Blogi Yleistä

Kääntyykö RKP:n jyrkkä linja itseään vastaan?

RKP:n puheenjohtaja, kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin kritisoi viime viikolla hallitusta, jonka jäsen hän siis on, ymmärtämättömyydestä ruotsinkielisiä kohtaan. Tarkemmin ottaen Wallin totesi, että ”viimeisten viiden vuoden ajan aikana tehtyjen hallinnonuudistusten yhteydessä riskinottovalmius on kasvanut tehtäessä ruotsinkieliset palvelut turvaavia ratkaisuja”.

Kyse on siis ruotsinkielisten palvelujen turvaamisesta. Ja siitä miten nämä otetaan huomioon erilaisissa hallinnonuudistuksissa.

Hufvudstadsbladet kirjoitti asiasta luonnollisesti näyttävästi. Samassa yhteydessä käsiteltiin muiden puolueiden suhtautumista kielikysymykseen. Yhtenä lehden mainitsemana esimerkkinä todettiin, että moni suomenruotsalainen oli pettynyt, kun allekirjoittanut kaksikielisenä kokoomus-ministerinä ajoi vahvasti Sipoon lounaisosien liittämistä Helsinkiin. Tämä mainittiin ikään kuin eräänlaisena näyttönä siitä, että Kokoomuskin on ruotsinkielisiä vastaan.

Väite on pahimmanlaatuista uuba-duubaa. Tai sitten RKP:n Sipoo-retoriikka oli aikanaan kovin valheellista. Muistan nimittäin vallan mainiosti kuinka RKP:n helsinkiläisvaltuutetut lähes suuttuivat, kun tohdimme epäillä heidän vastustustaan Sipoo-asiassa kielipoliittiseksi. RKP:n helsinkiläisedustajat itse asiassa vannomistaan vannoivat, ettei kyse ollut kieliasiasta. Mutta nyt siis kuitenkin oli, kun pitää haukkua kokoomuslaisia. Jep jep.

Mitä hallinnonuudistuksiin ja ruotsinkielisten asemaan tulee, Wallin on osin oikeassa. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että uudistuksissa olisi haluttu nimenomaan heikentää ruotsinkielisten asemaa. Kyse on siitä, että hallinnonuudistuksissa pitää yhteensovittaa useita eri näkökohtia, joista kielelliset oikeudet on yksi, mutta vain yksi.

Tähän liittyy myös RKP:n suurin haaste. Nimimerkillä kokemusta on, tuntuu kovin usein siltä, että RKP:llä on mielessään ja agendallaan vain yksi asia. Oli se sinänsä kuinka oikeutettu tahansa, se antaa puolueesta kovin yksiniittisen kuvan. Vaikea on itse asiassa välttyä vaikutelmalta, että RKP on ennemminkin etujärjestö kuin puolue. Kun kaikkea katsotaan vain yhdestä näkökulmasta syyllistytään samalla ylilyönteihin ja nähdään piruja ja salaliittoja sielläkin missä niitä ei ole.

”Mitä tiukemmin suomenruotsalaiset puolustavat reviiriään, sitä kielteisemmiksi asenteet muuttuvat”, kirjoittaa tämän päivän HBL:n pääkirjoitus. Pääkirjoitus viittaa myös siihen, että suomenkielisen enemmistön pitää kokea ruotsinkielisten vaatimukset relevanteiksi. Muutoin ruotsinkielisten etujen puolustaminen uhkaa kääntyä itseään vastaan.

Pääkirjoitus osuu oikeaan, RKP:n kannalta varmaan kovin kipeällä tavalla. Mitä jyrkemmin ja muut näkökohdat sujuvasti sivuuttaen kielipuolue ajaa puolustamansa kielen asemaa, sitä suurempi on riski, että se kääntyy itseään vastaan.