Puheet Yleistä

Kilpailukyky koetuksella – miten vastaa energiapolitiikka?, Energiateollisuus ry:n syysseminaari, Helsinki

Hyvät naiset ja herrat,

Hyvin hoidettu energiapolitiikka on tärkeää. Nyky-yhteiskuntamme on äärimmäisen energiariippuvainen. Suomessa energian merkitys korostuu vielä entisestään. Energian tarpeemme on poikkeuksellisen suurta johtuen pohjoisesta sijainnistamme, harvasta asutuksestamme, korkeasta elintasostamme ja energia-intensiivisestä teollisuudestamme.

On erittäin huolestuttavaa, että eurooppalainen teollisuus maksaa tällä hetkellä energiastaan lähes kaksi kertaa enemmän kuin sen merkittävät kilpailijat Yhdysvalloissa ja Aasiassa. Samanaikaisesti Yhdysvalloissa CO2 päästöt pienenevät mm. liuskekaasun ansiosta. Euroopan teollisuus on puolestaan johdossa, kun mitataan energiatehokkuutta. Tämä jonkin verran tasapainottaa kilpailutilannetta.

Raaka-aineiden niukkeneminen pakottaa teknologisin innovaatioin etsimään uusia ratkaisuja energian säästämiseksi ja uusien energialähteiden hyödyntämiseksi. Cleantech-ala onkin globaalisti vahvasti kasvava teollisuuden ala, jonka suomiin kasvun mahdollisuuksiin tulisi määrätietoisesti tarttua. Panostukset tutkimus- ja kehitystyöhön, ketteryys uuden kokeilemiseen ja rohkeus muutoksiin ja uudistukseen ovat keskeisessä asemassa. Jos oikein suuntaamme voimavaramme, voisi puhtaiden teknologioiden edelläkävijyydestä tulla meille tärkeä kilpailukykyvaltti globaaleilla energiamarkkinoilla.

Kilpailukyvyn turvaamisen kannalta myös energiasektorin toimintaedellytysten on oltava kunnossa. Suomen ja muun Euroopan energiasektori on kuitenkin suurten haasteiden edessä. Esimerkistä käy Euroopan 20 suurinta energiayhtiötä, jotka ovat viidessä vuodessa menettäneet markkina-arvostaan peräti 500 miljardia euroa.

Näitä kysymyksiä on syytä pohtia tarkemmin, jotta pystymme suunnittelemaan tasapainoista energia- ja ilmastopolitiikkaa ja siten osaltaan turvaamaan kansakuntamme kilpailukyvyn pitkälläkin aikavälillä.

Energiapolitiikan merkitys teollisuuden kilpailukyvylle

Teollisuuden kilpailukyky riippuu monesta tekijästä, kuten energian hinnasta, työvoimakustannuksista, työn tuottavuudesta ja valuuttakursseista. Energian hinnan merkitys teollisuustoimijoille vaihtelee sektorista riippuen, mutta on suuri erityisesti energiaintensiiviselle teollisuudelle.

Liuskekaasun tuotanto on Yhdysvalloissa kasvanut räjähdysmäisesti, minkä seurauksena maakaasun hinta on Yhdysvalloissa vain kolmannes kaasun hinnasta Euroopassa. Lisäksi teollisuuskuluttajan sähkön hinta Yhdysvalloissa on keskimäärin vain puolet sähkön hinnasta Euroopassa. Tämän ansiosta Yhdysvallat saa energiaintensiivisillä teollisuudenaloilla merkittävän kilpailuedun suhteessa Eurooppaan, mikä näkyy lukuisina uusina teollisuusinvestointeina. Amerikkalaisten yritysten lisäksi myös monet eurooppalaiset toimijat suunnittelevat investoivansa uusiin tuotantolaitoksiin Yhdysvalloissa.

Konkreettisesta kotimaisesta esimerkistä käyköön vaikka Outokummun terästehtaat Torniossa, jotka kuluttavat sähköä peräti 3,3 TWh vuodessa, eli lähes 4 % kaikesta Suomessa kulutettavasta sähköstä. Sokea Reettakin ymmärtää, että sähkön hinnalla on oleellinen vaikutus tehtaiden kannattavuuteen.

Monet suuret sähkönkuluttajat, kuten UPM ja Stora Enso, ovat suomalaisten ydinvoimayhtiöiden merkittäviä osakkaita. Tämä kertoo energiaintensiivisen teollisuuden tarpeesta turvata kohtuuhintaisen sähkön saanti pitkällä aikajänteellä.

Suomessa energiaintensiivisen teollisuuden osuus on lähes 70 % teollisuustuotannosta. Suomen teollisuuden kilpailukyvylle energiapoliittisilla ratkaisuilla on siten erittäin suuri merkitys.

Energiapolitiikan päätavoitteet

Energiapolitiikan tavoitteet määritellään usein kolmioksi, jonka yhdessä kärjessä on huoltovarmuuden turvaaminen, toisessa kärjessä kilpailukyvyn turvaaminen ja kolmannessa kulmassa ympäristö- sekä ilmastokysymykset. Painopiste kolmion sisällä määräytyy, kun eri tavoitteiden välillä haetaan tasapainoa.

EU:n nykyisen ilmasto- ja energiapolitiikan kehyksen muodostavat vuodelle 2020 asetetut tavoitteet, joihin kuuluvat kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen, uusiutuvan energian lisääminen, energiatehokkuuden parantaminen sekä liikenteen biopolttoaineiden lisääminen. Kun EU 2020 tavoitteet määriteltiin, elimme aivan toisenlaisessa maailmassa. Energiapolitiikan kolmion yksi keskeinen tavoite eli kilpailukyky jätettiin tuolloin vähemmälle huomiolle. EU 2020 ilmasto- ja energiastrategian suuri ongelma on siinä, mihin kohtaa kolmiota lopputulos on asetettu.

Ilmastotavoitteet

Globaalit kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvaneet nopeasti. EU onkin linjannut tavoitteekseen vähentää kasvihuonekaasupäästöjään 80-95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Suomen pitkän aikavälin tavoitteena on hiilineutraali yhteiskunta. Tämä on vastuullinen, mutta erittäin haastava tavoite.

Arvioiden mukaan EU tulee saavuttamaan vuodelle 2020 asettamansa päästövähennystavoitteen etuajassa. Kivihiilen käyttö on tosin lisääntynyt Euroopassa, koska päästöoikeuksien hinta on romahtanut ja kivihiilen maailmanmarkkinahinta on laskenut johtuen kansainvälisen talouden haasteista ja Yhdysvalloissa voimakkaasti kasvaneesta liuskekaasun käytöstä. Kivihiilen poltto tapahtuu kuitenkin päästökauppasektorilla, joka tulee toimintaperiaatteensa mukaisesti saavuttamaan sille asetetun päästövähennystavoitteen.

Yhtä lailla pitää muistaa, että uusiutuvan energian lisääminen vähentää päästöoikeuksien kysyntää, mutta ei muuta niiden tarjontaa, eli päästökauppasektorin päästökiintiötä. Tämä laskee päästöoikeuksien hintaa, ja säästetyt päästöoikeudet kulutetaan halvemmalla jossakin muualla. Siksi kansalliset uusiutuvan energian tavoitteet ja niistä koituvat korkeat kustannukset eivät vaikuta EU:n päästökauppasektorin päästöihin.

On vielä pidettävä mielessä, että EU-27-alueen osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä oli vuonna 2010 enää 12 %. Vuonna 2020 osuuden arvioidaan olevan alle 10 % ja vuonna 2035 noin 7-8 %. Niinpä ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta on välttämätöntä, että kaikki muutkin osapuolet sitoutuvat merkittäviin päästövähennyksiin.

Huoltovarmuuden turvaaminen

EU:n nykyinen politiikka on selvästi vaikuttanut myös huoltovarmuuden turvaamiseen. Uusiutuva energia, erityisesti tuuli- ja aurinkovoima, lisääntyy EU-maissa nopeasti, mikä parantaa energian omavaraisuusastetta. Toisaalta sääolosuhteiden mukaan vaihteleva uusiutuvan energian tuotanto kasvattaa tarvetta sähköjärjestelmän säätöön. Säätöön kykenevien voimalaitosten kannattavuus on kuitenkin olennaisesti heikkenemässä, sillä niiden vuosittaiset tuotantoajat laskevat samalla, kun tuetun uusiutuvan energian tuotanto lisääntyy.

Vahvat sähkönsiirtoyhteydet auttavat osaltaan turvaamaan säätövoiman riittävyyttä, mutta monissa Euroopan maissa on myös alettu vakavissaan keskustella erilaisista kapasiteettimekanismeista. Niillä varmistettaisiin tehoriittävyys myös tilanteissa, joissa tuuli- ja aurinkosähköä ei ole riittävästi saatavilla.

Kun päästökauppa on pitkälti menettänyt ohjausvaikutuksensa, ja kun jäsenvaltiot vielä reagoivat näihin ongelmiin eri tavalla, investoijat kokevat olonsa epävarmoiksi. Lokakuussa nähtiin konkreettisesti, kuinka vaikeaa markkinaehtoisten investointien toteutuminen voi nykytilanteessa olla, kun Ison-Britannian hallitus ilmoitti tukevansa huimalla syöttötariffilla uuden ydinvoimalan rakentamista Lounais-Englantiin.

EU:n energiapolitiikka on siis johtanut tilanteeseen, jossa huoltovarmuuden turvaaminen on vaikeutunut. Varsinkin Suomen kaltaisessa pohjoisessa energiaintensiivisessä maassa energian huoltovarmuudesta huolehtiminen on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää.

Kilpailukyvyn turvaaminen

Kilpailukyvyn kannalta tilanne ei ole yhtään valoisampi. Tuuli- ja aurinkoenergian nopea lisääntyminen on monissa maissa tullut kalliiksi, ja esimerkiksi Saksassa keskisuuren teollisuuskuluttajan sekä kotitalouskuluttajan sähkön hinnat ovat yli 70 prosenttia korkeampia kuin Suomessa. Lisäksi uusiutuvan energian tuen kustannukset ovat viime vuosina kasvaneet voimakkaasti. Saksan energia-intensiivinen teollisuus on vapautettu tukimaksuista, mutta kustannusten jakaantumisen oikeudenmukaisuus on herättänyt paljon keskustelua.

Tuoreessa selvityksessään Euroopan komissio tutki energian hinnan kehitystä ja sen vaikutusta teollisuuden kilpailukykyyn. Suomelle tärkeiden teollisuudenalojen kannalta selvitys on huolestuttavaa luettavaa.

Metsäteollisuus, kemianteollisuus ja konepajateollisuus maksavat Euroopassa energiasta yli 80 prosenttia enemmän kuin Yhdysvalloissa. Selvityksen luvut ovat vuodelta 2009, ja sen jälkeen tilanne ei varmasti ole ainakaan parantunut, sillä viime vuosina niin maakaasun kuin sähkönkin hintaero Yhdysvaltojen hyväksi on vain kasvanut.

Eurooppalaisen teollisuuden energiatehokkuus on parempi kuin Yhdysvalloissa, mikä on osittain suojellut yrityksiämme korkeilta energian hinnoilta. Siitä huolimatta kaikilla mainitsemillani aloilla amerikkalaisyritysten energialasku on selvästi pienempi kuin eurooppalaisyrityksillä. Lisäksi energiatehokkuuden parantaminen on tulevaisuudessa helpompaa Yhdysvalloissa, koska matalalla roikkuvat hedelmät on meillä jo poimittu.

Suomessa energia on Euroopan mittakaavassa vielä kohtuuhintaista, mutta komission selvitys paljastaa kannaltamme huolestuttavan trendin. Viime vuosikymmenellä energian hinta suomalaisille teollisuusyrityksille kasvoi selvästi nopeammin kuin EU:ssa keskimäärin, eikä tätä riittänyt kompensoimaan edes merkittävästi parantunut energiatehokkuutemme.

Energiapolitiikan tavoitteiden tasapainottaminen

On selvää, että EU:n nykyisen ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteet eivät tällä hetkellä ole tasapainossa keskenään, vaan kilpailukyvyn painoarvoa on nostettava. Korkea energian hinta, heikentynyt kilpailukyky, ohjausvaikutuksensa menettänyt päästökauppajärjestelmä sekä keskenään epäjohdonmukaiset ja päällekkäiset tavoitteet kertovat kaikki siitä, ettei EU:n nykyinen politiikka ole onnistunut kovin hyvin.

Euroopan komissio käynnisti keväällä keskustelun EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan kehyksistä vuoteen 2030 asti. Julkisessa konsultaatiossa on tullut esille jäsenmaiden voimakas tuki EU:n yhteisen ilmasto- ja energiapolitiikan kehittämiselle. Useissa vastauksista on myös painotettu kilpailukyvyn merkitystä. Lisäksi vastauksissa on tuotu esille nykyiseen järjestelmään liittyviä ongelmia, kuten erillisten ohjauskeinojen haitalliset yhteisvaikutukset. Suomen hallitus on omassa vastauksessaan myös painottanut kustannustehokkuutta ja kilpailukyvyn merkitystä.

Keskustelussa korostuu nykyään yhä enemmän kilpailukyvyn turvaaminen. Syy on varmasti se, että eurooppalaiset ovat pelästyneet. Olemme ehkä tottuneet halvan työvoiman maista tulevaan kilpailuun, mutta nyt myös Yhdysvallat on saanut merkittävän kilpailuedun Eurooppaan nähden. Kilpailukykyä tulisikin vuoden 2030 kehikossa painottaa voimakkaammin, jotta ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteet saataisiin tasapainoon.

On hyvä palauttaa mieleen, että vuonna 2000 energiantuotanto toimi Euroopassa käytännössä markkinaehtoisesti. Nykyään uusiutuvaa energiaa tuetaan voimakkaasti ja uhkana on se, että vuonna 2020 lähes kaikkea energiatuotantoa tuetaan tavalla tai toisella. Tämän välttämiseksi on tärkeää uskaltaa luottaa markkinaehtoisiin ohjauskeinoihin. Ainoastaan yksi tavoite, eli päästöjenvähennystavoite, johtaa todennäköisesti parhaimpaan kustannustehokkuuteen. Niillä, jotka toisin väittävät, on massiivinen todistustaakka harteillaan.

Hiilivuodon uhka energiaintensiivisessä teollisuudessa

Suomen kannalta perinteiset metsä- ja metalliteollisuutemme ovat taloutemme kivijalkoja. Tuotamme 5 miljoonan ihmisen maana paperia vajaalle 100 miljoonalle ihmiselle ja muita puualan tuotteita noin 50 miljoonalle ihmiselle. Lisäksi tuotamme terästä ja metalleja noin 50 miljoonalle ihmiselle.

Näiden teollisuudenalojen siirtymisessä pois Suomesta ei olisi mitään hyötyä Suomelle eikä globaalille ilmastollekaan. Menettäisimme valtavan määrän työpaikkoja, ja vastaavat tuotteet tuotettaisiin paljon tehottomammin jossain muualla. Esimerkiksi Kiinassa sähköntuotannon ominaispäästöt ovat neljä kertaa ja Yhdysvalloissakin 2,5 kertaa korkeammat kuin Suomessa. Kun vielä teollisuuslaitosten energiatehokkuuskin on Suomessa huippuluokkaa, teollisuuden siirtyminen pois Suomesta vain kasvattaisi globaaleja kasvihuonekaasupäästöjä.

Meidän onkin syytä pohtia, kannattaisiko hiilivuodolle alttiita teollisuussektoreita vielä tukea esimerkiksi taloudellisesti. Esimerkkejä tästä on jo nähty Saksassa ja Norjassa, joissa energiaintensiiviselle teollisuudelle kompensoidaan päästökaupasta aiheutuvia epäsuoria kustannuksia. Energiaintensiivisen teollisuuden ei tarvitse Saksassa osallistua uusiutuvan energian tuen kustannusten maksamiseen. Samankaltaisia suunnitelmia on ainakin Belgiassa, Hollannissa ja Isossa-Britanniassa.

Euroopan komission tilaamassa tuoreessa selvityksessä tutkittiin EU:n päästökaupan aiheuttamaa hiilivuotoa ensimmäisen ja toisen päästökauppakauden aikana. Hiilivuodosta ei löytynyt konkreettisia todisteita, mutta selvityksessä nähtiin viitteitä siitä, että tilanne voi muuttua kolmannen, tänä vuonna alkaneen päästökauppakauden kuluessa. Siksi asian tarkempi pohtiminen on paikallaan. Kun haluamme korottaa kilpailukyvyn roolia energiapolitiikan kokonaisuudessa emme siis tee sitä ilmastopolitiikan kustannuksella, vaan itse asiassa se saattaa hyvin olla myös ilmaston etu, kunhan tarkastelemme asiaa globaalista perspektiivistä – kuten näissä asioissa aina pitäisi tehdä.

Cleantech ja uudet teknologiat

Toisaalta täytyy myös pitää mielessä, että talouden uudistuminen ja elinkeinorakenteen monipuolistaminen on Suomen kaltaiselle taloudelle välttämättömyys. Menneisiin rakenteisiin ei saa hirttäytyä tavalla, joka estää tai edes hidastaa uuden, vihreän talouden esiinmarssia.

Kaikki energiateknologiaan, energiatehokkuuteen, uusiutuviin energiamuotoihin, biotalouteen, cleantechiin tai ylipäänsä ns. vihreään talouteen liittyvä on globaalisti ehkä voimakkaimmin kasvava elinkeinotoiminnan alue. Maailmanmarkkinoiden suuruus on 1 600 miljardia euroa eli noin 6 % maailman bruttokansantuotteesta, ja cleantech-sektori kasvaa lähes 10 % vuodessa – paljon yleistä talouskasvua nopeammin.

Suomen tulee olla kaikessa tässä edelläkävijä, ja meillä on siihen myös otolliset lähtökohdat niin luonnonvarojemme kuin korkean teknologisen osaamisemme takia. Suomi onkin nostanut cleantechin yhdeksi elinkeinopolitiikan kärkiteemoista. Viime vuonna cleantech-ala kasvoi Suomessa 15 prosenttia samaan aikaan, kun talous keskimäärin mateli miinusmerkkisissä luvuissa.

Vihreän kasvun luomiseksi tarvitaan innovaatiopolitiikan sekä energia- ja ilmastopolitiikan yhteisiä toimia. Meidän on panostettava energiaan, ilmastonmuutokseen ja energiatehokkuuteen liittyvän teknologian tutkimukseen. Lisäksi on tuettava innovaatioiden ja uusien tuotteiden pääsyä markkinoille. Myös yritystemme on osattava ja uskallettava ottaa etunojaa tällä alueella.

Aika ajoin kuulee väitettävän, että perinteisen teollisuutemme kilpailukyvystä huolehtiminen ja cleantech-alan vauhdittaminen olisivat ristiriidassa keskenään. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Mikään luonnonlaki ei johda tällaiseen tulokseen. Kyse ei ole joko-tai – vaan sekä-että -asetelmasta.

Parlamentaarinen energia- ja ilmastopolitiikka

Elämme aikaa, jossa kipeästi kaipaisimme Suomeen lisää investointeja. Eri syistä ne ovat kuitenkin pahasti jumissa. Yksi selittävä tekijä löytyy yleisestä epävarmuudesta, ennakoitavuuden puutteesta.

Energia-ala on erittäin pääomavaltainen ala, joka edellyttää mittavia ja jatkuvia investointeja. Vaikka Suomen omat energiavarat ovat pienet, energia-ala on selvästi eniten investoiva elinkeinotoiminnan sektori. Viime vuosina energia-ala on yksinään vastannut yli kolmanneksesta maan investoinneista.

Energia-alalla kvartaalin voidaan sanoa olevan 25 vuotta, jolloin pitkän aikavälin ennustettavuus on erittäin tärkeää. Paljon merkittäviä projekteja onkin jo suunnitteilla, mutta epävarmuus hankaloittaa niiden toteutumista. Tässä kohtaa korostuu vakaan energia- ja ilmastopolitiikan merkitys.

Vakaan energia- ja ilmastopolitiikan takaamiseksi olemme parhaillaan valmistelemassa vuoteen 2050 ulottuvaa energia- ja ilmastotiekarttaa. Tässä työssä erityisesti kilpailukyky- ja ilmastoulottuvuuksien yhteensovittaminen on haastavaa. Koska kyse on kansallisesti erittäin tärkeästä asiasta, sen laajapohjainen tarkastelu on tarpeellista. Niinpä hallitus on aloitteestani asettanut tätä työtä valmistelemaan parlamentaarisen energia- ja ilmastokomitean – eli Peikon.

Peikossa on kaksi jäsentä jokaisesta eduskuntapuolueesta, ja puolet heistä näyttääkin osallistuvan tämän iltapäivän paneelikeskusteluun. Komitean toimikausi kestää vuoden 2014 toukokuun loppuun, mihin mennessä komitea toimittaa esityksensä hallituksen energia- ja ilmastopolitiikan ministerityöryhmän käsiteltäväksi. Lisätietoa tiekarttatyöstä löytyy osoitteesta www.tem.fi/tiekartta2050.

Hyvät kuulijat

The Economist -lehti uutisoi hiljattain, että Euroopan 20 suurimman energiayhtiön osakkeiden arvo vuonna 2008 oli yhteensä noin 1 000 miljardia euroa. Osakekurssit ovat laskeneet rajusti, ja tällä hetkellä arvo on vain noin 500 miljardia euroa. Puolet yritysten arvosta on siis haihtunut tuhkana tuuleen. Vuonna 2008 kymmenellä suurimmalla energiayhtiöllä oli vähintään yhden A:n luottoluokitus, mutta nyt se on enää viidellä.

Yhtenä syynä on lamaa seurannut energian kulutuksen hidastuminen, mutta tilanteeseen on vaikuttanut merkittävästi myös aiemmin kuvaamani sekava tilanne eurooppalaisessa energiapolitiikassa. Vastaavia ongelmia välttääksemme meidän tulee energia- ja ilmastopolitiikalla jatkossa tarjota puitteet, jotka takaavat energiasektorin toimintaedellytykset niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä.

Tasapainoinen energia- ja ilmastopolitiikka on välttämätöntä, jotta voimme turvata teollisuudellemme kohtuuhintaisen energian saannin ja samalla edistää cleantech-sektorin kehitystä. Tällä on suora yhteys kansakuntamme kilpailukykyyn, suomalaisiin työpaikkoihin ja kansalaistemme hyvinvointiin.

Turvataksemme nämä tavoitteet, meidän tulee vuoteen 2050 ulottuvalla tiekartalla luoda alalle mahdollisimman kauas katsova ja ennakoitava toimintaympäristö. Toimintaympäristö, joka mahdollistaa kunnianhimoisten ilmastotavoitteidemme saavuttamisen. Toimintaympäristö, joka tukee kilpailukykyämme myös jatkossa.

Vastaa