Puheet Yleistä

Kiinteistö- ja rakentamisfoorumi, Helsinki

Asuminen ja rakentaminen osana ilmastonmuutoksen torjuntaa

Suomi on osana Euroopan unionia sitoutunut kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen vuo-den 1990 tasosta 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Tavoite on erittäin kunnianhimoinen. Tämäkään ei kuitenkaan tule riittämään. On erittäin todennäköistä, että tulemme osana kan-sainvälistä yhteisöä sitoutumaan vielä rajumpiin päästövähennyksiin vuoden 2020 jälkeiselle ajalle.

Haasteet ovat huomattavia. Asetettuihin tavoitteisiin ei päästä helpolla. Onkin selvää, että tä-hänastiset toimenpiteet ovat kovin riittämättömiä, ja että tulemme tarvitsemaan syvällisiä muu-toksia niin energiajärjestelmiimme, toimintatapoihimme kuin elämäntapaamme. Selvää on myös, että tavoitteisiin ei päästä pelkästään päästökaupan piirissä olevan sektorin toimenpiteil-lä, vaan päästöjä pitää olennaisesti vähentää muuallakin – erityisesti liikenteessä ja kiinteistö-jen käytössä.

Energiatehokkuuden parantaminen päästökauppasektorin ulkopuolisilla aloilla on myös vienti-teollisuutemme kilpailukyvyn säilyttämisen kannalta perusteltua ja jopa välttämätöntä. Onkin tärkeää havaita, että ilmastosyiden lisäksi monet muut seikat, kuten energian saatavuuden varmistaminen ja maan kilpailukyvyn turvaaminen, puoltavat nykyistä tehokkaampaa energi-ankäyttöä kaikkialla yhteiskunnassa.

Asumisen ja rakentamisen merkityksestä

Suomessa on saavutettu hyviä tuloksia rakennusten energiatehokkuuden parantamisessa. Tiukennetuilla energiamääräyksillä on viime vuosikymmeninä merkittävästi parannettu raken-nettujen talojen energiatehokkuutta. Esimerkiksi asuntojen osalta nykyinen 2,7 miljoonan asunnon asuntokantamme kuluttaa lämmitykseen yhtä paljon energiaa kuin mitä kului 1,7 mil-joonan asunnon lämmittämiseen vuonna 1970.

Viimeksi määräyksiä tiukennettiin neljä vuotta sitten, jolloin tavoitteena oli vähentää uudisra-kennusten energiankulutusta 25 – 30 %. Tavoite itsessään on toteutunut, mutta osoittautunut jo nyt riittämättömäksi, koska samaan aikaan tapahtunut kokonaisvolyymin kasvu on syönyt nämä säästöt.

Kasvaneessa energiankulutuksessa on pääosin ollut kyse elintasomme kasvusta, joka näkyy mm. suurempana asumisväljyytenä ja viihtyisimpinä olosuhteina. Tähän ei tulevaisuudessa kuitenkaan enää ole varaa. Jatkossa tämä elämänlaadun paraneminen pitää hoitaa nykyistä pienemmällä kokonaisenergiankulutuksella.

Kaikesta kehityksestä huolimatta rakennusten kokonaisenergiankulutus koko Suomen energi-ankäytöstä on peräti noin 40 prosenttia ja kasvihuonekaasupäästöistä noin 30 prosenttia. Säästöpotentiaali on täten melkoinen.

Hallitus edistää matalaenergiarakentamista

Suomi on aikaisemmin ollut edelläkävijä rakennusten energiatehokkuuden kehityksessä, mutta nyt olemme jääneet jälkeen muista Pohjoismaista ja eräistä Keski-Euroopan maista. Esimer-kiksi Ruotsissa ja Norjassa juuri voimaan tulleet määräykset ovat selvästi Suomen nykyisiä vaatimuksia tiukemmat. On aika kuroa tämä ero umpeen!

Matalaenergiarakentamisesta on viimeaikoina tehty lukuisia kansallisia ja kansainvälisiä selvi-tyksiä, joiden mukaan se on jo nyt kokonaistaloudellisesti edullista. Tästä huolimatta se ei ole markkinavetoisesti edennyt riittävästi. Suomeen onkin viime vuosina rakennettu vain joitakin satoja matalaenergia omakotitaloja. Rakentamisvaiheessa maksettavien investointikustannus-ten painoarvo näyttää edelleen olevan liian merkityksellinen suhteessa myöhemmin saataviin säästöihin. Näyttääkin ilmeiseltä, että laajamittaiseen matalaenergiarakentamiseen voidaan päästä vain säädöspohjaisella ohjauksella, jota vapaaehtoiset ja muut olemassa olevat järjes-telmät sekä energiatodistuskäytäntö tukevat.

Olen tämän pohjalta käynnistänyt Ympäristöministeriössä valmistelut rakentamisen energia-määräysten olennaiseksi tiukentamiseksi. Tarkoituksena on kiristää määräyksiä 30-40 prosen-tilla ja ohjata näin kohti matalaenergiarakentamista. Uudet säädökset on tarkoitus saattaa voi-maan vuoden 2010 alusta. Ne on kuitenkin tarkoitus antaa jo vuonna 2008, jotta alan toimijoille jää riittävästi aikaa varautua uusiin määräyksiin.

Valmistelun yhteydessä selvitetään sekä lainsäädännölliset että markkinaehtoiset teknisesti toimivat energiatehokkuuden parantamistoimet, niiden vaikuttavuudet sekä kustannustehokas kohdentaminen ja mitoittaminen. Lisäksi selvitetään matalaenergiarakentamiseen liittyvät tek-niset, taloudelliset ja toiminnalliset epävarmuustekijät. Rakennusten energiatehokkuutta kos-kevien säädösten täysimääräinen ja tehokas toiminta tulee varmistaa koulutus- ja tiedotus-kampanjoilla energiansäästön edistämiseksi ja energiatehokkuustietoisuuden herättämiseksi. Tähän olemmekin saaneet lisätalousarviossa puolen miljoonan euron lisämäärärahan.

Joka tapauksessa on selvää, että uudet määräykset tulevat koskemaan ainakin ulkoseinän ja yläpohjan lämmöneristystä, ovia ja ikkunoita, rakennuksen tiiveyttä ja tehokasta lämmön tal-teenottoa sekä ennen kaikkea kokonaisuuden suunnittelua.

Yhdyskuntarakenteeseen ja rakennuksiin liittyvät päätökset ja valinnat vaikuttavat varsin hi-taasti. Esimerkiksi asuntokantamme uudistuu vuosittain vain runsaalla prosentilla. Mainitut va-linnat ovat kuitenkin hyvin kauaskantoisia heijastuen niin liikennetarpeeseen kuin rakennusten energiankäyttöönkin useiden vuosikymmenten ellei jopa satojen vuosien ajan.

Suunnitelluilla energiamääräysten tiukennuksilla arvioidaan vähennettävän uudisrakennusten tuottamia kasvihuonekaasupäästöjä noin kahden prosentin verran vuonna 2020 tarkasteluna. Säästövaikutus jatkuu ja samalla voimistuu siitä eteenpäin.

Myös muiden kuin asuinrakennusten energiankulutusta on tarpeen alentaa. Näiden osalta toi-menpiteet pitää kuitenkin valita eri tavalla. Ennen kaikkea keinot tulee valita siten, ettei mainit-tujen rakennustenjäähdytystarve samalla lisäänny. Tämä edellyttää kokonaisvaltaista tarkaste-lua niin, että sekä sisäiset että ulkoiset lämpökuormat hallitaan.

Myös energiamuodon valinta tärkeää

Ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta tärkeintä on parantaa rakennusten energiatehokkuut-ta. Tästä huolimatta ei ole lainkaan samantekevää miten rakennuksen tarvitsema lämpö tuote-taan. Siksi on syytä kiinnittää huomiota myös energian tuotantotapaan ja energiaresurssien riittävyyteen. Kansantaloutemme kannalta olisi mm. perusteltua käyttää kallisarvoista sähköä ennemmin teollisuuden pyörittämiseen kuin talojen lämmittämiseen.

Silti pääperiaate tulee jatkossakin olla, että lopullisen valinnan eri lämmitysmuotojen välillä te-kee kuluttaja itse. Tästä periaatteesta tulee kuitenkin voida poiketa silloin, kun perusteet tälle ovat ilmeisen vahvoja. Ministeriössäni on tämän pohjalta määräyksestäni aloitettu säädösval-mistelu toisaalta suoran sähkölämmityksen rajoittamiseksi ja toisaalta kaukolämmön käytön edistämiseksi.

Suoraan sähkölämmitykseen on viime aikaisessa keskustelussa suhtauduttu kielteisesti, onpa sitä jopa esitetty kokonaan kiellettäväksi uudisrakentamisen yhteydessä. Tälle on sinänsä olemassa relevantit perusteet. Sähkön saantia voidaan jo nyt joutua rajoittamaan huippupak-kasilla. Lisäksi talvikauden sähkölämmityksen aiheuttama sähkön lisäkulutus joudutaan tuot-tamaan enemmän päästöjä aiheuttavilla tuotantomuodoilla.

Suoran sähkölämmityksen aiheuttamaa huipputehontarvetta pitääkin uudisrakentamisen osal-ta voida jatkossa rajoittaa. Suoran sähkölämmityksen kieltämisen sijasta on kuitenkin luonte-vampaa ja kilpailuoikeudellisesti ongelmattomampaa Ruotsin mallin mukaisesti asettaa näille taloille vaatimuksia uusiutuvista lisälämmönlähteistä tai muilla tavoin lämmitettäviä taloja pa-remmasta lämmöneristyksestä. Myös tätä koskeva valmistelu on aloitettu Ympäristöministeri-össä.

Kaukolämmön hyödyntämisen suhteen Suomessa on pitkät perinteet. Sähkön tuotannon huk-kalämmöstä tuotettava kaukolämpö onkin yksi ympäristöystävällisimpiä energiamuotoja. Se on käyttäjälleen vaivaton, ilmanlaadun kannalta myönteinen ja myös taloudellisesti järkevä vaih-toehto, jos sitä rakennettaessa on varmuus riittävästä käyttäjämäärästä. Siksi siitä järjettömäs-tä tilanteesta, että alueelle, jolle on rakennettu kaukolämpöverkko, voidaan edelleen rakentaa jopa suoralla sähköllä lämpiäviä rakennuksia, on päästävä eroon.

Ympäristöministeriössä on tämän johdosta käynnistetty maankäyttö- ja rakennuslain muutos-hanke, jolla tullaan tekemään mahdolliseksi määrätä uudisrakennusten kaukolämpöverkkoon liittämisestä sellaisen alueen asemakaavassa, jolla on olemassa kaukolämpöverkko tai jolle sellainen on suunniteltu rakennettavaksi.

Kohtuuttomuuksien välttämiseksi tullaan luonnollisesti säätämään tietyistä poikkeuksista mai-nittuun pääsääntöön. Liittymisvelvollisuutta ei luonnollisestikaan tule olemaan, jos rakennuslu-paa haettaessa alueella ei vielä ole valmista kaukolämpöverkkoa, johon liittyminen olisi mah-dollista. Syytä kaukolämmön piiriin pakottamiseen ei liene myöskään vaikkapa maalämmöllä lämmitettäviä taloja, kun ne mitoitetaan huipputehontarpeen mukaan.

Mainitun lakimuutoksen valmistelu lausuntokierroksineen tullaan yhdistämään selvitysmies Lauri Tarastin kaavoituksen sujuvoittamista koskevien esitysten jatkovalmisteluun ja toteutta-maan ensi kevään aikana.

Olemassa olevien rakennusten energiatehokkuutta parannettava

Rakennuksia koskevan energiansäästön kannalta olemassa oleva rakennuskanta on uudisra-kentamista isompi ja vaikeampi haaste. Rakennuskannan hitaan uudistumisen takia tähän haasteeseen on kuitenkin välttämätöntä vastata.

Energiansäästökeinojen toteuttaminen olemassa olevaan rakennuskantaan on sekä teknisesti että juridisesti haasteellista. Eri aikakausien rakennukset ovat yksilöitä niin teknisesti, arkkiteh-tonisesti kuin kaupunkikuvallisestikin. Kaikille rakennuksille yleisesti sopivia tehostusratkaisuja on vaikea löytää, vaan ne edellyttävät rakennuskohtaista harkintaa. On myös hyvä huomata, että merkittävä osa ns. vanhasta asuntokannasta on varsin uutta.

Suomen rakennuskannassa on kuitenkin runsain mitoin korjausvelkaa, joka joudutaan lähivuo-sikymmenten aikana lunastamaan. Tässä yhteydessä jokainen tilaisuus on pyrittävä hyödyn-tämään parantamalla samalla korjauksen kohteena olevan rakennuksen energiatehokkuutta. Tähän liittyen tarvitsemme hyviä toimintamalleja ja käytänteitä esimerkiksi ilmanvaihdon läm-mön talteenoton edistämiseksi kerrostaloissa sekä uusiutuviin energialähteisiin siirtymiseksi pientaloissa.

Energia- ja muun korjaustoiminnan lisäämiseksi tarvitaan useita toisiaan tukevia toimenpiteitä. Suunnitelmalliseen kiinteistönpitoon ja ylläpitoon tarkoitettujen työkalujen, kuten kuntotutki-musten ja energiakatselmusten avulla voidaan tunnistaa rakennuksen ja kiinteistön korjaus- ja kehittämistarpeet. Kiinteistönpidon välineiden käytön tehostaminen ja hyödyntäminen päätök-senteossa on erityisen tärkeää.

Yksi tapa, jolla voidaan edetä nopeastikin on energiatehokkuusnäkökulman sisällyttäminen nykyistä vahvemmin niihin taloudellisiin tukiin, joilla edistetään olemassa olevan asuinraken-nuskannan korjaamista. Näin tullaan myös tekemään.

Energia-avustuksilla on saavutettu hyviä tuloksia energiatehokkuuden parantamisessa ja kiin-teistöjen ylläpidossa. Samalla on vaikutettu asumisterveyteen ja viihtyisyyteen sekä edistetty kiinteistöjen suunnitelmallista ylläpitoa. Energia-avustusten vaikutuksia tullaan tehostamaan entisestään asettamalla avustettaville korjauksille tiukemmat vaatimukset sekä – toivottavasti avustusmäärää kasvattamalla.

Ympäristöministeriössä tullaan myös nopealla aikataululla selvittämään, voidaanko ja jos niin millä tavoin asettaa energiankulutusta vähentävät toimenpiteet nykyistä useammin edellytyk-seksi valtion korjaamiseen kohdistuvan tuen saamiselle. Tässä yhteydessä selvitetään mm. miten energiatehokkuuden parantaminen voidaan ottaa paremmin huomioon niin ARA-vuokratalojen kuin asunto-osakeyhtiöiden korjaamiseen kohdennettavassa korkotukilainoituk-sessa.

Ilmastonmuutoksen hallinta on niin painava asia ja kansainväliset velvoitteemme niin vaativia, että korjausrakentamista koskevien määräysten tai ohjeiden kehittämistäkään ei voida sulkea kokonaan pois laskuista. Kysymykseen voisi tulla jonkinlainen energiatehokkuuden paranta-misvelvoite perusparannusten yhteydessä. Tätä koskeva mahdollinen säädösvalmistelu vaatii kuitenkin tuekseen vielä runsaasti tutkimustyötä.

Teknistä säädöspohjaa muuttamalla ei kuitenkaan tällä saralla millään voida saavuttaa riittäviä tuloksia. Säädösmuutosten tueksi ja lisäksi tarvitaankin runsaasti energiansäästöön ja energia-tietoisuuteen ohjaavaa teknistä tukea, koulutusta ja kampanjointia. Tältä osin mm. liike- ja pal-velurakennusten sekä kuntasektorin energiansäästösopimuksilla on saavutettu hyviä tuloksia – niin hyviä, että on syytä ryhtyä selvittämään energiansäästösopimuksien laajentamismahdolli-suuksia myös asunto-osakeyhtiöihin.

Jotta päätöksenteko helpottuisi ja päätökset olisivat oikeita, tarvitsemme myös tietopohjamme vahvistamista. Valtion puolella keskeisiä toimijoita ovat tältä osin Motiva ja vuoden vaihteessa toimintansa aloittava Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus. Tarpeellisen tiedon levittäminen ei tule kuitenkaan olla yksin valtion toimenpiteiden varassa. Myös alan järjestöillä ja kunnilla tulee olla vahva rooli energiatehokkuuden lisäämisen viestin viejinä.

Asumisen energiankulutuksen ja päästöjen osalta kyse on toki ja itse asiassa ennen kaikkea muustakin kuin rakennusten energiatehokkuudesta sinänsä. Järkevällä energiankäytöllä asu-misen energiakulutusta voidaan helposti vähentää jopa 10-15% omia käyttötottumuksia muut-tamalla. Tämä edellyttää muun muassa sisälämpötilojen pitämistä 20-22 asteisina sekä tuh-laavan sähkön- ja vedenkäytön lopettamista esimerkiksi opettelemalla laitteiden on-off napin käyttöä.

Hyvä rakennus- ja kiinteistöväki,

Ilmastonmuutos asettaa kiinteistö- ja rakennusalan suuren haasteen eteen. Onnistuminen täs-sä työssä edellyttää hyvää yhteistyötä viranomaisten sekä rakennus- ja kiinteistöalan toimijoi-den välillä.

Alan panostus tutkimukseen ja tuotekehitykseen on varsin alhainen. Rakennus- ja kiinteistö-klusteri ei Suomessa ole huippuosaamisen keskittymien joukossa. Uudet energiatehokkuutta lisäävät ohjauskeinot ja toteutustavat tarvitsevat kuitenkin tuekseen alasta itsestään lähtevää kehittämispanosta niin tuote- kuin osaamispuolella.

Tekesin uusi Kestävä yhdyskunta –teknologiaohjelma panostaa kestävien ja energiatehokkai-den alueiden ja rakennusten kehittämiseen 100 miljoonaa euroa. Tämän teknologiaohjelman tavoitteena on synnyttää uutta ja uudistuvaa liiketoimintaa kestävien ja energiatehokkaiden alueiden ja rakennusten suunnittelussa, rakentamisessa ja ylläpidossa sekä niiden korjaami-sessa. Yksi keskeinen osa-alue on rakennusten energiatehokkuuden huomattava parantami-nen sekä uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton edistäminen. Tutkimuksen ja kehittämisen struktuuri ja rahoitusinstrumentit ovat Suomessa kunnossa, tarvitaan vain alan omaa aktiivi-suutta ja panostusta. Vähätellä ei pidä myöskään niitä vientimahdollisuuksia, joita alan osaa-misen parantaminen parhaimmillaan voisi suomalaisille yrityksille luoda.

On tärkeää tiedostaa, että vuodesta 2010 voimaan tulevat tiukemmat energiamääräykset ovat vain yksi –vaikkakin merkittävä – askel rakentamisen ilmastotalkoissa. Voin jo nyt vakuuttaa, että uusia askeleita tullaan ottamaan tämänkin jälkeen. Miten ne tarkemmin ajoittuvat ja mikä niiden sisältö tulee olemaan, on kuitenkin vielä epävarmaa. Varmaa on vain, että askeleita tu-lee lisää.

Ilmastonmuutokseen vastaaminen vaatii pitkäjänteistä ja päättäväistä työtä. Muutokset tulevat aiheuttamaan kustannuksia, mutta vielä suurempia kustannuksia aiheuttaisi nykymenon jat-kaminen. Kestävän kehityksen periaatteet edellyttävät, että muutos tapahtuu tavalla, joka on niin sosiaalisesti kuin taloudellisestikin kestävä. Onkin hyvä huomata, että energiatehokkuutta parantavilla määräyksillä suojataan mm. kuluttajia tulevaisuudessa väistämättä nousevilta energianhinnoilta.