Kirjoitukset

Hei me säästetään, Nykypäivä, kolumni

Säästö lienee nykypolitiikan kaltoin kohdelluimpia sanoja. Säästöllä ei pitkään aikaan enää ole tarkoitettu säästöä siten, kun se peruskoulun äidinkielen tai matematiikan tunnilla mielletään, vaan jotain ihan muuta. Säästö ei enää ole säästö, vaan jonkintasoinen tuhlauksen ja ylikuluttamisen lievennys.

Otetaan esimerkiksi vaikka rakas isänmaamme. Valtion budjettimme on tänä vuonna noin seitsemän miljardia euroa alijäämäinen. Budjettia hyväksyttäessä ”säästettiin” hieman yli miljardi euroa. Päätimme siis elää miljardin verran vähemmän tulevien sukupolvien kustannuksella.

Mutta emme me mitään oikeasti säästä. Ei meillä tämän seurauksena mitään taskun pohjalle jää.
Näin toimiessamme emme kerrytä säästöpossua, vaan velkataakkaa. Vai onko se säästö, että ryhdymme toimenpiteisiin, joiden seurauksena otamme hieman vähemmän uutta velkaa kuin mitä muutoin ottaisimme?

Onko se ”säästö”, että päätimme siis pienentää runsaalla kymmenellä prosentilla sellaisten varojen käyttämistä, joita meillä ei ole, ja joita emme edes oleta tienaavamme.

Toki kaikki on aina suhteellista.

Niin kauan kun muistan, valtio on aina säästänyt. Ja toki kunnatkin. Aina on leikattu ja kurmuutettu. Aina on tehty leikkaus- ja säästölistoja. Ainakin kulloisenkin opposition mielestä.

Kyllä me muuten mahdamme olla rikkaita ja kyllä siellä sukanvarressa täytyy olla kamalasti tuohta, kun niin pitkään jo on säästetty!

Säästämistä eli siis oikeasti ylikuluttamisen loiventamista vastustetaan tämän päivän talouspoliittisessa debatissa sillä, että sen väitetään tainnuttavan talouskasvua.
Talouskasvu puolestaan nähdään välttämättömänä talouden tasapainottamisessa. Mieluummin lisää tuloja kuin vähemmän menoja. Sinänsä loogista.

Asian voi kuitenkin nähdä niinkin, että emme siis voi vähentää ylivelkaantumista, koska se syö sitä kasvua, joka olisi välttämätöntä ylivelkaantumisen katkaisemiseksi, vaikka mainittu ylivarojen eläminen ei kuitenkaan näytä tuottavan sellaista kasvua, jolla velkaantuminen voitaisiin taittaa.
Kuoleman kierre – eräänlainen älyllisen epärehellisyyden petollinen spiraali on valmis.

Yli varojen elämisessäkin on erotettava toisistaan sellainen yli varojen eläminen, joka on vain kyvyttömyyttä tai haluttomuutta sopeutua realiteetteihin ja toisaalta sellainen panostus, jonka voi jollain järkevällä todennäköisyydellä olettaa tuottavan uutta talouskasvua.
On selvä, että jälkimmäisestä ei pidä säästää (anteeksi harhaanjohtava terminologia)

Mitä ylikuluttamisen keventämiseen eli ns. säästämiseen muuten tulee, on selvää, että se näkyy jossakin. Totta kai näkyy. Miten muuten voisi ollakaan. Se ei kuitenkaan ole riittävä syy olla tasapainottamatta taloutta.

Lääkärikin antaa sairaalle potilaalle lääkkeitä, jos ne ovat välttämättömiä, vaikka olisi selvää, että lääkkeillä on myös kielteisiä sivuvaikutuksia.