Blogi

Kauppakeskushankkeet ratkaistaan ilmastopoliittisin, ei aluepoliittisin perustein

Suomessa on viimeisen vuoden ajan käyty ilahduttavasti keskustelua kaupan suuryksiköiden sijainnista yhdyskuntarakenteessa. Nykyinen trendi sijoittaa yhä suurempia kaupan yksiköitä ja yhä useammin kaupunkiseutujen reuna-alueille hyvien henkilöautoyhteyksien ja edullisten tonttien houkuttelemana, on varsinkin ilmastopoliittisista syistä yksinkertaisesti kestämätön.

Läheskään kaikki eivät ole mieltäneet kuinka vakavasta asiasta on kysymys. Aivan liian usein kaikki yleisesti hyväksytyt periaatteet heitetään iloisesti romukoppaan, jos omassa lähipiirissä on vireillä jokin megaluokan hanke.

Suomessa on harvoin nähty, että yksittäinen kunta ryhtyy taisteluun yksittäistä ministeriä ja hallinnon virkamieskuntaa vastaan. Pieksämäen kaupunki on näin kuitenkin tehnyt. Aiheena on kaupunkiin suunniteltu Ideapark ja taistelun kohteena allekirjoittanut. Kaupunki järjestikin 1.6. aivan erillisen tilaisuuden, jonka parjauksen kohteena minulla oli ilo olla.

Vielä erikoisempaa on se, että kyseiseen agitaatiotilaisuuteen osallistui tähtivieraana samaisessa hallituksessa istuva ministeri Pekkarinen. Vaikka tämä sinänsä on tietenkin täysin laillista, ei sitä ainakaan ministerikollegoiden keskinäisen solidaarisuuden kannalta kamalasti voi ylistää.

Pekkarisella on tapana puolustautua sillä, että hänellä on aluekehityksestä vastaavana ministerinä näissä asioissa luovuttamaton puhevalta. Niin tai näin, tällä tulokulmalla melkein mikä tahansa ja melkein minkä tahansa ministeriön vastuulla oleva asia kuuluu aina ministeri Pekkariselle, onhan melkein kaikella inhimillisellä toiminnalla aina jonkin sorttinen aluekehitysvaikutus.

Pekkarinen ei lehtitietojen mukaan suoraan ottanut kantaa Pieksämäen hankkeeseen. Kokeneena poliitikkona hän on kuitenkin mestari ottamaan kantaa ottamatta kantaa.

Yleisellä tasolla hän kuitenkin otti kantaa ihan avoimesti. Länsi-Savo -lehden(2.6.2009) mukaan ”Pekkarinen rakentaisi suuret kaupat keskustojen ulkopuolelle”. Lehden mukaan ”tasapainoinen yhdyskuntarakenne ei ole sitä, että kertaalleen rakennettuun keskustaan rakennetaan uutta palvelutilaa. Pekkarisen mukaan oikeampi yhdyskuntarakenne on sellainen, että kaupunkien ydinalueet pysyvät jokapäiväisten palvelujen kehtoina, ja kaupan suuryksiköt rakennetaan keskustojen ulkopuolelle”.

Käytännössä Pekkarisen lausunnot olivat niin hallitusohjelman, voimassa olevan lainsäädännön kuin kansallisen ilmasto- ja energiastrategian vastaisia.

Yhdyskuntarakenteiden eheyttämisen tavoite on selkeästi kirjattu hallitusohjelmaan. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan”alueidenkäytön suunnittelussa uusia huomattavia asuin-, työpaikka- tai palvelutoimintojen alueita ei tule sijoittaa irralleen olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta. Vähittäiskaupan suuryksiköt sijoitetaan tukemaan yhdyskuntarakennetta”.

Hallituksen ilmasto- ja energiastrategissa taas todetaan, että ”yhdyskuntarakenteen tulisikin luoda edellytykset liikennetarpeen vähentymiselle ja liikenteen ohjaamiselle nykyistä huomattavasti enemmän joukkoliikenteeseen sekä kävelyyn ja pyöräilyyn” ja että ”tavoitteena on uusien (kaupan suuryksiköiden) parempi sijoittuminen olemassa olevan yhdyskuntarakenteen sisään tai muuten hyvien joukkoliikenneyhteyksien varteen”.

Ainakin minä irtisanoudun sellaisesta ajattelutavasta, että ilmastopolitiikka(kin) olisi tosiasiassa alistettu sinänsä legitiimin aluekehityksen alttarille. Koska Pekkarinen on juuri se ministeri, jonka johdolla kansallinen ilmasto- ja energiastrategia valmisteltiin, kyse on viimekädessä koko maamme ilmastopolitiikan uskottavuudesta.

Ympäristöministeriötä on syytetty lisääntyneestä aktiivisuudesta kauppa-asioissa. Näin tehdessämme noudatamme kuitenkin vain ministeri Pekkarisen johtaman ministerityöryhmän ohjeistusta – ilmasto- ja energiastrategian linjauksissa nimittäin sanotaan suoraan, että ”ympäristöhallinto tehostaa ja terävöittää maakuntien ja kuntien kaavoituksen ohjausta painottuen erityisesti tarkistettujen VAT:en toteuttamiseen”. Vastuullisena ministerinä pidän kunnia-asiana, että näin myös tapahtuu.

Selvyyden vuoksi on hyvä mainita, ettei sen paremmin allekirjoittanut kuin muukaan ympäristöhallinto ole vielä ottanut kantaa Pieksämäen Ideapark -hankkeeseen, muuta kuin sovellettavan prosessin suhteen. Koska kyse on maakunnallisia vaikutuksia omaavasta hankkeesta, se on ratkaistava maakuntakaavoituksen yhteydessä (jonka lainmukaisuuden ympäristöministeriö vahvistusprosessissa arvioi), ei yksittäisen kunnan päätöksellä. Näin oikeusvaltio Suomessa myös toimitaan, vaikka puolet hallituksesta kävisi Pieksämäen torilla vannomassa uskollisuuttaan paikallisille äänestäjille.

Mitä kaupan suuryksiköihin muuten tulee, niiden suhteen kannattaisi olla erityisen varovainen ja aivan korostetun tarkasti pyrkiä noudattamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä ja yhteisiä linjauksia jo sen takia, että alan yrittäjät ovat olleet niin poikkeuksellisen höveleitä vaalirahoituksen lähteitä.