Blogi Yleistä

Hurskaita toiveita

Helsingin Sanomien tämänpäiväisen uutisen mukaan ”Kilpailuvirasto lyttää kauppojen kaavoituslain”. Ei muuten lyttää. Kritisoi toki omasta näkökulmastaan, mutta ei lyttää. Mutta toisaalta otsikon pitää olla vetävä, jotta juttu luettaisiin.

Toimittaja aloittaa juttunsa seuraavasti: ”Kilpailuvirasto epäilee, toteuttaako kaupan kaavoitusta koskeva lakiesitys niitä hurskaita toiveita, joihin esityksessä sanotaan pyrittävän”. Näkökulma on lievästikin ilmaistuna varsin asenteellinen.

Olen perehtynyt Kilpailuviraston raporttiin. En etsimälläkään ole löytänyt sieltä mainintaa lakiesityksen ”hurskaista toiveista”. Muutoinkin tuntuisi kovin omituiselta, että valtion viranomainen kutsuisi lakiesityksen perustavoitteita hurskaiksi.

Minusta kaupan sijainninohjauksen perustavoitteet kuten ilmastonmuutoksen hillitseminen, kestävän yhdyskuntarakenteen edistäminen, palveluiden saatavuuden turvaaminen, väestön ikääntymiseen varautuminen ja keskustojen elinvoimaisuudesta huolehtiminen eivät ole hurskaita toiveita, enkä usko että ne ovat sitä Kilpailuvirastonkaan mielestä. Itse asiassa ne ovat periaatteita, joiden nimiin valtiovalta (eikä siis pelkästään Ympäristöministeriö) on vannonut kymmenissä viimeaikaisissa dokumenteissa. Eikä pelkästään valtiovalta, vaan myös muut lausujat mm. maakuntaliittoja myöten kannattavat näitä tavoitteita varsin laajasti. Itse asiassa ne ovat tavoitteita, joista koko yhteiskunnassa ollaan pitkälti samaa mieltä – jopa niiden toimesta, jotka arvostelevat nykyistä lakia tai vireillä olevaa lakimuutosta.

Keinoista ollaan toki eri mieltä, mutta se ei tee toiveista ja tavoitteista vääriä – eikä hurskaita.

Mitä Kilpailuviraston kritiikkiin muuten tulee, se on osin ihan relevanttia ja vakavasti otettavaa. Toki on aina muistettava, että virasto tarkastelee asiaa puhtaasti kilpailu-ulottuvuuden näkökulmasta. Tätä kriteeriä ei pidä väheksyä, mutta se on kuitenkin vain yksi tulokulma muiden joukossa. Kysymys on myös varsin vaikeasta asiasta, mitä ei yhtään helpota se, että samaa lainsäädäntöä pitää pystyä soveltamaan erilaisissa olosuhteissa eripuolilla Suomea. Kaikki tämäntyyppinen lainsäädäntö on epätäydellisessä maailmassa aina väistämättä epätäydellistä ja altista kritiikille.

Kilpailuvirasto on varoitellut aiheesta ennenkin. Kun Kauppa- ja teollisuusministeriö arvioi vuonna 2006 kaupan sijainninohjausta koskeneen ja alun perin 1990-luvun lopulla syntyneen lain kilpailuvaikutuksia, KTM päätyi siihen, ettei säännöksillä ollut sellaisia merkittäviä negatiivisia vaikutuksia kaupan kilpailuun kuin kilpailuviranomaiset lakia säädettäessä arvioivat. Tuolloin Kilpailuviraston varoitukset eivät – onneksi – osuneet oikeaan. Nähtäväksi jää, miten nyt käy. Se on kuitenkin selvää, että se riippuu paljon paikallisten päättäjien ja varsinkin maakuntaliittojen ottamasta roolista. Laki luo parhaimmillaankin vain kehikon, jonka puitteissa konkreettiset kaavaratkaisut joko edistävät tai hankaloittavat kilpailua.