Puheet Yleistä

Hietaniemen palvelukeskuksen avajaiset, Helsinki

Arvoisa juhlayleisö,
hyvät naiset ja herrat!

Aivan aluksi haluan onnitella Helsingin kaupunkia uudesta palvelukeskuksesta, joka on keskeinen virstanpylväs asunnottomien palvelujärjestelmän uudistamisessa.

Helsingin kaupungilla on ollut 1980- luvulta lähtien aktiivinen ja edelläkävijän rooli asunnottomuuskysymyksen hoitamisessa Suomessa. Asunnottomuustyö perustui pitkään yksityisten tahojen ylläpitämiin asuntolapaikkoihin, joita oli vielä 1970-luvun lopussa lähes 3 000. Sen jälkeen kaupunki ryhtyi itse aktiiviseksi toimijaksi, asuntolapaikkoja ryhdyttiin vähentämään ja asunnottomille tarjoamaan solumuotoisia tukiasuntoja ja tukikoteja ja pikku hiljaa myös itsenäisiä pienasuntoja.

Uudet linjaukset henkilöityivät paljolti silloiseen sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtaja Heikki S.von Hertzeniin. Nopeakäänteisistä otteistaan tunnettu Hertzen on myöhemmin kertonut tuon ajan tunnelmista. Kaupunginhallitus varasi apulaiskaupunginjohtajan esityksestä tontit uusia tukikoteja varten Lauttasaaresta, Pihlajamäestä, Pukinmäestä ja Pakilasta.

Hertzenin mukaan mieleenpainuvin muistikuva oli Pakilan VPK:lla järjestetystä yleisötilaisuudesta hänen kotikaupunginosassaan, jossa kokoomuksen kannatus kunnallisvaaleissa oli vakaat 60 % äänistä. Tunnelma oli tiivis ja suurin huoli oli asuntojen hintojen romahtaminen.

Viimeisen puheenvuoron käytti kuitenkin joukkoon hyvin samaistunut rouvashenkilö, joka kaikkien suureksi hämmästykseksi ilmoitti asuntojen hintojen nousseen vähintään tonnilla neliö, kun apulaiskaupunginjohtaja von Hertzen oli muuttanut Papinmäentielle asumaan ja sen lisäksi poliisien partioautotkin käyvät paljon tiheämpään kuin aiemmin, joten Pakilassa oli todella rauhallista.

Hertzen oli aikansa muutosjohtaja, joka yhdessä maan hallituksen, kaupunkien, Y-säätiön ja muiden toimijoiden kanssa käynnisti asunnottomuuden puolittumiseen johtaneen prosessin. 1980-luvun loppupuolella käynnistyneen muutosprosessin lopputuloksena syntyi hyvin pitkälle nykyinen asunnottomuuden palvelujärjestelmä. Uutena piirteenä oli se, että yleisten asunto- ja sosiaalipoliittisten keinojen rinnalle tuotiin räätälöidyt erityistoimenpiteet asunnottomuuden vähentämiseksi.

Maan hallituksen tavoitteena oli jo tuolloin asunnottomuuden poistaminen. Vaikka siinä ei onnistuttukaan, asunnottomuus saatiin alenevaan suuntaan. Hyvä on samalla muistaa, ettei asunnottomuutta tiettävästi ole onnistuttu poistamaan yhdestäkään maailman maasta. Parissa kymmenessä vuodessa alalle on kuitenkin Suomessa syntynyt merkittävä joukko uusia toimijoita ja palvelutuottajia ja aikaansaatu uusia palvelukonsepteja. Monessa mielessä merkittävin ja sosiaalista segregaatiota tehokkaasti torjunut innovaatio on ollut asunnottomien ihmisten hajautettu tukiasuttaminen asunto-osakeyhtiöistä hankittuihin vuokra-asuntoihin. Useisiin tuhansiin nousevan tukiasuntokannan luominen ei olisi ollut mahdollista ilman julkisen sektorin taloudellista tukea asuntojen hankintaan.

Olemme nyt käynnistäneet uuden muutosprosessin, jonka tavoitteena on uudistaa asunnottomien palvelujärjestelmä vastaamaan ajankohtaisia tarpeita. Nykyhallituksen ohjelma käy pitkäaikaisasunnottomuuden kimppuun sekä ennalta ehkäisevin että korjaavin toimenpitein. Määrällisten tavoitteiden rinnalla ohjelman keskeisenä pyrkimyksenä on uuden ajattelutavan, uuden paradigman vahvistaminen asunnottomuuden poistamisessa.

Hieman kärjistäen voisi sanoa, että asunnottomuuden tukipalvelujen järjestämisessä on vallitsevana näkemyksenä ollut asiakkaan kuntoutuksen eteneminen portaalta toiselle, jossa pysyvä asunto on ikään kuin ”palkinto”, päämäärä, jonka asunnottomana olevan oletetaan omalla ”suorituksellaan” ansaitsevan. Valitsemamme asunto ensin – periaatteen lähtökohta on toinen. Sen mukaan asumisen järjestäminen on edellytys muiden sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien ratkaisemiselle eikä päinvastoin.

Ohjelma käynnistyi runsas vuosi sitten ja ensimmäisiä tuloksiakin on kirjattu, mutta merkittävintä on ollut havaita laajalla rintamalla kasvava yhteisen tekemisen meininki. Valtiovalta, kaupungit, RAY, palvelutuottajat ja järjestöt ovat kaikki sitoutuneet ohjelman toteuttamiseen. Useita uusia asumispalvelukohteita on rakenteilla tai rakentaminen on lähtökuopissa. Monissa ennalta ehkäisyn hankkeissa etsitään uusia varhaisen puuttumisen ja avohuollon toimintamalleja. Kehittäjäverkoston työ on käynnistynyt pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksen johdolla ja TEKES:n rahoituksella valmistellaan monivuotista palveluinnovaatiohanketta.

Tehtävä on erittäin haasteellinen. Siitä kertoo vakuuttavalla tavalla tänään julkistettava, uraauurtava tutkimus. Agnes Stenius – Ayoden ja Elisabeth Erkkilän tutkimuksen kohde on Helsingin, Espoon ja Vantaan asunnottomien vastaanottoyksiköiden asiakkaiden terveys, taloudellinen ja sosiaalinen tilanne sekä terveys- ja päihdepalvelujen käyttö. Tutkijoilla on ollut ensi kertaa käytössä laaja-alainen rekisteripohjainen aineisto, jota on täydennetty haastatteluilla ja kliinisellä tutkimuksella.

Vastaanottoyksiköiden asiakkaista 55 prosenttia on yhteisen määritelmämme mukaan pitkäaikaisasunnottomia, keski-ikä 47 vuotta, naisia runsas neljännes. Suurin yksittäinen syy asunnottomaksi jäämiseen on asumiseen liittyvä häiritsevä elämä tai maksamattomat vuokrat. Mainintoja aikaisemmasta asunnottomuudesta oli 37 prosentilla.

Asunnottomista 30 prosenttia on työkyvyttömyyseläkkeellä ja suunnilleen sama määrä toimeentulotuella eläviä. Päihde- ja mielenterveysongelmia on 89 prosentilla. Huumeidenkäyttö on yleisintä nuorilla asunnottomilla. Mielenterveysongelmista varsinkin muistiongelmat ja psykoosisairaudet ovat yleisiä. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että kahdella kolmasosalla vastaanottoyksiköiden asunnottomista oli vaikeasti heikentynyt toimintakyky eri mittareilla mitattuna.

Tutkimus sisältää mielenkiintoista uutta tietoa asunnottomuuteen liittyvästä palvelujen käytöstä. Viimeisen kolmen vuoden aikana aineiston asunnottomat henkilöt tekivät 1612 lääkärikäyntiä perusterveydenhuollossa. Asunnottomat helsinkiläiset kävivät lääkärin vastaanotolla terveysasemalla viime vuoden aikana keskimäärin 1,6 kertaa muuta väestöä enemmän. Terveyskeskuspäivystyksessä asunnottomat kävivät kuusi kertaa enemmän ja sairaalapäivystyksessä 16 kertaa enemmän kun valtaväestö. Vain harvalla on terveysasemalla toimiva avohoitosuhde, minkä vuoksi asunnottomat käyttävät paljon päivystyspalveluja.

Tutkimus nostaa esiin vaativia, yhteisen pohdinnan kysymyksiä. Millä toimilla asunnottomien palvelujärjestelmän painopistettä voidaan ratkaisevasti siirtää ongelmia ennalta ehkäisevään suuntaan? Miten asunto-, sosiaali- ja terveystoimen yhteistä vastuuta asunnottomien tavoittamisessa ja heidän ongelmiensa kohtaamisessa voidaan vahvistaa? Minkälaisia yhteistyöhön kannustavia muutoksia tarvitaan päihde- ja mielenterveystyön palvelukonsepteissa ja työkäytännöissä? Ja viimein: millä edellytyksillä asunto ensin – ajattelutapa saadaan läpikäyväksi periaatteeksi asunnottomuuden palveluketjussa?

Hyvät ystävät,

Hietaniemen palvelukeskus on hyvä osoitus siitä, että riittävällä tahtotilalla on merkitystä. Uusi palvelukeskus on myös osoitus siitä, että päättäjien on uskallettava tehdä vaikeita ja monesti voimakkaastikin vastustettuja päätöksiä. Kaupungin ja kaupunkilaisten – joita asunnottomatkin yhtälailla ovat – kokonaisedun ajaminen vaatii rohkeutta. Silti myös naapuruston inhimillisesti ymmärrettävät huolet on otettava tosissaan. On kaikkien etu, että aika tässä, kuten useimmissa aiemmissakin hankkeissa, tulee osoittamaan esiintyneet pelkotilat aiheettomiksi. Tähän on myös panostettava.

Hietaniemen palvelukeskus on kuitenkin ja ennen kaikkea merkittävä avaus asunnottomien palvelujärjestelmän uudistamisessa. Keskus on malliesimerkki helposti saavutettavasta, yhden oven periaatteella toimivasta, matalan kynnyksen palveluyksiköstä. Kaikille keskukseen tuleville pyritään löytämään yksilöllisiin tarpeisiin perustuva, pysyvä asumis- ja hoitoratkaisu. Asiakastyössä on käytössä laaja-alaista ammatillista kokemusta ja osaamista. Yhteistyössä ASSO:n, perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, palvelutuottajien, järjestöjen, alan kehittäjien ja lähiympäristön kanssa Hietaniemen palvelukeskus on ratkaisevan tärkeässä asemassa uuden rakentamisessa.

Onneksi olkoon vielä kerran ja voimia ja menestystä alkaneessa työssänne!