Blogi

Kuntauudistus ei synny hetkessä

Hallituksen kuntauudistusta arvostellaan vuoroin siitä, että se etenee liian nopeasti ja että eri etutahoja kuten kuntia ei riittävästi kuulla asiassa, ja vuoroin siitä, että se etenee liian hitaasti.

Viimeksi tänään Kauppalehden ykkössivun kolumnissa vinoiltiin uudistuksen olevan vielä ”lähtökuopissa”. Kuntaremontilta puuttuu kuulema ”numeeriset perusteet ja mietitty toimenpideohjelma”.

Kuntauudistus ei synny hetkessä. Itse asiassa olisi mieletöntä edes ajatella, että kaikki olisi saman tien valmista. Kyse on isosta, tosi isosta asiasta, ja se vaatii asianmukaisen valmistelun. Ja tämä puolestaan väkisinkin vie oman aikansa. Tämä valmistelu on parhaillaan käynnissä. Ja se valmistuu ajallaan, itse asiassa varsinkin pikaisesti eli vielä tämän vuoden puolella.

Mutta ei kuntauudistus silti ikuisuuksia tule kestämään. Hallitusohjelman mukaan uudistus toteutetaan tämän vaalikauden aikana. Jos ja kun näin käy, asia etenee ja hoituu asian kokoluokka huomioon ottaen historiallisen ripeästi.

Jos hanke olisi helppo, se olisi varmasti jo toteutettu. Tai ei välttämättä, sen verran vahvasti Keskusta olemassa oleviin kunnantaloihin on ihastunut. Ja jos uudistuksen toimenpideohjelma ja sen ytimen muodostavan vahvan peruskunnan kriteerit olisi helppo määritellä, sekin olisi tehty jo aikaa sitten.

Omalla tavallaan jännittävää on muuten sekin, että lähes samaan hengenvetoon voidaan vaatia heti pöytään vahvan peruskunnan kriteereitä ja niiden toteuttamista ohjaavia ohjaustoimia, jotta niihin voidaan ottaa kantaa ja toisaalta vaaditaan, että kuntia on kuuden Paras-hankkeen vuoden jälkeenkin ensin eri tavalla kuultava ja konsultoitava, ennen kuin hankkeen kriteereitä ja ohjauskeinoja voi ryhtyä muokkaamaan. Tasapainoile sitten näiden keskenään ristiriitaisten näkemysten kanssa.

Hallitusohjelmassa on kuvattu uudistuksen tahtotila. Tämä on tehty varsin selkeästi. Samassa yhteydessä uudistusta ohjaavien keskeisten kriteerien määrittäminen ja tarvittavien ohjauskeinojen valinta jätettiin tarkoituksella auki ja odottamaan tulevan kuntaministerin valintoja. On yksinkertaisesti mielekästä jättää hankkeen konkreettinen organisointi niille, jotka siitä käytännössä ovat toteuttamisvastuussa.

Ja kaikki siis vie aikansa, niin tämäkin harjoitus.

Nyt on kyse vain siitä, että päättäjien kantti kestää tällaisiin hankkeisiin väkisinkin liittyvää epävarmuutta ja valmisteluvaiheen tietämättömyyttä. Onneksi kuntaministeri Virkkunen on osoittautunut mitä kylmähermoisimmaksi naiseksi.