Uutiset Yleistä

Kepulandia hajasijoittaa

aValtionhallinnon hajasijoittaminen, kepuksi alueellistaminen ja suomeksi pääkaupunkitoimintojen pakkosiirto maakuntiin on jälleen tapetilla. Vuottakaan ei ole kulunut punamultahallituksen valtaantulosta, kun maalaisliitto on loihtinut vaikuttavan listan niistä tuhansista työpaikoista, joita Kepulandia hamuaa. Kyse on noin 8000 työpaikasta, jonka rinnalla esim. Elisan irtisanomiset kalpenevat. Toisin kuin bisneksessä, näistä asioista ei käydä edes yt-neuvotteluja. Ugh! Kepu on puhunut.

Kepu, kepuksi Suomen keskusta ja suomeksi maalaisliitto on erikoinen konklaavi. Vajaa vuosi sitten, silloinen puheenjohtaja Jäätteenmäki rynni pääkaupungin vaalikentille uhoten tulevansa pelastamaan Helsingin valtiovallan ilkeydeltä. Vaalilupaukset pääkaupunkiin osoitettavista lisäpanostuksista petettiin, totta kai. Mutta ei siinä kaikki. Arjen koittaessa vaalikepun uumenista paljastuu jotakin vielä katalampaa. Ei Helsinkiä ollut tarkoituskaan pelastaa, vaan pelastaa maakunnat Helsingiltä. Arkikielen sana ”pääkaupunki” tuntuu olevan täysin vieras käsite. Ymmärrys Helsingin menestyksen merkityksestä koko kansakunnalle on olematon. Halutaanko kansakunnan veturista todella tehdä kansakunnan hiilivaunu? Uskooko joku oikeasti, että maa pärjää paremmin maakunta- kuin kaupunkijohtoisena?

Suomenmaa -niminen aviisi kirjoitti, että hajasijoittaminen hyödyttää myös pääkaupunkiseutua, koska se vähentäisi alueen liikenne- ja asunto-ongelmia. Vastaavalla logiikalla voisi väittää, että Temppeliaukion kirkon siirtäminen vaikkapa Lohjalle (joka on hieno paikka) olisi Helsingin etu, koska se vähentäisi ympäristöä saastuttavia turistimassoja kaupungissa.

Suomessa on 5 lääniä, 19 maakuntaa ja maakuntaliittoa, 15 TE-keskusta ja 13 ympäristökeskusta. Kuntiakin on vaatimattomasti vajaat 450. Maakuntaliittojen roolin vahvistamista pohditaan parhaillaan kepujohtoisesti – yllätys yllätys. Pääkaupunkiseudulle kaavaillaan kaiken lisäksi omaa seutuhallintoa. Voi tätä maakuntabyrokratian määrää!

Hallintoa ja sen toimivuutta on ilman muuta hyvä pohtia aika ajoin. Nykytoimintojen epätarkoituksenmukaisen sikin sokin -ripottelun sijasta olisi kuitenkin järkevämpää pyrkiä karsimaan turhaa byrokratiaa. Vähän kivaa kaikille -tyyppisen kotimaisen karttaleikin sijasta eri ministeriöiden tulisikin vakavasti arvioida alaisensa hallinnon kanssa yhdessä mahdolliset ulkoistettavat toiminnot, pyrittävä rationalisoimaan omaa toimintaansa ja mietittävä miten kansalaisten verovaroja voidaan säästää aluepoliittisen tuhlailun sijasta. Tuskin valtion hallinnossa pääkaupunkiseudulla tarvitaan nykyistä yli 40000 työntekijän joukkoa. Hallintoa ja sen tehtäviä voi ja tulee karsia sitä mukaa, kun suuret ikäluokat lähivuosina eläköityvät. Eiköhän se ole parempi, että ihmiset ovat oikeissa töissä vaikka ”väärissä paikoissa” kuin väärissä töissä Kepulandian määrittelemissä ”oikeissa paikoissa”.

Maakuntien Suomi on hieno asia, kun sen oikein oivaltaa. Alueellisen vireyden ja toimeliaisuuden tulee kuitenkin lähteä alueen omista vahvuuksista ja perustua todelliseen, pysyvään kilpailuetuun. Valtiovallalla on monia mahdollisuuksia tämän kehityksen edistämiseen. Pitkässä juoksussa kyse voi kuitenkin olla vain edellytysten luomisesta. Pääkaupungin keinotekoinen pilkkominen ei yksinkertaisesti sovi nykyaikaan, jossa Helsinkikin on globaalisti suhteellisen tuntematon ja herkästi haavoittuva keskus. Maakuntia ja pääkaupunkia ei tulisi asettaa vastakkain siten, kun maalaisliitto jatkuvasti tekee, koska se ei ole kenenkään etu.

P.S. Lipponen vaati jokin aika sitten pääministeriä ottamaan tiukemman otteen kotimaiseen EU-politiikkaan. SDP:n puheenjohtaja siis kehotti Keskustan puheenjohtajaa ottamaan vallan SDP-läiseltä ulkoministeriltä. Miettikääpä sitä.

Jan Vapaavuori
kansanedustaja (kok)
jan.vapaavuori@eduskunta.fi