Puheet

Kokoomuksen ryhmäpuhe Helsingin turvallisuusstategiasta, Helsingin kaupunginvaltuusto

Arvoisa puheenjohtaja, Hyvät valtuutetut,

Kokoomuksen valtuustoryhmä on hyvin tyytyväinen siihen, että valtuusto on saanut käsiteltäväkseen tämän tärkeän strategian. Kokoomuksen aatemaailmaan on aina vahvasti kuulunut näkemys, jonka mukaan yksi yhteiskunnan tärkeimmistä tehtävistä on kansalaisten turvallisuudesta huolehtiminen.

Tätä yhteiskuntaa pitävät pystyssä tavalliset ja kunnolliset ihmiset, jotka maksavat veronsa ja huolehtivat asioistaan. Heidän oikeutensa on saada vastineeksi tiettyjä palveluja, joista turvallisuus ei suinkaan ole merkitykseltään vähäisimpiä.

Turvallisuutta on tavallisen ihmisen näkökulmasta vaikea mitata rahassa paitsi niissä tapauksissa kun hän joutuu suoran rikoksen kohteeksi. Turvallisuuden lisääntymistä on myös vaikea mitata ja vielä vaikeampi konkreettisesti havaita. Ehkä tästä syystä turvallisuus on politiikassa joutunut mm. sosiaali- ja talousasioihin nähden toisarvoiseen asemaan. Poliitikon on vaikkapa vaalikentillä helpompi puhua konkreettisista sosiaalisista etuuksista, markoissa ja penneissä mitattavissa olevista asioista, jotka näkyvät suoraan äänestäjän kukkarossa. Silti ihmisen arkiturvallisuuden koheneminen on usein paljon arvokkaampaa.

Helsinkiä mainostetaan – ihan oikein – inhimillisen kokoisena suurkaupunkina. Tärkeä osa tätä inhimillisyyttä on, että ihmiset voivat täällä liikkua vapaasti pelkäämättä oman henkensä tai terveytensä puolesta. Eikä heidän tule joutua elämään siten, että oman omaisuuden suojeluun menee kohtuuttomasti aikaa, vaivaa ja rahaa.

Helsinki on kansainvälisesti katsoen vielä turvallinen kaupunki. Kehitys on kuitenkin kovaa vauhtia menossa väärään suuntaan. Kuten strategiassa todetaan, Helsingin rikostilastot ovat olleet voimakkaassa kasvussa. Huumeisiin liittyvä rikollisuus kasvoi vuonna 1999 noin 15% ja katuryöstöt samaan aikaan peräti 30%. Autoja anastetaan kaupungissa 14 päivässä, vahingontekoja rekisteröidään yli 2000 vuodessa ja päihtyneitä otetaan huostaan huimat 17000. Ei ihme, että mielipidetiedustelujen mukaan peräti 90% suomalaisista katsoo, että yhteiskunnan sisäisessä turvallisuudessa sekä rikollisuuden että väkivallan määrässä on tapahtunut muutos kielteisempään suuntaan.

Tähän kehitykseen tulee saada muutos. Nyt käsittelyssä oleva turvallisuusstrategia on hyvä askel tällä tiellä.

Huumeidenvastainen työ on strategiassa keskeisellä sijalla. Tosin se voisi olla vieläkin korostetummin esillä. Kaikki rikollisuus ei suinkaan liity huumeisiin. Mutta kovin iso osa liittyy. Ja mitä törkeämmistä ja raaeimmista rikoksista on kyse, sitä suuremmaksi tämä osuus muodostuu. Huumeisiin liittyvä rikollisuus on luonteeltaan kaikkein epäinhimillisintä, arvaamattominta ja sattumanvaraisinta. Se on häikäilemätöntä ja julmaa ja voi osua keneen tahansa ohikulkijaan tai paikalle sattuneeseen.

Huumeet on korostetusti kysymys, jonka suhteen ei saa pehmoilla. Niiden osalta on vedettävä selkeää ja tiukkaa linjaa. Turha ymmärrys ja hyysääminen pitää kitkeä kaikesta huumerikollisuuteen liittyvästä työstä. Rikoksen uhrin oikeuksien tulee aina olla rikoksentekijän aseman edellä.
Huumeet ovat laittomia ja niihin liittyy aivan erilainen riippuvuudensyntymekanismi kuin esimerkiksi alkoholiin. Tätä kautta huumeisiin kytkeytyy samalla aivan erilainen niiden hankinnan rahoittamiseen liittyvä rikollisuus.

Huumeiden käyttöä ei tule sallia missään oloissa puhumattakaan siihen kannustamisesta. Puheet lievempien huumausaineiden laillistamisesta tulee kerta kaikkiaan lopettaa.

Hyvät valtuutetut,

Yhtenä strategian kantavana lähtökohtana on yhteistyö eri toimijoiden välillä. Ohjelmassa on ansiokkaasti eritelty niin kaupungin, asukkaiden ja kansalaisjärjestöjen, elinkeinoelämän, kirkon kuin poliisinkin roolit juuri tästä näkökulmasta. Lähtökohtana pidetään myös sitä, että rikoksentorjunta on ennen kaikkea ennaltaehkäisevää toimintaa. Kuten ohjelmassa hienosti linjataan: ”Ensisijaisessa rikoksentorjunnassa toiminta keskittyy fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöön ja rikoksentekomahdollisuuksiin vaikuttaviin tekijöihin.”

Asia on juuri näin. Tästä huolimatta tulee muistaa, että kaupungin, kirkon tai kansalaisjärjestöjen mahdollisuudet ovat varsin rajalliset jos ihmisen kotikasvatus on laiminlyöty. Kotien ja erityisesti vanhempien vastuuta ei voikaan liiaksi korostaa. Yhteiskunta ei voi ottaa itselleen kasvatusvastuuta. Eikä se voi ottaa tehtäväkseen lähimmäisenrakkaudesta huolehtimista, vaikka eräissä poliittisissa liikkeissä tunnutaan näin ajateltavan.

Strategiaehdotuksessa todetaan yhdeksi päihteiden käytön kasvun syyksi vanhempien ja perheiden heikentynyt kyky huolehtia lapsistaan ja tuottaa heille lapsen tarpeita vastaava ympäristö. Tähän on varmasti monia syitä. Kaikkein surkeinta kuitenkin on, että tätä kehitystä kovasti halutaan ymmärtää ja sysätä kasvatusvastuu muille – eli taas yhteiskunnalle. Mitä sosiaalisesti hyväksyttävämmäksi omien lasten kasvatuksesta lipsuminen julkisessa keskustelussa tehdään, sitä enemmän sitä myös ilmenee. On helppo antaa periksi, jos periksi antamista liiaksi ymmärretään.

Rikoksentorjunta on pitkälti asennekasvatusta. Yhdeksi tämän kasvatuksen kohteeksi tulee ottaa nuoret aikuiset – lapsiperheet – pienten lasten isät ja äidit. Pitää pyrkiä vaikuttamaan niihin, joihin vielä voi vaikuttaa.

Rikollisuus on monella tavalla kytköksissä erilaisiin sosiaalisiin ongelmiin. Silti on väärin lähteä siitä, että ratkaisemalla kaikki sosiaaliset ongelmat rikollisuuskin poistuu. Ja ennen kaikkea – helsinkiläisillä on oikeus liikkua ja elää turvallisessa kaupungissa oli siellä sosiaalisia ongelmia tai ei.

Asennekasvatukseen liittyy myös pyrkimys terveellisten ja sosiaalisesti toivottavien vapaa-ajanviettotapojen edistämiseen. Muun muassa liikuntavirasto, nuorisoasiankeskus sekä kulttuuriasiankeskus tekevät paljon hyvää työtä luoden mahdollisuuksia mielekkäälle toiminnalle. Näillä kaikilla on kuitenkin vielä paljon parannettavaa omien toimintojensa markkinoinnissa.

Hyvät valtuutetut,

Ohjelmassa nostetaan esille useita konkreettisia kysymyksiä ja tehdään koko joukko selkeitä toimenpide-ehdotuksia. Kokoomus pitää esitettyjä linjauksia pääsääntöisesti oikeaanosuneina.

New Yorkissa saatiin muutama vuosi sitten erittäin hyviä kokemuksia ns. nollatoleranssin soveltamisesta kaupungin yleisessä siistimisessä ja rikoksenvastaisessa taistelussa. Nyt käsillä olevassa strategiassa sama periaate on otettu käyttöön pyrittäessä puuttumaan ravintoloista poistuvien päihtyneiden keskinäisiin tappeluihin. Kokoomuksen mielestä tämä on hyvin mielenkiintoinen aluevaltaus. Esitämmekin harkittavaksi nollatoleranssin käyttöönottamista ainakin kokeilumielessä myös eräissä muissa häiriökäyttäytymistilanteissa. Näitä voisivat olla esimerkiksi julkisiin rakennuksiin ja autoihin kohdistuvat töhrimiset ja vahingonteot, rikollisjengien tekemät pikkurikokset, alkoholin myyminen ja välittäminen alaikäisille sekä eräät koulu- ja kotirauhan loukkauksiin liittyvät ilmiöt.

Kokoomus pitää arvokkaana myös alueiden ja asukkaiden vastuuttamista koskevia ajatuksia. Suomessa on jo eräitä hyviä kokemuksia kaupunginosakohtaisten asukasyhteisöjen aktivoitumisesta valvomaan omaa asuinaluettaan. Tällä tiellä on hyvä jatkaa.

Poliisi joutuu rajallisten resurssiensa johdosta rajusti priorisoimaan omaa toimintaansa. Näiden tiukkojen taloudellisten reunaehtojen puserruksissa poliisilta on vaikea vaatia olennaisesti nykyistä suurempaa näkyvyyttä katukuvassa. Tästä huolimatta Kokoomus pitää sitä toivottavana, varsinkin ydinkeskustassa, metroasemilla sekä muissa sellaisissa paikoissa, joissa tavalliset ihmiset usein joutuvat ilta- ja yöaikaan liikkumaan. Poliisin läsnäolo luo jo sinänsä runsaasti niin turvallisuudentunnetta kuin itse turvallisuuttakin.

Strategiassa on esitetty teknisen kehityksen jatkossa mahdollisesti vähentävän ajoneuvoihin kohdistuvia rikoksia sekä helpottavan niiden selvittämistä. Uskoaksemme erityisesti informaatioteknologialla voi tulevaisuudessa olla paljon annettavaa myös katu- ja kotirauhan loukkauksien vastaisessa työssä. Julkisten paikkojen, ammattirikollisten ja rikollisjengien teknistä valvontaa voidaan varmasti vielä kehittää. Ja kotirauhan loukkausten kohteille voitaneen kehitellä yksinkertaistettuja menetelmiä reaaliaikaisesti informoida läheisiään, naapureitaan tai poliisia käynnissä olevasta oikeudenloukkauksesta.

Arvoisa puheenjohtaja,

Kaupunginhallituksen käsiteltyä viime viikolla nyt esillä olevaa turvallisuusstrategiaa, Vihreiden Minerva Krohn antoi Helsingin Sanomille kovasti mielenkiintoisen lausunnon, jossa hän teilasi ohjelman pitäen sitä ”mahdottomana, kapea-alaisena ja tietyllä ennakkoasenteella tehtynä”.

Aloitetaanpa näistä merkillisistä luonnehdinnoista viimeisimmistä: Että oikein ”tietyllä ennakkoasenteella tehty”! Tottahan toki ohjelma on tehty tietyllä ennakkoasenteella, kuten kaikki muutkin ohjelmat. Nehän ovat poliittisia asiakirjoja, joilla pyritään puuttumaan tiettyihin ongelmiin, hakemaan niihin ratkaisuja, tekemään poliittisia linjanvetoja ja parantamaan maailmaa. Politiikka on arvovalintoja. Politiikka on arvoja, asenteita ja ihanteita. Täysin asenteettomia ohjelmia ei tässä yhteiskunnassa tee kukaan, ellei sitten Tilastokeskus.

Strategiaehdotuksen keskeisimmät asenteet liittyvät tiukkaan otteeseen katurauhaan, huumeisiin, julkijuopotteluun, vahingontekoihin, ajoneuvoihin kohdistuviin rikoksiin ja kotirauhaan. Kokoomuksen mielestä tämä on oikea ennakkoasenne.

Krohn kutsui strategiaa myös kapea-alaiseksi. Hänen mukaansa turvallisuusstrategiaan kuuluisivat muun muassa liikenneturvallisuus ja sosiaalinen ja taloudellinen turvallisuus. Näinkin asian voi periaatteessa nähdä. Strategiassa sanotaan kuitenkin hyvin selvästi, että se on ”laadittu valtioneuvoston tekemän kansallista rikoksentorjuntaohjelmaa koskevan periaatepäätöksen pohjalta”. Tämän ohjelman tavoitteena puolestaan oli saada myös kunnat mukaan luomaan yhteistä toimintapolitiikkaa rikollisuuden vähentämiseksi ja turvallisuuden lisäämiseksi niin, että vaikutukset rikollisuuteen otetaan huomioon kaikessa julkisessa päätöksenteossa.

Kun ohjelma on tehty tältä pohjalta, on selvää, ettei sen paremmin taloudellinen kuin sosiaalinenkaan turvallisuus ole voinut tulla laajemmin käsitellyksi. Pois on täten jäänyt myös erinomaisen tärkeä kysymys ympäristöturvallisuudesta. Liikenneturvallisuudenkin poisrajaamiselle on tässä yhteydessä hyvät perusteet – ja onpahan sekin harvinaisen selvästi todettu itse strategiassa.

Strategia voi olla kapea-alainen siinä mielessä, ettei siinä pyritä ratkaisemaan kaikkia maailman ongelmia. Tämä on kuitenkin itse asiassa vain hyvä asia. Mitä laaja-alaisempiin ohjelmiin pyritään, sitä suurempaa ja yleisemmällä tasolla liikkuvaa mössöä lopputuloskin tuppaa olemaan.

Tämä ohjelma kohdistuu rikoksentorjuntaan ja huumeidenvastaiseen työhön. Olkoon se kapea-alaista jollekin, joka niin haluaa asian nähdä. Kokoomuksen mielestä siinä on käsitelty ihan riittävän laaja-alaisia, vakavia ja tavallisia ihmisiä ihan oikeasti puhuttavia teemoja.

Täällä valtuustossa voidaan varmasti käydä älyllistäkin keskustelua siitä, ovatko ohjelmassa tehdyt rajaukset oikeita. Mutta se on samalla täysin hedelmätöntä ja osoittaa itse asiassa halveksuntaa niitä asioita kohtaan, joita tässä ohjelmassa on käsitelty. Eikä se palvele sitä tarkoitusta, jonka takia meidät on tänne valittu.

Edes nimi ei kelvannut Krohnille. Niinpä niin. Semantiikkaahan kaikki vain onkin.

Hyvät vihreät ystävämme,

Herätkää todellisuuteen!

Helsingissä on huumeongelma, joka pahenee koko ajan.

Helsingissä on turvattomuutta ja todellista huolta siitä mihin maailma oikein on menossa.

Helsingissä on aidosti kysymys siitä, mihin tavallinen ihminen uskaltaa mihinkin kellonaikaan mennä, mihin omat lapsensa uskaltaa päästää ja mihin vaikkapa oman autonsa jättää.

Arvoisa puheenjohtaja,

Strategiassa todetaan turvallisuuden olevan yksi kaupungin keskeisistä arvoista. Näin pitääkin olla. Tämä kuitenkin velvoittaa paljoon muuhunkin kuin yhteen turvallisuusstrategian laatimiseen. Turvallisuuden edistämisen tulee olla tärkeällä sijalla mm. kaikessa kaupungin tiedotuksessa. Vain tällä tavalla voidaan myös julkinen sana saada laajemmin mukaan palvelemaan yhteistä tavoitetta turvallisemmasta ja viihtyisämmästä elinympäristöstä. Turvallisuus on pitkälti asennekasvatusta. Tätä ei voi tehdä projekteittain, vaan sen täytyy olla jatkuva, kaiken kaupungin toiminnan ja ulospäin suuntautuvan tiedottamisen läpäisevä pysyvä tapa hoitaa asioita ja vaikuttaa niihin.

Ylipormestari Siitonen totesi valtuuston strategiaseminaarissa Aulangolla, että kaupungin hyväksymien strategioiden ”tulee luonnollisesti vaikuttaa toimintaan”. Näin on. Tämän takia teen seuraavan ponnen:

” Kaupunginvaltuusto edellyttää kaupunginhallituksen laativan turvallisuusstrategiasta seurantaraportin, joka toimitetaan valtuustolle asianmukaiseen käsittelyyn vielä tämän valtuustokauden aikana.”

Ylipormestarimme totesi samaisessa puheessaan peruskysymyksen olevan ”tehdäänkö oikeita asioita”. Kokoomuksen valtuustoryhmän mielestä nyt toden totta tehdään oikeita asioita.