Blogi

Helsinki-ministeri?

Valtiovarainministerin erityisavustaja Hannu Jouhki on esittänyt erillistä Helsinki-ministeriä seuraavaan hallitukseen. Esitys kuulostaa lähtökohtaisesti hyvältä. Vihdoinkin joku ymmärtää maan pääkaupunkia. Vihdoinkin saataisiin joku, joka myös pitäisi huolta Helsingin asiasta. Esitys kuitenkin kuulostaa paremmalta kuin mitä se oikeasti on. Vannoutuneena Helsingin puolestapuhujana olen kovasti epäileväinen. Itse asiassa en kannata esitystä. Minusta se on populistinen, kapeakatseinen, keinotekoinen ja väärä. Toteutuessaan se voisi jopa toimia Helsinkiä vastaan.

Sinänsä positiivista, että mietitään Helsingin ja pääkaupunkiseudun asioiden painoarvon korottamista myös valtakunnan hallituksessa. Pääkaupunkiseutu tuottaa maan bruttokansantuotteesta kolmanneksen ja tämä osuus on vain kasvussa. Tämän kasvun turvaamiseksi ja yleisesti pääkaupunkiseudun elinvoiman turvaamiseksi tarvitaan myös valtion vahvempia panostuksia.

Tämä koskee monia aloja. Ja perusteet ovat aina hyvät. Otetaan vaikkapa liikenneinvestoinnit: minusta liikenteeseen kannattaa panostaa siellä, missä myös on liikennettä. Sen sijaan, että rakennetaan isoja moottoriteitä sinne, missä aiemminkaan ei ole ollut jonoja eikä ruuhkia pitäisi panostaa esim. Kehä I:een ja Kehä III:een, jotka ovat jo pahasti ruuhkautuneita. Mutta ei tämä välttämättä sillä onnistu, että hallitukseen tulisi oma Helsinki-ministeri.

Ensinnäkin jonkin asian tai aiheen etu ei tule sillä hoidetuksi, että sille asetetaan oma ministeri. Usein tilanne on jopa päinvastoin. Pääkaupunkiseudun eli maan ainoan metropolialueen asiat koskettavat kaikkia hallinnonaloja. Jos kuvitellaan, että ne voitaisiin koota yhdelle ministerille, ollaan pahasti hakoteillä, kun keskeisintä olisi, että pääministeri ja valtiovarainministeri sitoutuisivat pääkaupunkiseudun elinvoimaisuuden turvaamiseen. Varsinkin ministerin erityisavustajana ja varsinkin valtiovarainministerin erityisavustajana työskentelevän pitäisi tämä ymmärtää.

Minusta tärkeintä olisi ja paras keino edistää Helsingin seudun asiaa olisi kirjata tulevaan hallitusohjelmaan tätä koskevat selkeät kirjaukset. Yksi vaihtoehto voisi myös olla pääkaupunkiseudun politiikkaohjelman perustaminen.

Aihetta pitää joka tapauksessa käsitellä koko pääkaupunkiseudun tasolla, joten pelkkä Helsinki-keskeisyys on auttamatta liian suppea näkökulma. Pääkaupunkiseudulla asuu jo miljoona ihmistä. Seudun yhdyskuntarakenne on jo sellainen, että käytännössä voidaan puhua yhdestä suurkaupungista, vaikka hallinnolliset rajat kertovatkin toista. Myös Helsingin näkökulmasta on tärkeää, ettei meitä lokeroida ykikseen: muun maan Helsinki-vastaisuus on joka tapauksessa melkoista ja siinä taistelussa tarvitsemme koko pääkaupunkiseudun ja itse asiassa koko Helsingin seudun tuen pyrkimyksillemme, jotka joka tapauksessa ovat seudulle yhteisiä.

Helsingin, pääkaupunkiseudun ja koko Helsingin seudun merkityksen pitää näkyä selkeämmin seuraavassa hallituksessa. Oma ministeri on kuitenkin väärä vastaus. Isot päätökset tehdään joka tapauksessa sektoriministeriöissä sekä valtiovarainministeriössä, eikä sellainen ministeri, jolla kuitenkaan ei voi olla koordinoivaa vastuuta ja valtaa kaikkeen tähän, pysty mitään saamaan aikaan.

Kun hallitus tai valtiovarainministeri tuo eduskuntaan esityksen, se menee yleensä läpi. Jos esityksen toisi erillinen Helsinki-ministeri, voitte vain kuvitella, mikä eduskunnan ei-pääkaupunkilaisen enemmistön reaktio olisi. Pääasia on, että tulevan hallituksen valtiovarainministeri ja pääministeri sitouituvat Helsingin asiaan. Kaikki muu on lähinnä sielunhoitoa ja silmänlumetta.