Puheet

Hanasaari-kulttuurikeskuksen lehdistötilaisuus, Helsinki

Hyvät naiset ja herrat,
Mina damer och herrar,
Hyvät median edustajat,
Bästa representanter för media

Suomi oli yli kuudensadan vuoden ajan osa Ruotsin valtakuntaa samoin ehdoin kuin valtakunnan muutkin osat. Juuri tuon ajan perintönä olemme osa länsimaista sivistystä ja kulttuuriyhteyttä. Ruotsalaiseen ja pohjoismaiseen viitekehykseemme sisältyy kaikkea yhteisestä lainsäädäntöperinteestä toiseen kansalliskieleemme ja kansankirkosta kansanvaltaisiin eduskuntiimme. Nimenomaan tämän takia suhteemme Ruotsiin on aivan erityinen. Ruotsi on läheisin yhteistyökumppanimme katsottiin asiaa melkein mistä tahansa näkökulmasta – ellei kyse sitten ole jääkiekosta.

Tämä kaikki on pohtimisen arvoista vielä 200 vuotta teidemme muodollisen eroamisen jälkeenkin. Toivottavaa kuitenkin on, että emme tämän merkkivuoden yhteydessä tyydy tarkastelemaan ainoastaan historiaamme, vaan että ennen kaikkea arvioisimme tämän päivän suhteitamme ja suuntaisimme katseet tulevaisuuteen.

Kansallisvaltiot Suomi ja Ruotsi elävät vahvoina, mutta ovat myös tiiviisti mukana niin bilateraalisessa, pohjoismaisessa kuin eurooppalaisessa yhteistyössä. Näistä myös kahdelle ensimmäiselle on edelleen selkeää ja mahdollisesti jopa kasvavaa kysyntää. Merkkivuotta 2009 tuleekin hyödyntää ruotsalais-suomalaisen yhteistyön kaikinpuoliseen arvioimiseen ja sen pohtimiseen miten voisimme entisestään tiivistää suhteitamme.

Yhteiskuntakehitys on niin tänä päivänä niin nopeaa, että tietyt sektorit eivät aina pysy kehityksessä mukana. Yhteistyötä pidetään usein myös niin itsestään selvänä, että unohdetaan yhteistyön tarvitsevan myös institutionaalisia kehyksiä. Tämän vuoksi haluankin kannustaa sekä ruotsalaisia että suomalaisia toimijoita itsekriittisesti arvioimaan, onko tämänpäiväinen yhteistyömme monialaisuudestaan huolimatta sittenkään riittävän systemaattista ja tuloksiin tähtäävää?

Gamla strukturer fungerar inte lika bra som tidigare. Vänortssamarbetet har haft sin betydelse, Norden-föreningarna har en gång varit folkrörelser, men idag behövs sannolikt nya och fasta strukturer för t.ex. konkret forskningssamarbete, likaså avtal mellan de många högskolorna i våra länder. Den globalt orienterade ungdomen kan vara närblind, därför bör den stödas att skapa nya samarbetsplattformer. Till exempel elevutbytet borde och kunde mångdubblas, det finns ingen bättre form för att bygga förståelse än vistelse i grannlandet.

Respekten för finskan och finsk kultur har ökat i Sverige, det visar många mätningar. Därför är det beklagligt att kommunala tjänstemän i grannlandet inte alltid tycks acceptera finskan som ett erkänt minoritetsspråk. Jag ämnar ta upp frågan till vänskaplig och konstruktiv diskussion med min svenska kollega nästa gång jag träffar henne. Just det faktum att vi har så utomordentliga relationer mellan länderna gör det möjligt att öppet diskutera sådana frågor.

Erityisen huolestunut olen kuitenkin ruotsin kielen asemasta Suomessa. Tältä osin kyse ei ole muodollisista, hallinnollisista tai lainsäädännöllisistä uhista, vaan muuttuvista asenteista. Suhtautuminen ruotsin kieleen heikkenee tai ainakin muuttuu välinpitämättömämmäksi mitä nuoremmista sukupolvista on kyse. Tätä vastaan on taisteltava ja tässäkin suhteessa tuleva merkkivuosi antaa siihen hyvän mahdollisuuden – ja syyn.

Markeringen av 1809, året vi skildes i statsrättslig mening, men inte i folklig, kulturell eller språklig mening, erbjuder ett utmärkt tillfälle att rita upp en framtidsvision. Näringslivets allt starkare integrering skapar en fast grund, den säkerhetspolitiska samstämmigheten stöder den och den samhällspolitiska reformpolitiken är likartad. Låt oss använda året till att inventera och förnya samarbetsstrukturerna, så kan vi stärkta gå vidare som de brodernationer vi är.