Kuljin tänään taksilla. Taksikuski tunnisti minut ja rupesi vuolain sanakääntein ilmaisemaan tukensa Guggenheim-museohankkeelle: ”Miten saisimme kansan ymmärtämään, että ei me täällä pelkällä sinivalkoisella makkaralla pärjätä.”
Ilahduin.
Mieleeni tuli Kokoomuksen Helsingin valtuustoryhmän joskus 1990-luvun lopulla saama kirje. Eduskunnan lisärakennusta oltiin juuri suunnittelemassa ja vastustus oli kovaa – kuten aina. Kirjeen lähettäneen töölöläisrouvan mukaan ”Töölö-seura on aikanaan vastustanut mm. Töölön kirjastoa, Sibelius-monumenttia ja Temppeliaukion kirkkoa. Onneksi ne kaikki on silti rakennettu.”
Kaikki korkean profiilit herättävät aina vahvoja tunteita. Puolesta ja vastaan.
Uskooko joku, että täällä vaikkapa 2050-luvulla oikeasti oltaisiin sitä mieltä, että Guggenheim-museon rakentaminen 2010-luvulla oli virhe?
Politiikkaa tehdään ajassa. Silti sen vaikutukset ulottuvat – ainakin toisinaan – pitkälle tulevaisuuteen. Näin varsinkin kaupunkisuunnittelun alalla. Kaupungin vetovoima ja elinvoimaisuus ovat asioita, joita rakennetaan koko ajan – tai jätetään rakentamatta – ja joiden vaikutukset näkyvät vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja eteenpäin.
Pelkästään sinivalkoisella makkaralla ei pärjää.