Blogi Yleistä

Köyhien ystävä?

Olen asuntoministerin ominaisuudessa viime aikoina kiinnittänyt paljon huomiota pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseen sekä tarpeeseen rakentaa erityisesti pääkaupunkiseudulle lisää vuokra-asuntoja. Vankka porvarillinen profiilini tuntien, mediassa on paikoin vinoiltu minulle tästä. Onko tosiporvarista tullut köyhien ystävä?

Myös vankka demarivaikuttaja, entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja kiinnitti blogissaan huomiota samaan asiaan. Hän ei tosin vinoillut lainkaan. Tuomiojan mukaan olennaista on mm. se, että olen käyttänyt aiheeseen liittyviä puheenvuoroja myös vaalien jälkeen. Tuomioja onkin oikeassa, sillä olen molemmissa mainituissa asioissa hyvin tosissani.

Yhteiskunnan kaikkein vähäosaisimpien asian ajaminen on aina ollut lähellä jokaisen sivistysporvarin sydäntä. Yhteiskunnan velvollisuus yksinkertaisesti on pitää huolta niistä, jotka syystä tai toisesta eivät itse sitä pysty tekemään. Kaikille ihmisille pitää antaa mahdollisuus ja kaikkia pitää auttaa uuteen alkuun, jos tilanne sitä edellyttää. Eikä kukaan vastuunsa tunteva porvari voi muutenkaan olla välinpitämätön sen suhteen, että meillä yhdessä maailman rikkaimmista maista edelleen on tuhansia pitkäaikaisesti asunnottomia ihmisiä. Kyse on selkeästä hyvinvointiyhteiskunnan häpeätahrasta.

Selvää muuten on sekin, että kaikki saavutukset asunnottomuusongelman hoitamisessa samalla lisäävät yhteiskunnan yleistä viihtyisyyttä ja turvallisuutta. Todennäköisesti saavuttaimme samalla myös selkeitä säästöjä sosiaali- ja terveystoimen puolella. Asunnottomien asian hoitaminen kannattaa siis muutoinkin kuin moraalisena kysymyksenä.

Vuokra-asuntokysymykseen liittyy vielä omituisempia ennakkoasenteita. Aivan käsittämätön olettamus on, että porvarit ajaisivat vain hyväosaisten ja sosialistit vain heikko-osaisten asioita ja vielä käsittämättömämpää on, että monet edelleen kuvittelevat, että nämä olisivat jotenkin ristiriidassa keskenään. Anekdoottina voi samalla toki mainita, että kaikki vuokralla asuvat eivät suinkaan ole vähäosaisia.

Varsinkin pääkaupunkiseudulla elinkeinoelämän – ja pikku hiljaa myös julkisen sektorin – suurin murhe liittyy osaavan työvoiman saantiin. Tämä edellyttää muuttoliikettä, mikä puolestaan edellyttää sopivien ja sopivan hintaisten asuntojen saatavuutta. Tarvitsemme vuokra-asuntoja aivan tavallisille ihmisille, koska he tarvitsevat niitä, ja koska vain tätä kautta työnantajillamme on mahdollisuus turvata oma työvoiman saantinsa. Köyhän ja rikkaan etu ei mitenkään ole ristiriidassa keskenään, vaan pikemminkin päinvastoin.

Emme elä enää luokkayhteiskunnassa, vaikka osa demaripoliitikoista pyrkiikin näin väittämään. Elämme yhteiskunnassa, jossa jokaisen ja samalla koko yhteiskunnan etu on, että oikeasti köyhiä olisi mahdollisimman vähän ja jossa vähävaraisemmillekin olisi tarjolla sopivia asuntoja.