Blogi

Katse olennaiseen

Hallituksen kehysriihi on nyt pidetty ja päätökset numeroina pöydässä.

Ajan säästämiseksi käyn aihetta koskevan poliittisen yleiskeskustelun lyhyesti läpi: Voittoja tuli kaikille poliittisille liikkeille, samoin tappioita, osa asioista oli jopa yhteisessä intressissä. Pidemmälle en itse jatka tätä ”kuka saa ja kenelle annetaan” -tyyppistä kilpalaulua.

Kehysriihi ei ollut edunjakoriihi, vaan kasvuriihi. Jos talouttamme vaivannut näivettymisen kierre saadaan katkaistuksi ja nostettua maa taas kasvu-uralle, kaikki voittavat. Yritykset voittavat, mutta niin voittavat niiden työntekijätkin, nykyiset ja tulevat. Ja jos nämä kaikki voittavat, voittaa myös Suomen kansantalous ja sitä kautta koko hyvinvointiyhteiskuntamme.

Hyvinvointi perustuu viime kädessä vain ja ainoastaan työhön. Mikään kansakunta ei koskaan ole menestynyt muuta kuin työtä tekemällä ja yrittämällä. Tästä on kyse nytkin.

Katse pitääkin siirtää olennaiseen – kuinka luomme edellytykset sille, että Suomeen syntyy tulevina vuosina kasvua ja sen myötä uusia investointeja ja ennen kaikkea uusia työpaikkoja. Kyse on suomalaisen työn tulevaisuudesta. Viime kädessä kyse on siitä, miten rahoitamme sen hyvinvointilupauksen, jonka kansalle olemme antaneet.

Valtiontalouden asettamat rajoitteet ovat varsinkin näinä päivinä tiukat. Kasvuagendan osalta hallitus ei kuitenkaan pelaa pikkunättiä peliä.

Yhteisöveron uusi taso, 20 prosenttia, on hallitukselta merkittävä liike. Tavoitteena on, että Suomi olisi suotuisa ja houkutteleva maa yrittämiselle ja investoinneille. Osinkoverotuksessa toteutettavat uudistukset tähtäävät samaan. Osa voittaa enempi, osa vähempi, osa saattaa vähän kärsiäkin. Mikä olennaisinta, eniten voittavat kuitenkin juuri kasvuhakuiset yritykset.

Päätökset miljardiluokkaan nousevista siemenvaiheen ja kasvuvaiheen rahastoista pyrkivät samaan paikatessaan osaltaan yritysrahoituksen kiristynyttä tilannetta. Eivät ne autuaaksi tee, mutta vievät kehitystä oikeaan suuntaan.

Käännetään kasvuriihen päätöksiä miten päin tahansa, niin selvää on se, että hallituksen puolelta on päätetty panostaa suomalaisten yritysten kilpailukykyyn ja kasvuun. Tämä taas on jokaisen poliittisen liikkeen, yrityksen ja suomalaisen voitto. Se on koko harjoituksen iso kuva.

Hallitus ei voi kuitenkaan yrittää yrittäjän puolesta. Torstaiset päätökset ovat myös vetoomus yritys- ja järjestökentälle. Hallitus voi parhaimmillaankin vain luoda suotuisia olosuhteita, mutta muiden pelaajien on lopulta mentävä kentälle ja tehtävä maalit.

Aina voidaan väittää, että panostukset eivät ole riittäviä. Eivätkä varmaan kaikilta osin olekaan. Mutta ei niitä tulisi kevein perustein vähätelläkään.

Esimerkiksi kasvurahastojen osalta oppositiopuolue Keskusta on vaatinut useiden miljardien panostusta. Yhden miljardin kokoluokkaan ei kuitenkaan päädytty sattumalta. Mainittuja rahastoja on suunniteltu yksityisen puolen mukaantuloa koskevaa kiinnostusta vahvasti kartoittaen. Miljardipotin kerääminen on realismia, ei satunnaisen kakkara-arvonnan tuottama numeroluku.

Talous on pitkälti psykologiaa. Hyvät asiat ja päätökset tuppaavat synnyttämään lisää hyviä päätöksiä – tai päinvastoin. Kehysriihen jälkeen tulleiden kannanottojen perusteella tuntuu vahvasti siltä, että hallitus on onnistunut pyrkimyksessään piristää yleistä tunnelmaa.

Budjettiriihessä tehtiin merkittäviä päätöksiä. Kilpailukyvyn ja kasvun edellytysten vaaliminen vaatii kuitenkin jatkuvaa työtä. Autotkin hajoavat, ellei niitä huolla säännöllisesti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *