Puheet Yleistä

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen Uudenmaan alueseminaari, Helsinki

Kestävä kehitys vaatii rakentavaa dialogia

Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan puheenjohtaja,
Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jan Vapaavuori

Herra puheenjohtaja,
Arvoisa herra opetusministeri,
Hyvät naiset ja herrat,

Kunta- ja palvelurakennehanke perustuu siihen, että kuntatalous on valtakunnan tasolla pahasti kuralla. Vähemmälle huomiolle on tässä yhteydessä jäänyt, että valtion talous on varsin hyvässä kunnossa. Olisikin kovin epä-älyllistä ja yksinkertaistavaa olettaa, että maan asioita on hoidettu hyvin ja kuntien asioita huonosti.

Yksi tausta tämän päivän tilanteelle onkin se, että valtio on ajan mittaan siirtänyt asteittain osan valtion talouden budjettiongelmista kuntien budjetteihin.

Kun suomalainen kuntakenttä nyt kovasti syyllistettynä kokoontuu pohtimaan omia rakenteitaan, on hyvä muistaa, että koko asetelma näyttäytyisi eri valossa,

– jos valtio ei olisi säännönmukaisesti vähentänyt osuuttaan kuntien palvelujen rahoittamisesta,
– jos kunnille ei olisi jatkuvasti määrätty uusia tehtäviä osoittamatta niille riittävää rahoitusta,
– jos indeksitarkistukset olisi maksettu kokonaan ja kustannusten jaon tarkistuksista syntyneet velat ajallaan,
– ja jos valtio ei ottaisi kohtuutonta ”välityspalkkiota” osana verotulotasausjärjestelmää.

Tämä ei tarkoita sitä, ettei myös kuntien tule katsoa peiliin. Tosiasia kuitenkin lienee, ettei kuntataloutta voida tasapainottaa pelkästään tuottavuutta nostamalla ja palvelutuotantoa uudistamalla, niin tärkeätä kun onkin, että myös tällä saralla otetaan merkittäviä edistysaskelia. Tulevaisuuden haasteet ovat yksinkertaisesti niin mittavat, että myös kuntasektorilla vaaditaan isoja muutoksia.

Varsinkin nettomaksajakuntien, joita valtaosa Uudenmaan kunnista on, on tämän harjoituksen osana vaadittava nyt toteutettavalta uudistukselta myös valtiovallan aitoa sitoutumista kuntatalouden vakauttamiseen. Pahitteeksi ei myöskään olisi jos lopputuloksena olisi ennustettava järjestelmä, jonka pysyvyyteen kunnat voisivat omassa taloussuunnittelussaan luottaa.

Arvoisa puheenjohtaja,

Sisäasiainministeriö toimitti vihdoin eilen kello 14.10, eli melkein kokonaista päivää ennen tätä avausseminaaria, pääkaupunkiseudulle ja täällä tänään koolla olevalle muulle Uudellemaalle omat täydennetyt kysymys- ja tehtävärungot. Hanketta jo pitkään vaivannut yleinen hämmennys ei tämän myötä ainakaan vähentynyt.

Olemme tähän asti eläneet käsityksessä, että Uuttamaata tulisi tarkastella erikseen pääkaupunkiseudun ja muun Uudenmaan osalta. Eilisessä sisäministeriön materiaalissa alue on kuitenkin jaettu kolmeen osaan eli pääkaupunkiseutuun, siihen osaan muuta Uuttamaata, joka kuuluu ns. Helsingin seutuun (johon toki kuuluu myös Sipoo itäiseltä Uudeltamaalta) sekä siihen muuhun Uuteenmaahan, joka ei kuulu Helsingin seutuun. Samalla Helsingin seutu määriteltiin alueeksi, jonka erityisluonteen vuoksi sille tarvitaan oma sovellus tai kokonaan oma ratkaisumalli muun valtakunnan ratkaisuista riippumatta.

Tähän lähtökohtaan ei kannata liiaksi jumiutua. Uudellamaalla kannattaisikin nyt alkavalla aluekierroksella itsenäisesti ja ennakkoluulottomasti tarkastella kaikenlaisia erilaisia vaihtoehtoja.

Pääkaupunkiseutua kehotettiin eilisessä materiaalissa ottamaan yleisellä tasolla kantaa erikseen pääkaupunkiseudun, Helsingin seudun ja ns. muun Uudenmaan kehittämishaasteisiin, mutta rakentamaan varsinaiset palveluiden järjestämistä koskevat vastaukset Helsingin seudun näkökulmasta. Tämä tuntuu vähintäänkin omituiselta.

Meillä on palvelutuotannon puolella useita ylikunnallisia järjestelyjä. Meillä on mm. 31 kunnan muodostama ja kahden eri maakunnan alueella toimiva HUS, joka tuoreiden päätösten perusteella on jaettu viiteen alueeseen sekä YTV, jolla on oma tosiasiallinen toimintakenttänsä erikseen joukkoliikenteen ja jätehuollon osalta.

Helsingin seudun varaan ei kuitenkaan ole rakennettu yhtäkään palvelukokonaisuutta. Nyt palvelutuotannon järjestämistä oletetaan kuitenkin tarkasteltavan juuri tästä maantieteellisestä näkökulmasta, vaikka koko Helsingin seudun konsepti on syntynyt kokonaan toisesta syystä eli yhtenäisen kaupunkirakenteen kehittämisen takia.

Hyvät uusmaalaiset ystävät,

On päivänselvää, että koko Uuttamaata pitää tässä harjoituksessa tarkastella ja kohdella tasapuolisesti. On mahdollista, että koko hankkeen lopputuloksena Helsingin seutua käsitellään erityisalueena, mutta mahdollista on myös, että erilliskysymyksenä tarkastellaan vain esimerkiksi perinteistä pääkaupunkiseutua. Kokonaisuutta ei harjoituksen tässä vaiheessa pidäkään rakentaa minkäänlaisen sellaisen olettamuksen varaan, jonka toteutuminen on kuitenkin epävarmaa.

Uudellamaalla on noin 1 350 000 asukasta eli yli neljännes koko maan väestöstä. Näistä 980 000 asuu pääkaupunkiseudulla. Kysymys on luonnollisesta keskittymiskehityksestä, jossa työpaikat, ihmiset ja asutus ovat seuranneet toisiaan tietyille alueille.

Åtta procent av Nylands befolkning talar svenska som sitt modersmål. Detta betyder att omkring en tredjedel av rikets svenskspråkiga är bosatta här.

Uudenmaan väestön ennustetaan lisääntyvän seuraavan viiden vuoden aikana noin 70 000 asukkaalla. Tästä kasvusta jopa 48 000 odotetaan kohdistuvan pääkaupunkiseudulle. Vuoteen 2025 mennessä väkiluvun kasvuksi arvioidaan noin 300 000, josta 200 000 tulisi pääkaupunkiseudulle. Väestön kasvun painopisteen oletetaan siis pitkälle tulevaisuuteen keskittyvän pääkaupunkiseudulle kuitenkin siten, että muun Uudenmaan osuus ajan myötä kasvaa. Tämä on luonnollista. Vaikka metropoli-käsite vielä tänään rajoittuukin luontevimmin kaupunkimaiseen pääkaupunkiseutuun, on tiedostettava, että metropolin luonteeseen kuuluu sen asteittainen leviäminen.

On selvää, että pääkaupunkiseudun ulkopuolinen Uusimaa on pitkälti riippuvainen Helsingin ja muun pääkaupunkiseudun elinvoimaisuudesta ja vetovoimasta. Aivan yhtä selvää on, että urbaani asutus ulottautuu pikku hiljaa voimistuen myös sen ulkopuolelle, ja että pääkaupunkiseutu on omissa kasvupaineissaan jatkossa yhä riippuvaisempi sitä ympäröivistä kehyskunnista.

Luonnollinen seuraus tästä keskinäisriippuvuudesta on, että alueen kokonaisetu vaatii yhteistä suunnittelua, yhteistä strategiointia ja yhteisiä ratkaisuja. Erityisesti maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen liittyvä eheän yhdyskuntarakenteen kehittäminen edellyttää selkeää seudullista näkemystä ja tarkoituksenmukaisia rakenteita tämän työstämiseksi.

Kestävän kehityksen vaatimusten ohella kyse on myös liiaksi erilaistuvan verotulokehityksen estämisestä sekä yhteisestä taakanjaosta segregaation vastaisessa taistelussa.

Myös alueen yleisen vetovoimaisuuden, kansainvälisen kilpailukyvyn ja siihen liittyvän elinkeinopolitiikan vahvistamisen näkökulmasta tarvitaan seudullista otetta. Suomi tarvitsee vahvoja kaupunkiseutuja, jotka kykenevät rakentamaan yrityksilleen ja asukkailleen kansainvälistä huippua olevan innovaatioympäristön. Tämäkin edellyttää kunnilta tiiviimpää yhteistyötä.

Hyvät YTV-alueen ulkopuolisen Uudenmaan edustajat,

Pääkaupunkiseudun edustajien tehtävänä ei ole tulla kertomaan muun Uudenmaan edustajille miten heidän tulisi suhtautua kunta- ja palvelurakennehankkeeseen tai siinä esitettyihin erilaisiin rakennemalleihin. Se on teidän oma tehtävänne. Selvää on kuitenkin, että YTV-alueen ulkopuolisen Uudenmaan osalta kysymys on paitsi sen sisäisestä organisoitumisesta yhtä lailla sen suhteesta pääkaupunkiseutuun. Tämä koskee ennen kaikkea yhdyskuntarakenteeseen ja alueen kilpailukykyyn liittyviä kysymyksiä, mutta eräin osin myös palvelutuotannon järjestämistä.

Tämänkin takia on erinomaisen tärkeätä, että pääkaupunkiseutu ja muu Uusimaa pystyvät hankkeen jatkovaiheissa säännönmukaiseen ja rakentavaan keskinäiseen dialogiin.

Muu Uusimaa tarvitsee vahvaa pääkaupunkiseutua ja pääkaupunkiseutu yhteistyökykyistä muuta Uuttamaata. Ja koko maa tarvitsee kansainvälisesti kilpailukykyistä, vireää ja vetovoimaista Uuttamaata.