Blogi Yleistä

Kaksi viikkoa elinkeinoministerinä

Eilen tuli kaksi viikkoa siitä, kun tasavallan presidentti nimitti minut elinkeinoministeriksi. Itse tapahtuma oli koruton, mitä nyt valtioneuvoston istunnon aluksi muutama kollega onnitteli ja muutama kuvaaja otti muutaman kuvan. Virkavalaakaan ei tarvinnut vannoa, kun olin sen jo edellisen ministerikauteni aluksi tehnyt.

Sen jälkeen vauhtia ja vaarallisia tilanteita onkin sitten piisannut. Raportteja, muistioita, esityksiä, briiffejä, tapaamis- ja vierailupyyntöjä tulee ovista ja ikkunoista, päiväohjelmat ovat pitkiä, tiukkoja ja monipuolisia ja opiskeltavia asioita on valtavasti.

Tästä huolimatta ja ehkä juuri tämän takia olen sanonut niin itselleni kuin avustajakunnalleni, ettemme saa hukkua päällekaatuvien asioiden alle. Olennaista on iso kuva: miksi oikein olemme töissä täällä?

Perusasetelma on, että olemme menettäneet paljon työpaikkoja, ja että tulemme väistämättä menettämään jatkossakin. Osin on kyse suhdanteista, pitkittyneestä eurokriisistä ja vientimme päämarkkinamaiden ongelmista. Osin on kyse globaalin talouden murroksesta; yhä kovenevasta kansainvälisestä kilpailusta. Syytä on myös kustannuskilpailukykymme selvässä heikentymisessä. Ja osin on kyse ihan normaalista, muutoinkin tapahtuvasta talouden uusiutumisesta.

Kun näin on, kyse on siitä, että onnistumme luomaan uusia työpaikkoja menetettyjen tilalle. Ja toki siitä, ettemme menetä yhtään sellaista työpaikkaa, joka järjellisin panostuksin olisi voitu pelastaa. Itse asiassa ja mm. väestön ikääntymisestä johtuen meidän pitää pystyä luomaan selvästi enemmän uusia työpaikkoja kun mitä menetämme, jos haluamme lunastaa sen hyvinvointilupauksen, jonka olemme antaneet.

Uusia työpaikkoja syntyy sekä vanhoihin että uusiin yrityksiin. Olennaista ovat hyvät ideat, innovaatiot ja kyky kannattavaan liiketoimintaan. Viime kädessähän hyvinvointi perustuu yksityisen sektorin lisäarvoa tuottaviin, kannattavissa yrityksissä oleviin työpaikkoihin.

Mikään maa ei maailmassa ole menestynyt muulla kuin työtä tekemällä ja yrittämällä. Tästä on kyse meilläkin. Vain työ luo hyvinvointia.

Ensimmäisen viikon ehkä mieltä kohottavin tapahtuma oli vierailu (itse asiassa useampikin) Slush -start-uptapahtumassa. Tässä maassa on iso joukko tulevaisuuteen vahvasti uskovia, luovia ja määrätietoisesti ihmisiä.

Kun Rovion Peter Westerbackaa tapahtuman aikana haastateltiin BBC:lle ja kysyttiin, miten valtiovalta parhaiten voi auttaa uusia start-up-yrittäjiä, hänen vastauksensa oli: pysymällä poissa tieltä. Ihan näin yksinkertaista tämä ei tietenkään ole, mutta kyllä Westerbackan lausahdukseen tietty viisaus sisältyy.

Rovion tapaus on muuten monella tapaa briljantti. Yli 95% henkilöstöstä on Suomessa, mutta yli 99% liikevaihdosta tulee maailmalta. Toisen maailmanmaineeseen nousseen suomalaisen peliyhtiön Supercellin luvut ovat tässä suhteessa ihan samat. Rovio on myös oiva esimerkki globaalien arvoketjujen murroksesta: varsin iso osa mm. Olvin viimeaikaisista menestyksestä palautuu Angry Birds -brändin vetovoimaan.

Toisen ministeriviikkoni kohokohtana pidän Suomessa laajasti levinnyttä keskustelua kilpailukykymme haasteista. On hienoa jos asia nyt otetaan tosissaan, siis tosissaan tosissaan. Jos siihen edes joltain osin pystyin kontribuoimaan, niin hyvä niin. Tarvitsemme rehellisen ja realistisen tilannekuvan, jotta voimme sen pohjalta tehdä riittävän viisaita ratkaisuja.

Toki minua asiassa hiukkasen myös nälvittiin. Vieläkin huvittaa kuinka eräs minua selvästi kokemattomampi ministerikollega viittasi ”kokemattomuuteeni”. Enkä jaksa ottaa murheita siitäkään, että osa mediasta tekee kovin pitkälle meneviä tulkintoja aktiivisesta ja innokkaasta aloituksestani. Toki on todettava, että on kovin murheellista, jos ministeri ei saa olla aktiivinen ilman, että ruvetaan spekuloimaan hänen pyrkimyksillään vaikkapa puolueensa johtoon. Minusta ministerin kuuluu olla aktiivinen omalla vastuualueellaan jo lähtökohtaisesti.

Selvyyden vuoksi, kun sitä minultakin on kyselty, en pyri mihinkään muuhun kuin hoitamaan saamani vastuullisen tehtävän mahdollisimman hyvin.

Tänään, kolmannen ministeriviikkoni aluksi, vuorossa on ensimmäinen maakuntamatkani. Kohteena on Lappi, Kittilä ja Rovaniemi. Kierros alkaa Kittilän kultakaivokselta, jonne paikallinen hieno kansanedustajamme Heikki Autto minua juuri lähtee viemään.

Varsinkin kaikille minua epäilleille keskustalaisille kerrottakoon, että aion minä käydä kaikkialla muuallakin laajassa ja monipuolisessa maassamme. Koen sen virkavelvollisuudekseni ja teen sen mitä suurimmalla innostuksella.

Vastaa