Puheet

Kunta- ja palvelurakennehankkeen puitelaki, Kokoomuksen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro

Hallituksen kunta- ja palvelurakenneuudistus ei turvaa kuntalaisten palveluita

Arvoisa puhemies,

Parasta Paras-hankkeessa on se, että se käynnistettiin. Hallitus ansaitsee tästä vilpittömän tunnustuksen. Erityisesti kuntaministeri Hannes Manninen ja SDP:n pääneuvottelija Rakel Hiltunen ansaitsevat kiitoksen myös siitä, että asiassa on päästy näinkin pitkälle. Se, että jo täydelliseen umpisolmuun ajautumassa ollut hanke on onnistuttu pusertamaan puitelain muotoon, ei ole vähäinen saavutus.

Kuntaministerin lausunnot, joiden mukaan puitelaki pelastaa kuntien palvelut, ovat kuitenkin täyttä humpuukia. Puitelaki on eräänlainen kaikkien kompromissien äiti, joka toki pakottaa miettimään asioita ja ohjaa kohti järkevämpää toimintaa, luo edellytyksiä kuntasektorin järkeis-tämiselle ja tuottavuuden parantamiselle, mutta ei yksinään pelasta mitään. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä puitelaki on askel oikeaan suuntaan, mutta olisi voinut olla huomat-tavasti jämäkämpikin. Tämä puitelaki on silti hyvä alku – tai se voi olla sitä, jos se otetaan kun-takentällä tosissaan.

Kuntaministeri Manninen ennakoi viime viikolla, että kuntakartaltamme katoaa lähivuosina sata kuntaa. Hänen mukaansa ”hallinnollisten yksikköjen määrän supistuessa, vapautuu voimavaroja päällekkäisyyksien purkamisesta varsinaisiin palveluihin”. Koska kyse on keskustalaisen kuntaministerin linjauksista ja keskustalaisen pääministerin johdolla annetusta lakipaketista, koko keskustan kentän on pakko olettaa olevan tässä tosissaan. Ainakin minä iloitsen jo etukä-teen siitä, kuinka keskustaväki Sirkka-Liisa Anttilasta Mauri Pekkariseen tulee hallituksen linja-uksiin sitoutuneena viemään tätä ilosanomaa maakuntiin ja vakuuttamaan mahdollisesti epä-tietoisia keskustalaisia kuntavaikuttajia kuntaliitosten siunauksellisuudesta.

Hyvänä esimerkkinä jo tapahtuneesta kehityksestä voidaan mainita Salon seudun 11 kunnan yhteistyö, jossa on syntymässä uusi vahva peruskunta aidon työssäkäyntialueen pohjalta. Kun-taliitos on siellä mielekästä jo siksi, että kunnilla on takanaan pitkä yhteistyö mm. palveluiden tuottamisessa, eikä yhteistyön muunlainen syventäminen olisi johtanut kuin kymmenien uusien järjestelmien luomaan armottomaan sopimusviidakkoon. Yhtenä kuntana Suur-Salo voi tule-vaisuudessa purkaa kuntayhtymät ja palauttaa palvelut peruskuntaan ja valtuuston suoraan ohjaukseen.

Nyrkkisäännön mukaan pääkaupunkiseutu tuottaa maan bruttokansantuotteesta kolmasosan, 20 seuraavaksi suurinta kaupunkia toisen kolmasosan ja muu maa kolmannen kolmasosan. Kaikkia näitä kolmanneksia tarvitaan. Sen sijaan vastakkainasettelua näiden kolmen ryhmän välillä ei tarvita. Valtion kuntapolitiikassa on uskallettava panostaa myös maamme kasvun moottoreihin, jotta syntyy sitä jaettavaa, jonka avulla palvelut voidaan taata myös siellä, missä olosuhteet ovat haasteellisemmat. Aivan yhtä hedelmätöntä on jatkaa maakuntakeskusten ja niiden kehyskuntien välistä kädenvääntöä. Jokainen keskuskaupunki tarvitsee kehyskuntiaan ja jokainen kehyskunta keskuskaupunkiaan. Molempien etu on, että tämä yhteys tunnustetaan.

Puitelaissa on erityinen suunnitteluvelvoite 17 eri kaupunkiseudulle. Sen lisäksi siinä on oma pykälä erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa oleville kunnille. Huomionarvoista on, että enemmistö maamme kunnista ei kuulu kumpaankaan näistä ryhmistä. Kokoomuksen eduskun-taryhmä onkin huolissaan siitä, minkä viestin tämä laki antaa erityisesti monille keskisuurille kaupungeille ja maakuntien kakkoskaupungeille. Esimerkiksi Lohjan, Rauman, Vammalan, Forssan, Kouvolan, Savonlinnan, Kemi-Tornion tai Keski-Uudenmaan seuduilla on pitkälti sa-mat haasteet kun niitä isommissa keskuksissa.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee vahvasti hanketta kaupunkikeskusten ja niiden kehyskuntien paremmasta yhteistyöstä. Se haluaa kuitenkin varoittaa harjoituksen ylibyrokratisoinnista. Tavoitteena tulee olla hallinnon yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen, ei lukuisien vaikeasti hallittavien ja isännättömien kuntayhtymien tai muiden keinotekoisten konstruktioiden perustaminen ilman, että siitä on todellista lisäarvoa. Kuntataloudessa ei ole kyse kuntien taloudesta sinänsä, vaan suomalaisten oikeudesta hyvin toimiviin peruspalveluihin, kuten vanhainkoteihin, terveyskeskuksiin, päiväkoteihin ja peruskouluihin. Hallinto erilaisine kunta- ja muine rajoineen on järkevän toiminnan apuväline, ei itseisarvo sinänsä.

Kuntakartan tulisi olla sellainen, että se antaa eväät myös kilpailukyvyn vahvistamiselle ja kasvun vauhdittamiselle. Hallintoa ohentamalla ei aina saada merkittäviä kustannusetuja palvelutuotannossa. Keinotekoiset kuntarajat tai toimimaton yhteistyö ovat kuitenkin usein merkittävä este maankäytön, asumisen ja liikenteen järkevälle yhteensovittamiselle sekä saumattoman elinkeinopolitiikan harjoittamiselle.

Kuntaministerin tuoreen lausunnon mukaan ”rahat loppuvat ja palvelut romahtavat, jos mitään uudistuksia ei tehdä”. Tästä on helppo olla samaa mieltä, samoin kun siitä Mannisen lausun-nosta, jonka mukaan ”kuntien nykyinen taloustilanne on hyvin vaikea”. Haluan kiittää tästä re-hellisyydestä olkoonkin, että se kertoo samalla karua kieltä punamultahallituksen onnistumi-sesta kuntatalouden hoidossa.

Kuntataloutta voidaan tervehdyttää kolmella eri tavalla. Ensinnäkin kuntasektorille voidaan oh-jata lisää varoja. Tähän puitelaki ei anna vastausta. Kuntien rahoitusongelmaa yritetäänkin tässä kohentaa ilman rahaa. Puitelaissa viitataan aikomukseen vahvistaa kuntien verotulopoh-jaa. Valtionosuuksista vähennetään samassa yhteydessä tosin sama summa, kuten kuntami-nisteri itsekin on myöntänyt. Lisää rahaa ei siis ole tulossa.

Kokoomus suhtautuu silti ennakkoluulottomasti kuntien veropohjan vahvistamiseen ja tukee valtionosuusjärjestelmän uudistamista nykyistä yksinkertaisemmaksi ja läpinäkyvämmäksi. Järjestelmää on muuten sitä helpompi yksinkertaistaa, mitä vähemmän kuntia meillä on. Eri hallinnonalojen valtionosuuksien yhdistäminen ei myöskään ole ongelmatonta. Kokoomus edellyttääkin, että sen vaikutukset arvioidaan huolella, ja että eduskunnan asianomaiset valio-kunnat tarkastelevat asiaa perusteellisesti osana alkavaa puitelain käsittelyä. Toistamme myös täysin ehdottoman kantamme siitä, että kuntien osuus yhteisöverosta tulee säilyttää jo puh-taasti asian elinkeinopoliittisen merkityksen takia.

Toiseksi kuntataloutta voidaan vahvistaa vähentämällä kuntien menoja aiheuttavia tehtäviä. Tähänkään puitelaki ei anna vastausta. Vaikka eräitä kuntien tehtäviä ollaankin siirtämässä valtiolle, valtio ottaa samassa yhteydessä paitsi tehtävät, myös niihin tarkoitetut varat. Kuntata-loutta tämäkään ei juuri lämmitä. Kaikkein kriittisintä on edelleen saada kuntien menokehitys hillittyä selkeästi nykyistä alemmalle tasolle. Jos ja kun kuntien palvelut oikeasti halutaan pe-lastaa, on ehdottoman olennaista, ettei valtiovalta enää säädä kunnille yhtään uutta tehtävää ilman, että se osoittaa sille sataprosenttisen rahoituksen.

Kolmanneksi voidaan kehittää kuntasektorin sisäistä tuottavuutta. Juuri tästä ja itse asiassa melkein ainoastaan tästä puitelaissa on kysymys. Tätä ei sinänsä pidä lainkaan väheksyä.
Kuntasektorin tuottavuuden osalta palvelurakenne on vähintään yhtä tärkeä kuin kuntaraken-ne. Paras-hankkeessa onkin kiinnitetty suhteettoman suurta huomiota mm. pienten kuntien asemaan ja niitä koskevaan kuntaliitosjänkkäämiseen, kun huomattavasti tärkeämpää olisi ol-lut pohtia sitä, miten palvelutuotantoa voitaisiin muutoin tehostaa.

Kunnallisten palvelujen osalta tärkeintä on olla laatu, saatavuus ja kustannustehokkuus, kun taas se, kuka palvelut tuottaa, pitäisi olla puhtaasti tarkoituksenmukaisuuskysymys. On kuiten-kin selvää, että kilpailuelementti on tuotava vahvemmin osaksi poikkeuksellisen suljettua julkis-ta sektoriamme. Voisimme varmasti käyttää paljon nykyistä enemmän kolmannen ja yksityisen sektorin palveluja, harjoittaa tuloksellista kumppanuutta sekä luoda markkinoita mm. hoivayrit-täjyydelle.

Arvoisa puhemies,

Kokoomus on koko Paras-hankkeen ajan vaatinut, ettei kuntien ja valtion väliin luoda uusia hallintorakenteita. Tarvitsemme parempia palveluja, mutta emme lisää veroja, virkoja emmekä vaaleja. Kokoomuksen eduskuntaryhmä ei tyrmää puitelakia sinänsä. Olemme kuitenkin ylen hämmästyneitä siitä hallituksen retoriikasta, jonka lakiesitys on saanut aikaan. Aitoon punamul-tatyyliin molemmat päähallituspuolueet ovat kilvan rientäneet julistamaan itsensä hankkeen voittajiksi. Samalla on annettu ymmärtää, että kaikki kuntien huolet ovat taakse jäänyttä elä-mää.

Totuus on kuitenkin hallituksen propagandaa kummallisempaa. Kuntarakennetta koskevat vel-voitteet ovat keskustan vastustuksen takia varsin löysiä. Demareiden muutosvastarinnan takia edistysaskeleet palvelutuotannon monipuolistamisen saralla jäivät hyvin vaatimattomiksi. Li-säksi auki jäänyt rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistaminen asettaa lisäksi koko hank-keen ylle niin ison kysymysmerkin, että vielä on ennenaikaista kovin suurella varmuudella arvi-oida uudistuksen lopullisia vaikutuksia. Sen sijaan, että väitetään molempien päähallituspuolu-eiden voittaneen, olisi rehellisempää todeta, että molemmat hävisivät.

Olennaista nyt on varmistaa se, ettei lopullinen häviäjä ole tavallinen kuntalainen. Kyse on hy-vin vakavasta asiasta. Kyse on vanhustenhuollosta, terveyskeskuksista, päiväkodeista ja pe-ruskouluista. Kyse on koko suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta. Siksi Ko-koomus on tätä lakia koskevasta kriittisyydestään huolimatta valmis rakentavasti ja yhteistyö-hakuisesti osallistumaan hankkeen jatkotyöhön. Koska vielä ei ole pelastettu mitään. Koska nyt työ vasta alkaa.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Jan Vapaavuori