joukkoa keskuskaupunkiinsa jopa osin vihamielisesti suhtautuvia erillisiä ”puutarhakaupunkeja” ja ennen kaikkea siksi, että siellä ymmärretään keskuskaupunkien merkitys koko seudun menestykselle eikä tämän takia haikailla esim. sitä, että kaavoituksella pyrittäisiin markkinatalouden logiikan vastaisesti väkisin ohjaamaan työpaikkoja keskusten ulkopuolelle.

On sinänsä etevää retoriikkaa omia 90 % maasta edustamaan jotakin mallia. Vaikkapa Kuopion osalta tämä ei kuitenkaan vastaa todellisuutta. Suomalaisissa olosuhteissa Kuopio on malliesimerkki eheistä, ”betonipuolueen” edustamista yhdyskuntarakenteista.