Puheet Yleistä

Kaupan sijainnin ohjauksen arviointityöryhmän raportin luovutus, Helsinki

Puhe Kaupan sijainnin ohjauksen arviointityöryhmän raportin luovutustilaisuudessa 25.09.2009

Hyvät työryhmän jäsenet,
Hyvät naiset ja herrat,

Keskustelu kaupan suuryksiköistä käynnistyi jo viime vaalikaudella, jolloin ympäristöministeriö jätti Pirkanmaan maakuntakaavan osalta vahvistamatta kolme ja Itä-Uudenmaan maakuntakaavan osalta yhden kaupan suuryksikköä koskevan merkinnän. Varsinaisesti keskustelu kuitenkin ryöpsähti käyntiin viime vuonna, kun Vihtiin suunnitellun Ideaparkin osalta totesin, ettei sille ole olemassa kaavallisia edellytyksiä ja kun Ympäristöministeriö tämän jälkeen julkisti edellyttämäni selvityksen kaikista maassa vireillä olevista kaupan suurhankkeista.

Siitä virinnyt ajoittain kärkeväkin keskustelu on nostanut kaupan vaikutusten merkittävyyden julkiseen keskusteluun. Tästä voi olla pelkästään iloinen. Keskustelu näyttää myös vaikuttaneen keskeisten kaupan alan vaikuttajien näkemyksiin, joissa korostuu aiempaa painokkaammin pyrkimys sijoittaa kaupan yksiköitä olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta tukien, keskustoihin ja asutuksen keskelle. On hieno asia, että valmiutta uudenlaiseen ajatteluun löytyy myös Suomessa.

Suomessa on jo vuosia sitten tehty linjaratkaisu, jonka mukaan lainsäädännöllä ohjataan ja säädellään kaupan sijaintia. Sääntely on osoittautunut tärkeäksi ja pääosin onnistuneeksi. Maailma on kuitenkin muuttunut. Alalla on tapahtunut paljon.

Olemme kokonaan uudenlaisen tilanteen edessä. Ensinnäkin kaupan hankkeiden koko on kasvanut huimasti. Viimevuotisessa selvityksessä todetut hankkeet ja suunnitelmat olivat kokoluokaltaan jopa kymmenkertaisia verrattuna vuosikymmenen takaiseen tilanteeseen. Toiseksi iso osa hankkeista on eri syistä – ja aiemmasta poiketen – hakeutumassa keskustojen ja alakeskusten ulkopuolelle. Kolmanneksi kaupan konseptit ovat muuttuneet myös siinä suhteessa, että raja paljon tilaa vaativan erikoistavarakaupan ja muun vähittäiskaupan välillä on muuttunut yhä häilyvämmäksi. Neljänneksi kaupan suurhankkeet kytkeytyvät tänä päivänä ajoittain jopa matkailullisiin ja vapaa-ajan viettoon tarkoitettuihin toimintoihin jättimäisten tapahtuma- ja elämyskompleksien muodossa.

Samalla kuitenkin myös sääntelyn taustalla olevien perustavoitteiden merkitys on kasvanut.

Kaupan ohjauksen ajanmukaisuus on ollut arvioitavana monissa Länsi-Euroopan maissa. Kaupan ohjausta on tiukennettu esimerkiksi Iso-Britanniassa, Ranskassa, Tanskassa ja Norjassa. Maakohtaiset ratkaisut eroavat yksityiskohdissaan, mutta perussuunta on sama. Tarve uudistuksiin on lähtöisin kaupan kehityksestä ja yhteiskunnallisista haasteista, joista korostuvat samat kuin meilläkin eli niin ilmastonmuutos kuin väestön ikääntyminen ja kaupungistuminen.

Lainsäädäntötuntemuksen heikkouden ja osin lainsäädännön tulkinnanvaraisuudenkin takia alan toimijat ja jopa kaavoittajat ovat osin aiheesta hämmentyneitä.

Erityisesti ilmastonmuutoksen hillintä on kova haaste kaavoitukselle. Nyt tehtävät päätökset sitovat kehityksen tietylle uralle pitkälle tulevaisuuteen. Oleellista on, mihin suuntaan ne vievät: väheneekö riippuvuus fossiilisista polttoaineista vai lisääntyykö se. Yhdyskuntarakenne uudistuu hitaasti. Siksi sitä koskevat päätökset vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen. Tehtyjä virheitä on vaikea korjata jälkikäteen. Kiireellisintä onkin puuttua niihin maankäyttöratkaisuihin, jotka vaikuttavat pitkäkestoisimmin yhdyskuntiin ja liikennemääriin. Kaupan yksiköiden sijaintiratkaisut ovat eittämättä listan kärjessä.

Suomen ilmastopolitiikan tavoitteiden ja kaupan viimeaikaisen kehityksen välillä on ilmeinen ristiriita. Tämä koskee erityisesti liikenteen päästöjen vähentämistä. Kaupan yksikkökoon kasvu ja suurten yksiköiden hakeutuminen paikkoihin, joissa asiointi perustuu yksipuolisesti henkilöauton käyttöön, lisää asiointiliikennettä ja päästöjä.

Kaikista näistä syistä päätin viime lokakuussa asettaa monipuolisen työryhmän kokonaisvaltaisesti pohtimaan erityisesti kaupan nykyisen sijainninohjauksen vaikuttavuutta ja ajanmukaisuutta.

Kaupan sijainnin ohjausta on arvosteltu liiasta tiukkuudesta. Ensivaikutelma työryhmän raporttia lukiessa on, että olemme Suomessa olleet pikemminkin liian sallivia. Otan työryhmän palautteen vakavasti – mutta myös mielihyvin vastaan.

Työryhmä on tunnistanut yhdyskuntien kehittämisen tavoitteiden ja kaupan kehityksen välisen ristiriidan ja päätynyt siihen, että kaupan ohjaus ei ole ajan tasalla. Toisaalta on kysymys siitä, ettei meillä ole riittäviä välineitä ohjata kauppaa, toisaalta siitä, ettei nykyisen lainsäädännön ja kaavajärjestelmän tarjoamia välineitä käytetä tehokkaasti.

Työryhmä ehdottaa merkittäviä muutoksia kaupan ohjaukseen. Ehdotukset tähtäävät ennen muuta yhdyskuntiin ja liikennemääriin voimakkaimmin vaikuttavien suurten, seudullisten kaupan hankkeiden ohjauksen tehostamiseen. Pidän tätä painotusta oikeana.

Kaupan yksiköiden koon rajun kasvun vuoksi niiden vaikutukset ovat yhä useammin seudullisia ja siksi työryhmän ehdotukset maakuntakaavan ohjaavuuden lisäämiseksi ovat aivan keskeisiä. Vain näin voidaan saavuttaa seudullisesti kestäviä ratkaisuja kaupan sijoittumiselle ja välttää kuntien ajautuminen epäterveeseen kilpailuun kauppapaikoista.

Pidän myös työryhmän ehdotusta kaupan yksiköiden enimmäiskoon osoittamisesta maakuntakaavoissa perusteltuna. Ehdotus tarkoittaa käytännössä, että sijainnin ohella myös seudullisen suuryksikön suuruusluokka tulisi määriteltäväksi maakuntakaavassa. Nykyinen käytäntö, jossa maakuntakaavoissa osoitetaan vain seudullisten suuryksiköiden sijainti, jättää kuntien päätettäväksi, minkä kokoisena maakuntakaavan sallima suuryksikkö voidaan toteuttaa. Tämä käytäntö, jossa kaikkia seudullisesti merkittäviä hankkeita kohdellaan samalla tavoin olivatpa ne 3.000, 30.000 tai 300.000 m2:n suuruisia, on osoittautunut kestämättömäksi.

Maakuntakaavan ohjaavuuden lisääminen ja palveluverkkoselvitysten kasvava merkitys voi hidastaa kaupan seudullista suunnittelua. Tämä tuo kuitenkin myös tarpeellista joustavuutta ja monipuolisuutta kaupan ohjaukseen. Kaupan mitoitus maakuntakaavoissa mahdollistaa sen, että kaavoissa voidaan osoittaa nykyistä enemmän sopivia sijaintipaikkoja. Pidän kaavoituksen aikataulujen mahdollista pitkittymistä hyväksyttävänä, koska kaupan suurimpien hankkeiden vaikutukset ovat niin laajakantoisia, että niitä koskevat ratkaisut vaativat perusteellista harkintaa.

Samalla kuitenkin myös maakuntakaavoitukseen liittyvät laatuvaatimukset korostuvat entisestään. Maakuntakaavoja ympäristöministeriössä vahvistettaessa ministeriö ei voi esimerkiksi korvata säännösten vastaiseksi osoittautuvaa ja siten vahvistamatta jätettävää varausta toisella, säännösten mukaisella paikalla. Maakuntakaavassa olevat merkinnät voidaankin vahvistamisprosessissa vain joko vahvistaa tai jättää vahvistamatta. Kaavaprosessissa onkin täysin mahdotonta vaikkapa kuntakohtaisesti jakaa kauppapaikkoja, vaan asia on nähtävä aidosti seudullisena harjoituksena, kuntarajoista riippumatta. Kaipaan myös Suomeen strategisempaa ja pitkäjänteisempää otetta niin maakuntien kuin kuntienkin kaupan palvelurakenteen suunnitteluun. Vain näin voimme ehkäistä niitä liiankin tutuksi tulleita ongelmia, joita aiheutuu, kun yhden kaupan suurhankkeen edistäminen uhkaa sivuuttaa yhdyskuntien pitkän aikavälin kehittämisen tavoitteet.

Tässä yhteydessä haluan ilmaista huoleni siitä, että maakuntakaavoituksen voimavarat ovat useimmissa maakunnan liitoissa pahasti alimitoitetut siihen nähden, miten keskeinen asema maakuntakaavoituksella on suunnittelujärjestelmässämme.

Työryhmän ehdotus ohjauksen laajentamisesta kaikkeen vähittäiskauppaan on suuri muutos. Merkitsisihän se paljon tilaa vaativan kaupan erityisaseman poistumista. Ehdotukselle on kuitenkin olemassa hyvät perusteet. Se, että kaikkia vähittäiskaupan suuryksiköitä koskisi samanlainen suunnitteluvelvoite, selkeyttäisi oleellisesti kaupan ohjauksen monimutkaiseksi osoittautunutta tilannetta.

Tilaa vaativan kaupan erityisasemalle on aikaisemmin ollut perusteet: myytävät tavarat olivat suuria, asiointikerrat harvoja ja asiointiliikennettä syntyi suhteellisen vähän. Nykyisin tilanne on toinen. Myymäläkonseptit ovat muuttuneet, minkä vuoksi myös vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja liikenteeseen ovat muuttuneet. Tavaravalikoimien monipuolistumisen vuoksi rajan vetäminen tilaa vaativan erikoistavaran myymälöiden ja muiden vähittäiskaupan myymälöiden välillä on vaikeutunut, mikä on johtanut kauppaa koskevien säännösten epäyhtenäiseen soveltamiseen.

Työryhmä ei esitä muutoksia suuryksikön nykyiseen kokorajaan. Työryhmä arvioi, että kokoraja on tukenut lain tavoitteita turvata päivittäistavarakaupan lähipalvelut ja autottomien talouksien palvelujen saatavuus. Nämä tavoitteet ovat toteutuneet suurimmilla kaupunkiseuduilla, joilla asuu merkittävä osa suomalaisista.

En myöskään osaa nähdä kokorajaa kilpailun kannalta kovin merkittävänä. Kuntien kaavoitus- ja tonttipolitiikka on tässä keskeisempi tekijä kuin suuryksikön kokoraja. On hyvä muistaa, että Euroopan maissa käytetyt kokorajat ovat varsin alhaisia, vaihdellen Ranskan 300 neliömetristä Norjan 3 000 neliömetriin.

Matti Purasjoki korosti selvityksessään kaavoituksen ja tonttipolitiikan läpinäkyvyyden ohella palveluverkkoselvitysten merkitystä kilpailun edellytysten edistämisessä. Myös työryhmä pitää palveluverkkoselvityksiä tärkeinä. Ne ovat edellytys sille, että palveluverkkoa kyetään kehittämään pitkäjänteisesti ja kokonaisvaltaisesti, ei ainoastaan yksittäisten hankkeiden ehdoilla.

Työryhmä esittää merkittäviä muutoksia kaupan ohjaukseen. Olen iloinen siitä, että hyvinkin erilaista tulokulmista kaupan kysymyksiä lähestyvä työryhmä on yksimielisesti ehdotusten takana.

Ehdotukset edellyttävät maankäyttö- ja rakennuslain ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamista. Pidän tärkeänä, että työryhmän ehdotuksista käydään mahdollisimman monipuolinen yhteiskunnallinen keskustelu. Työryhmän raportista tullaankin pyytämään eri intressitahojen lausunnot.

Olemme olleet Suomessa kovin valmiita hyväksymään sen, että kauppa siirtyy kaupunkien ytimistä kehäteille ja valtateiden liittymiin, ikään kuin väistämättömänä kehityssuuntana. Viestit maailmalta kertovat kuitenkin myös toisensuuntaisesta kehityksestä, kaupan paluusta keskustoihin ja uusista kaupan palvelukonsepteista, jotka mahdollistavat kaupan kehittymisen keskustoissa. Tähän mahdollisuuteen tulisi Suomessakin kuntien, liikekiinteistöjen kehittäjien ja kaupan yritysten tarttua ajoissa. Malleja tähänkin löytyy maailmalta.

Varsinkin ilmastonmuutos haastaa meidät tarkastelemaan tulevaisuutta pitemmällä aikajänteellä kuin mihin olemme tottuneet. On hyvä kysyä, millaista haluamme ihmisten elämän olevan 20 tai 40 vuoden kuluttua ja mitkä ovat ne askeleet, jotka toivottuun tulevaisuuteen johtavat.

Kaavoitus edistää kilpailua luomalla mahdollisuuksia, mutta se myös väistämättä määrittelee puitteita, joissa kilpailua käydään. Näin on monella muullakin kuin kaupan alalla. Julkinen valta määrittelee pelisäännöt, joiden puitteissa kilpailua voi, saa ja sopii käydä. Tämä kaavoituksen ohjaava ja rajoja asettava rooli korostuu, kun vastattavana ovat ilmastonmuutoksen hillinnän kaltaiset haasteet.

Haluan kiittää työryhmää ja sen puheenjohtajaa hyvin tehdystä työstä.