Blogi Yleistä

Kaupunki lumikaaoksen kourissa

Helsingin ja varsinkin kantakaupungin tieverkko on viime aikoina muistuttanut ennemminkin taistelutannerta kun sivistysvaltion pääkaupunkia. Lunta on toki tullut paljon, mutta on sitä tullut ennenkin. Eikä tämä viimeinen kerta ole.

”2000-luvulla on ollut yhdeksän leutoa talvea, mikä tuuditti luulemaan, ettei poikkeustalvia tule”. Näin sanoo Helsingin apulaiskaupunginjohtaja tänään Ilta-Sanomissa. Itse olen jo vuosia oppinut ajattelemaan niin, että ilmastonmuutos nimenomaan lisää sään ääri-ilmiöitä. Sen sijaan, että poikkeustalvia tai poikkeuskesiä olisi aiempaa vähemmän, niitä ennakoidaan olevan entistä enemmän. Ilmeisesti luemme vihreän apulaiskaupunginjohtajan kanssa eri ilmasto-oppia.

Helsinki lienee maailman pohjoisin pääkaupunki – tai ainakin yksi pohjoisimmista. Helsinki on Suomen pääkaupunki – siis maan, jossa ollaan ylpeitä osaamisen tasosta ja siitä, että homma sujuu. Suomi on maailmalla kuulu talvisodan ihmeestään, mikä aikaansaatiin poikkeuksellisen karuissa ja kylmissä oloissa. Suomessa rakennetaan maailman parhaat jäänmurtajat. Suomalaiset rallikuskit ovat maailman nopeimpia – varsinkin lumella ja jäällä. Lumikinokset ovat Suomelle jopa mainostettu matkailuvaltti.

Jos Helsingissä ei osata hallita lumen tuloa edes auttavasti, vaikka sitä tulisi vähän enemmänkin – niin missä sitten osataan?

Ainakaan minä en yksinkertaisesti pysty käsittämään kuinka laajamittaisen kaaoksen parissa joudumme päivittäin askaroimaan.

Arjen sujuvuus, lähiympäristön viihtyisyys ja luotettava joukkoliikenne ovat Helsingin ylpeydenaiheita. Ne ovat arvoja, joihin on satsattu ja joihin kannattaa satsata. Ne ovat kuitenkin myös arvoja ja asioita, joihin pitää satsata muutoinkin kun keskikesän kauniissa auringonpaisteessa.

Jokaisen organisaation todellinen osaaminen mitataan kriisi- ja poikkeusoloissa.

Valoa tunnelin päässä on kuitenkin näkyvissä. Viikonloppuna käynnistetty lumenluonnin ryhtiliike tuottanee tulosta. Parempi myöhään kun ei milloinkaan.