Blogi Yleistä

Kuluttaa vai olla kuluttamatta?

Reagointi taantumaan on olennaisempaa kun helposti tulee kuvitelleeksi. Pahinta on, että tavanomainen taantumakäyttäytyminen eli kulutuksen vähentäminen yksilötasolla vain pahentaa tilannetta koko kansantalouden tasolla, mikä luonnollisesti heijastuu kielteisesti myös moniin yksilöihin.

Jo pikainen vilkaisu päivän lehtiin antaa osviittaa asetelman vaikeudesta. Sellaista lehteä ei näinä päivinä taida ilmestyä, jossa ei vaadittaisi julkista elvytystä. Eli siis julkisen kulutuksen (tai pikemmin investointien) lisäämistä. Tätä pidetään välttämättömänä, jotta kansantalouden pyörät pysyisivät pyörimässä ja työllisyys korkealla. Julkisen vallan tulee siis kuluttaa, eikä säästää!

Toisaalta vähänkin laajemmin lehtiä selaileva ei voi välttyä myös lukuisilta jutuilta siitä, kuinka lama-aikana tulee säästää. Esimerkiksi päivän Iltalehdessä on tässä suhteessa oireellinen juttu ”Näin me säästämme. Kuka siirtää remonttia, kenen perhe jättää jokavuotisen etelänmatkan väliin? Julkkikset kertovat miten taantuma tulee kiristämään kukkaronnyörejä”.

Päivän Helsingin Sanomissa oli aiheesta osuva yliökirjoitus. Siinä professori Liisa Uusitalo tarkastelee aihetta juuri kuluttajien reagoinnin näkökulmasta. Jutussa todetaan mm. että ”sosiaalisten normien mukaan laman aikana ainoa sopiva käyttäytymismalli on kulutuksen vähentäminen”. Näin varmaan on – ikävä kyllä.

Uusitalo toteaa myös, että ”nykyinenkin taantuma näkyy todennäköisesti voimakkaammin kulutuksessa vasta, jos työttömyys lisääntyy radikaalisti. Siksi toimet, jotka estävät työttömyyden riistäytymistä nopeaan kasvuun, ovat nyt tärkeitä.” Totta. Totta tosin on myös se, että mitä useampi säästää ja vähentää kulutustaan nyt, sitä vähemmän meillä on taloudellista toimeliaisuutta ja sitä vähemmän töitä. Eli sitä enemmän työttömyys lisääntyy. Syntyy itse itseään ruokkiva kehä, jossa sosiaalisten normien mukaan toimivat ihmiset omalla käyttäytymisellään vahvistavat sitä ei-toivottavaa kehitystä, johon he reagoivat.

Asunto- ja rakennussektorilta ei varmasti löydy ketään, joka ei tällä hetkellä vannoisi peruskorjausten nimiin. Rakennuskantamme korjausvelka on huima. Korjattavaa riittää. Taantuman aikana myös kustannukset laskevat ja työvoimaa on saatavilla. Korjausrakentaminen on myös hyvin työllistävää. Itse asiassa peruskorjaamisen olennainen vauhdittaminen olisi aivan loistavaa lamantorjuntaa.

Ja samaan aikaan ”julkkikset” kertovat näyttävästi siitä, kuinka he ”siirtävät remonttejaan”.

Julkisen vallan velvollisuutena on näissä oloissa omalta osaltaan pyrkiä elvyttämään taloutta erilaisin toimenpitein. Mitkään valtiovallan rahavirrat eivät kuitenkaan millään pysty kompensoimaan laajassa kuluttajakäyttäytymisessä tapahtuvia ilmiöitä. Talous – varsinkin markkinatalous – on korostetusti psykologiaa. Siksi parasta elvytystä olisi vaikuttaminen näihin psykologisiin käyttäytymisnormeihin. Helppoa se ei tosin ole, ei toden totta.