Blogi

Kuntia vai maakuntia?, Lauttasaari-lehti

Hallitusta ja sen projektipäällikkö Jukka Peltomäkeä on kiitettävä rohkeudesta. Jo nyt kuralla oleva kuntakenttämme on niin suunnattomien haasteiden edessä, että se tarvitsee todellista ravistelua. Pelkkä nykyrakenteiden viilaus tai muu näpertely ei enää riitä. Tarvitaan todellisia muutoksia.

Peltomäen ja kuntaministeri mannisen 20 aluekunnan malli kiistatta ravistelee. Sen lähempi tarkastelu paljastaa kuitenkin mallin selkeät heikkoudet. Ja sen, että todellisuudessa kyse ei ole kunta- vaan maakuntamallista, valheelliseen kaapuun puetusta kepulaisesta salajuonesta.

Aluekuntamallin polittinen viesti on selvä: keskusten asema heikkenee, Keskustan asema vahvistuu. Ajatuksena on siirtää sekä päätösvalta että rahat alueellisessa vetovastuussa olevilta aluekeskuksilta niitä ympäröivän maakunnan käyttöön ja ohjaukseen. Maakuntien syrjäkylien ja vähemmän kehittyneiden alueiden ahdinkoa halutaan siis lievittää kuppaamalla varat kaupungeilta. Kun valtio ei pysty tai halua laittaa heikompien kuntien asioita kuntoon, paremmin menestyneet kunnat ja kaupungit pannaan tekemään asia valtion puolesta. Mitä isommasta kaupungista on kyse, sen suurempi kaappaus luonnollisesti olisi.

Todellisen Sammon ryöstön mallista tekisi se, että se edellyttäisi paitsi kuhunkin aluekuntaan liitettävän kunnan ja kaupungin verotulojen myös niiden taseiden yhdistämisen.

Kaikkinensa aluekuntamalli olisi eräänlaista sosialismia. Tavoitteenahan on, että kunkin ”aluekunnan” alue pakotettaisiin samaan muottiin. Vauraampien ja asiansa paremmin hoitaneiden kuntien palvelutaso toisin sanoen pudotettaisiin väkisin alueen keskimääräiselle tasolle ”rupukuntien” kerätessä sadon. Kun kuntien kehityseroja tasoittamaan perustetun nykyisenkin verotulotasausmallin mielekkyyttä on jo taivasteltu, aluekuntamallia voisi kutsua eräänlaiseksi kaikkien tasausmallien äidiksi.

Aluekuntamallin toinen perusheikkous liittyy siihen, että se lisää byrokratiaa, poliitikkoja ja veroja. Käytännössä se loisi kokonaan uuden hallinnon tason omine organisaatioineen, koska tuskin nykyisiä peruskuntia ihan pelkästään henkikirjoituksesta ja kulkukissoista vastaaviksi perinneyhdistyksiksikään kuihdutettaisiin.

Koko aluekuntamallin tausta on se, ettei maan antiikkiseen kuntarakenteeseen uskalleta tai haluta puuttua. Kuntia reippaasti yhdistelemällä saavutettaisiinkin kaikki aluekuntamallin edut luomatta ylisuuria ja keinotekoisia ”kuntia” tai uutta hallinnon tasoa. Kun maassa on yli 200 kuntaa, joissa on alle 4000 asukasta, sokean Reetankin pitäisi nähdä, mitä oikeasti pitäisi tehdä.

Jan Vapaavuori
kansanedustaja (kok)
Helsinki