Puheet Yleistä

Helsinki-päivän tilaisuus, Lauttasaari

Eri osissa maata tarvitaan erilaisia ratkaisuja

PUHEREFERAATTI

Haettaessa ratkaisuja kuntatalouden yhä pahenevaan kriisiin mm. hallituksen kunta- ja palvelurakennehankkeella on selkeästi pidettävä mielessä, että olosuhteet ja tämän myötä myös mahdolliset ratkaisut ovat erilaisia eri puolella Suomea. Esimerkiksi maamme pirstaloitunut kuntarakenne ei ole ensisijainen ongelma pääkaupunkiseudulla, jossa alueen kaupungit ovat riittävän isoja tarkoituksenmukaisen palvelutuotannon järjestämiseen.

Suomessa on yli 400 kuntaa, mikä on selvästi liikaa. Jos muualla Suomessa joudutaan hakemaan jonkinlaisia seutu-, maakunta- tai kuntayhtymämalleja järkevien kokonaisuuksien muodostamiseksi sen takia, ettei kuntien määrää rohjeta radikaalisti vähentää, sama logiikka ei toimi pääkaupunkiseudulla. Maassamme on toimiva kaksiportainen järjestelmä, joka perustuu kuntien itsehallintoon. Tätä järjestelmää ei pidä romuttaa, eikä mahdollisia uusia järjestelyjä pidä ulottaa ainakaan sinne, missä nykyinen järjestelmä toimii. Pääkaupunkiseutua ei pidä pakottaa samaan muottiin muun maan kanssa, jos ja kun ongelmat ovat erilaisia ja johtuvat eri syistä.

Helsinki on maan ylivoimaisesti suurin kaupunki. Espoo on maan toiseksi suurin ja Vantaa neljänneksi suurin kaupunki. Kunnallinen demokratia ja itsehallinto toimivat alueella hyvin. Ylikunnallinen päätöksenteko on jo organisoitu niissä asioissa, joissa jopa tämän alueen kuntakoko on liian pieni (esim. jätehuolto, joukkoliikenne, erikoissairaanhoito). Lisäksi kunnat ovat sekä pääkaupunkiseudulla että laajemmin Helsingin alueella aloittaneen laajamittaisen yh-teistyön sekä maankäytön, asumisen ja liikenteen että palvelutuotannon yhteiskäytön aloilla. Kaikki mahdolliset väliportaan hallintomallit ainoastaan sekoittaisivat kokonaisuutta. Samalla ne kaventaisivat kunnallista itsehallintoa ja vähentäisivät kuntien ohjausvaltaa niiden tehtävien suhteen, jonka kustannukset ne joka tapauksessa maksavat.

Helsinkiä ja pääkaupunkiseudun muita kaupunkeja ja kuntia ei saa pistää sijaiskärsijöiksi maamme antiikkisen kuntarakenteen ongelmia ratkaistaessa. Pääkaupunkiseudun elinvoimaisuus ja kilpailukyky ovat jatkossakin avainasemassa koko maan menestymisen kannalta. Liian pieni kuntakoko ei täällä ole ongelma. Sen takia tänne ei myöskään pidä tuputtaa sellaisia malleja, joilla liian pienen keskimääräisen kuntakoon haitallisia vaikutuksia vähennetään varsinkaan jos kyse on siitä, ettei kuntien määrää haluta, uskalleta tai pystytä karsimaan sen välttämättömyydestä huolimatta.

Suomalainen kuntatalouden historia ei taida muistaa sellaista valtionosuusjärjestelmän uudistusta tai sellaista kunta-valtio-suhteen uudelleenjärjestelyä, josta Helsinki olisi hyötynyt. Aina kun kuntakentällä on mennyt riittävän huonosti, maksumieheksi on huudettu pääkaupunkia, mikä on johtanut pääkaupunkiseudun toimintaedellytysten heikkenemiseen ja tätä kautta koitunut koko valtakunnan tappioksi. Samaan helmasyntiin ei saa syyllistyä tällä kertaa. Hallituksen kunta- ja palvelurakennehankkeen on onnistuttava. Tämä on välttämätöntä sekä maan heikommin kehittyneiden alueiden takia jo sinänsä että pääkaupunkiseudun takia, jottei se taas joudu maksumieheksi.