Puheet Yleistä

Kasvusopimus- ja INKA-ohjelman käynnistystilaisuus, Helsinki

Hyvät kuulijat,

Kun tänään puhumme kaupunkiseutujen kehittämisestä ja tulevista kasvusopimuksista, on hyvä palauttaa iso kuva mieleen näin aluksi. Kaupungistuminen on yksi suurimmista megatrendeistä maailmalla. Ihmiset muuttavat entistä suurempiin keskuksiin, halusimme tai emme. Kyse ei siis ole poliittisesta intohimosta, vaan ihan puhtaasta faktasta. Kun muuttoliike kiihtyy, tarvitsemme jo luonnollisiin tarpeisiin uusia asuinratkaisuja, infraa, teknologiaa, logistiikkaa. Ja tämä on vain toinen puoli, mihin kaupunkien pitää varautua.

Toinen puoli liittyy siihen, että kaupungistuminen lisää entisestään myös kilpailua elinkeinotoiminnasta. Mikä on se alue, minne halutaan mennä? Mikä on alueen vetovoima? Löytyykö sieltä osaaminen?

Kaupungit kilpailevat keskenään niin Suomen rajojen sisäpuolella kuin myös globaalisti. Jos tuleva megatrendi ohjaa kehitystä kaupungistumiseen, niin suurten kaupunkiseutujen merkitys on jo nyt tärkeä Suomen kansantaloudelle: 12 suurimmalla kaupunkiseudulla tuotetaan noin 2/3 Suomen bruttokansantuotteesta. Kun puhumme suurten kaupunkiseutujen pärjäämisestä, niin puhumme todella myös Suomen talouden pärjäämisestä.

Hyvät vieraat,

Tänään pidettävä kasvusopimus- ja INKA-ohjelmien starttitilaisuus täällä on myös valtion startti uuden kasvun hakemiseen yhdessä kaupunkien kanssa.

Äsken mainitsemani globaalin kilpailun kiristyminen – erityisesti kehittyvien maiden kasvava kilpailukyky – energia- ja ympäristöhaasteet, teknologian nopea kehittymien sekä julkisten talouksien syvenevä kestävyysvaje ovat ajaneet monia Euroopan maita arvioimaan ja uudistamaan elinkeino- ja innovaatiopolitiikan välineitään. Suomessa erityisenä haasteena on lisäksi ICT-klusterin raju rakennemuutos, pk-yritysten viennin vähyys ja väestön muita maita nopeampi ikääntyminen.

Suomen nykyinen innovaatiopolitiikka ei luo vielä riittävän vaikuttavia kokonaisuuksia, jotta ne tukisivat globaalisti merkittävien innovaatiokeskittymien syntymistä. Innovaatiokeskittymien vahvistaminen edellyttäisi kykyä koota resursseja vaikuttavammiksi kokonaisuuksiksi. On tärkeää tunnistaa, että suora yhteistyö valtion ja suurten kaupunkien kesken on tärkeää jo siksi, että niillä on yhdessä käytössään julkisen talouden suurimmat kehittämisresurssit.

Kun emme voi lisätä rahoitusta avoimella kirjanpidolla, on pidettävä huoli että nykyiset varat kohdistetaan entistä harkitummalla, tehokkaammalla ja tuottavammalla tavalla.

Tulevat kasvusopimukset sekä niiden keihäänkärkenä olevat INKA-sopimukset ovat oleellinen osa valtion ja kuntien välistä yhteistyötä. Kehotankin kaikkia eri seutuja perkaamaan ja pohtimaan, mikä on paras malli oman kunnan – nykyisen tai tulevan – yhteistyöhön valtion kanssa.

Teknisesti menettelyn kautta on tarkoitus valita tusinan verran ehdotuksia kasvusopimusten piiriin sekä siitä luvusta vielä terävin kärki INKA-ohjelmaan. Tarkempi tekniikka selviää varmasti ohjeiden ja päivän puheenvuorojenkin kautta. Nyt ajatus pitäisi kuitenkin teknisen menettelyn sijaan siirtää itse asiaan.

On lopulta hedelmätöntä pohtia, mikä on tarkka valittujen seutujen lukumäärä ohjelmissa. Itse asiassa lähtökohtana on valita mukaan parhaat ideat. Ja tämä todella tarkoittaa sitä – jotta ohjelmissa olisi järkeä, vain tarpeeksi elinvoimaisilla ideoilla on mahdollisuus päästä mukaan. Tästä syystä on jätetty myös auki pienemmille seuduille mahdollisuus yhteisen teeman mukaiseen kasvusopimukseen, jos ajateltu 100 000 asukkaan minimiraja ei seudulla täyty.

Jos toinen puoli on pohtia kaupunkiseudun ja valtion yhteistyötä, toinen vähintään yhtä tärkeä puoli on pohtia oman seudun tilannetta verrattuna muihin kaupunkiseutuihin. Voidaan puhua myös tietyllä tapaa kilpailija-analyysista. Ei tässä tarvitse veristä maaottelua seutujen välille virittää, mutta toisen seudun tarkastelu ja sparraaminen yleensä virittävät parempaan suoritukseen. Tämä tarkoittaa myös sitä, että teemojen tasolla saamme omaleimaisia ja erottuvia ehdotuksia.

Suomen tulevan kasvun kannalta lopputuloksena olisi varsin ongelmallinen se, että useampi seutu lähtee liikkeelle samalla muotiteemalla. 1990-luvulla se oli ICT, nyt se voisi olla isona käsitteenä vaikka cleantech. Cleantech on niin laaja käsite, että hieman tarkemmalla pohdinnalla ja kohdentamisella päästään jo monipuolisiin vaihtoehtoihin. Yhtenä kehotuksena hakuohjeissa on jo itse asiassa se, kuinka oman kasvusopimuksen kautta voitaisiin tukea erilaisia, innovatiivisia hankintoja.

Hyvät kuulijat,

Nyt kaupunkiseuduilla on valinnan paikka. Mikä on se oma keihäänkärki, mistä myös koko Suomi voisi hyötyä. Ja siis nimenomaan keihäänkärki, ei lapiollinen eri teemoja. Tulevassa hakumenettelyssä isot painopistevalinnat ovat keskeisiä laajan hankelistan sijaan. Usein jos keskittymistä laajentaa kovin monelle osa-alueelle, paras terä ydinosaamisesta voi tylsistyä.

Suomen kokoinen pieni maa tarvitsee kilpailua, jotta parhaat ideat hioutuvat esille. Se vaatii kuitenkin hetken tuumausta, oman alueen ison kuvan pohtimista, vähän kaverinkin ajatusten pohtimista ja sitten huolellisesti jalostettujen ideoiden kehittämistä. Tuleva projekti on kuitenkin yhteinen Suomen etua ajatellen. Siksi on hyvä muistaa, että tähän kehitystyöhön ei tarvitse lähteä otsa kurtussa ja väkisin rutistaen. Työ- ja elinkeinoministeriö auttaa eri seutuja tarpeen mukaan tässä kasvusopimus- ja INKA-ohjelmien haussa. Näillä sanoilla jään mielenkiinnolla odottamaan alkukevääseen innovatiivisia ja hyvin perusteltuja ideoita. Kiitos.

Vastaa