Kuntauudistus jalkautui kevään aikana koko Suomeen. Kuntaministeri Henna Virkkunen on – ironisesti – todennut yllättyneensä kuinka hyvä tilanne maamme kunnissa on. Tällä hän viitannee saamaansa palautteeseen, jonka mukaan useimmat kunnat kokevat, ettei tarvetta uudistuksiin ole.
Kuntapäättäjä toisensa jälkeen on vakuuttanut kotikuntansa pärjäävän omillaankin. Ehkä niin. Mutta mitä tämä pärjääminen oikein on? Mitä pärjäämisellä tarkoitetaan?
Jos tavoitteeksi asetetaan – jääkiekkotermein – että pysytään liigassa eikä pudota alemmalle sarjatasolle, moni varmaan pärjääkin. Jos tavoite asetetaan sille tasolle, ettei nyt ihan viimeisiksi pudota, tulenpalavaa tarvetta muutokselle ei ehkä ole. Mutta voiko näin ajatella? Onko tällainen tavoitteenasettelu järkevä ja mielekäs?
Toinen vaihtoehto olisi asettaa tavoitteeksi sarjan voittaminen, mitaleille pääsy tai vähintään play-offspaikka. Eikö vain? Tätä kai ainakin joukkueiden kannattajat – tai kuntaesimerkissä kuntalaiset – odottavat. Ja vaikka kaikki eivät sarjaa voi voittaa, fanit (kuntalaiset) ansaitsevat sen, että pyritään parhaaseen mahdolliseen sijoittumiseen, ei vain sarjassa säilymiseen.
Kuntataloudessakaan tavoitteena ei voi olla se, että just ja just pärjätään, eikä edes se, että pärjätään vaikkapa keskitasoa paremmin, vaan se, että pärjätään niin hyvin kuin suinkin pystytään.
Jos asiaa katsoo koko liigan (koko maa) eikä vain yhden joukkueen (yksi kunta) tulokulmasta, tavoitteenasettelun tärkeys näyttäytyy vielä selkeämmältä. Jos liian moni joukkue tyytyy sarjassa säilymiseen, koko liigan taso laskee, jopa romahtaa. Lopputuloksena myös maajoukkueen menestysmahdollisuudet heikkenevät dramaattisesti. Mutta jos kansallinen liiga on kovatasoinen ja siinä on useita tosissaan lajiin suhtautuvia joukkueita, myös pohja maajoukkueen pärjäämiselle maailmanliigassa on luotu.
Viime kädessä jokainen kuntalainen on samalla kansalainen. Viime kädessä on kyse koko maan menestyksestä. Mutta pärjätäkseen maailmalla, oman kansallisen liigan pitää olla niin kovatasoinen kuin suinkin mahdollista.
Tästä päädytään lopuksi siihen, että jopa parhaiden joukkueiden – kutsutaan niitä vaikkapa Helsingiksi ja Espooksi – pitää jatkuvasti parantaa jouksuaan, ellei puhtaasti itsensä, niin koko sarjan tason nostamiseksi. Siksikin kuntauudistus koskee koko maata, ei vain niitä kuntia, jotka eivät ”pärjää omillaan”.
