Blogi Yleistä

Joukkoliikenteeseen kannattaisi panostaa siellä missä on joukkoja

Kaksi peräkkäistä runsaslumista talvea Helsingissä on kiistatta poikkeuksellista ja varmasti ennakoimatonta. Se, että ratkaisuksi junaliikenteen ongelmiin esitetään talvikauden junavuorojen harventamista – ja mahdollisesti vielä pysyvästi – on kuitenkin hätkähdyttävää.

Sinänsä on totta, että asiakkaankin kannalta on parempi, että ne vuorot kulkevat ajallaan, jotka kulkevat, vaikka niitä olisi vähemmänkin. Yllättävän vähällä kritiikillä ehdotus on kuitenkin haluttu niellä.

Raideliikenne on ylivoimaisesti ympäristöystävällisin ja monella muullakin mittarilla toimivin liikennemuoto. Nimenomaan raideliikenne on se, jonka nimiin kestävässä maankäytön suunnittelussa nykypäivänä vannotaan, eikä syyttä.

Käytännössä raideliikenne ei voi olla ratkaisu kuin suurimmilla kaupunkiseuduilla, mutta siellä sen merkitys on ylivertainen. Junavuoroja onkin peruttu lähinnä pääkaupunkiseudun lähiliikenteessä. Ratkaisu kohdistuu siten sinne, missä joukkoliikenne toimii parhaiten ja missä sen piirissä on ylivoimaisesti eniten ihmisiä.

”Talvikunnossapitoon meillä on riittävästi rahaa. Isommat investoinnit ovat toinen juttu. Sieltä rahaa puuttuu.” Näin sanoo liikenneviraston pääjohtaja Juhani Tervala viikonlopun IL:ssä.

Helsingin Sanomat kuvasi tilannetta olennaisen tiivistetysti eilisessä pääkirjoituksessaan. Sen mukaan ”liikenneväylien rakentamiseen ja ylläpitoon varatut budjettirahat ovat perinteisesti olleet kiihkeän aluepoliittisen väännön kohteena – niillä on tehty sitä kuuluisaa siltarumpupolitiikkaa”. Nyt käytännössä pääkaupunkiseudun työmatkalaiset kärsivät nahoissaan tämän vitsauksen ilmentymät.

On selvää, että toimivien ratkaisujen hakeminen Helsingin ratapihan ongelmiin kestää vuosia ja maksaa paljon. Ihan yhtä selvää on, että jos ratkaisuja olisi lähdetty etsimään jo aiemmin, tilanne olisi nyt paljon parempi. Toisin kuin yllättävät keliolosuhteet, Helsingin ratapihan ongelmat ovat olleet kaikkien asianosaisten tiedossa jo vaikka kuinka kauan.

Helsingin ratapihan ongelmien hoitamisesta vaan kun ei saa poliittisia irtopisteitä missään. Aina on ollut, on ja on oleva houkuttelevampia paikallisia kohteita. Valtakunnan kokonaisetu ei – varsinkaan liikennepolitiikassa – koskaan ole päätöksentekokriteerinä ollut poliittisesti kovinkaan seksikäs.

Sinänsä reseptin pitäisi olla yksinkertainen: Liikenteeseen kannattaisi panostaa siellä, missä on liikennettä ja joukkoliikenteeseen siellä, missä on joukkoja.